Maajoukkuehiihtäjä Ristomatti Hakolan herätyskello pärähtää soimaan jouluaattona kello 7.30. Samaan aikaan kuin minä tahansa muunakin päivänä – mutta varsin erikoisessa paikassa.
Hakola, 29, aikoo viettää joulunpyhät Vuokatin urheiluopistolla sijaitsevassa alppimajassa.
– Tour de Ski alkaa korkealta, joten päätimme mennä poikaporukalla alppimajaan. Siellä ei joulukinkkua syödä, ollaan vain ja treenataan. Joulu on siis peruttu, Hakola toteaa hieman murheellisena.
Kerrostalokolmion kokoiset alppimajat avattiin Vuokatissa vasta hiljattain. Huoneiston ilmanala vastaa ohutta vuoristoilmaa, mikä valmistaa hiihtäjiä uudenvuodenpäivänä Sveitsin Val Müstairissa käynnistyvälle kiertueelle.
Arkistokuva Vuokatin nyt jo puretuista alppimajoista. Uudet majat rakennettiin tänä syksynä.
Alppimajat ovat oiva lisäkeino hiihtäjien suorituskyvyn viimeistelyyn, mutta joulunviettoon ne soveltuvat korkeintaan kohtalaisesti. Hakolakaan ei peittele pettymystään askeettisesta joulustaan.
– Huippu-urheilun eteen tekemäni valinnat eivät ole ikinä edes tuntuneet hirveiltä uhrauksilta, mutta nyt on pakko myöntää, että joulua olisi kiva viettää. Olen aina tykännyt olla jouluna kotona perheen kesken: ei niitä vanhempia ja isoveljiä enää niin usein tapaa.
Hakolan ja maajoukkuetovereiden jouluaatto käynnistyy aikaisen herätyksen jälkeen ravinteikkaan aamupuuron parissa. Jämin Jänteen mies ei usko, että lautaselle ladotaan riisipuuroa ja luumusoppaa.
Matka jatkuu aamupalapöydästä Vuokatin laduille. Sukset on oltava jalassa yhdeksään mennessä, jotta treeni- ja palautumisrytmi pysyy optimaalisena.
– Hiihdän vähintään kaksi tuntia peruskuntolenkkiä. Sitten syön ja menen päiväunille. Eli ihan kuin millä tahansa leirillä.
Hakola on viettänyt joulukuun Rukalla ja Rovaniemellä. Jouluksi matka käy Vuokattiin.
Lounaalla nautitaan Hakolan mukaan ”tavanomaista huippu-urheilijan ruokaa”, eli hiilihydraatteja, kuituja ja proteiinia oikeassa suhteessa.
Kun muualla saatetaan jo availla aaton ensimmäisiä lahjoja, on sprinttitykin aika laittaa valot pois ja pää tyynyyn noin tunniksi.
Hakola epäilee, että kaverukset luovat alppimajaan pientä joulutunnelmaa, jotta juhlapäivä eroaisi tavanomaisesta arjesta edes vähän.
– Laitamme varmasti soimaan joululauluja ja saatamme käydä päivällisellä urheiluopiston joulupöydässä hakemassa juhlamieltä. Punaisia villapaitoja emme käytä tai lahjoja jaa, mutta veikkaan, että tonttulakit löydämme jostain urheiluopiston syövereistä.
Hakola on kärsinyt alkukaudella selkäongelmista. Rukan cup-avaus marraskuun lopussa oli vaivoista huolimatta erinomainen.
Illan hämärtyessä kodeissa ympäri Suomen sytytetään kynttilöitä, herkutellaan ylimalkaisesti ja kenties pelataan puolikilpailullisia seuraleikkejä. Hiihtourhojen jouluaaton kruunaa puolentoista tunnin juoksulenkki, päivällinen ja aikainen nukkumaanmeno.
Hakola tosin saattaa hemmotella itseään vielä ennen yöpuulle siirtymistä suurimmalla paheellaan, suklaalla. Sitäkään ei sovi mutustella levykaupalla.
– Suklaata voisin syödä vaikka kuinka paljon ja missä muodossa tahansa, mutta täytyy olla tarkkana, ettei se lähde ihan laukalle. Muutaman palan voi hyvällä omallatunnolla syödä.
Väkijuomiin ei majan ohuessa ilmanalassa kajota.
– Niitä tuskin näkyy. Olen muutenkin aika huono juomaan muuta kuin alkoholittomia virvoitusjuomia. Alkoholia tulee käytettyä todella harvoin, enkä tunne sen suhteen menettäväni jouluna kyllä mitään, Hakola pohdiskelee.
Hakola uskoo kaipaavansa kolkon erikoisjoulunsa aikana montaakin asiaa. Läheisiään, totta kai, mutta myös vuosien varrella rakkaiksi muodostuneita perheen keskinäisiä joulutraditioita.
Yksi niistä on perheen miesten, hiihtohirmun, hänen isänsä ja isoveljensä välinen perinteikäs joulukisa.
– Ratkaisemme aina joulunpyhinä erilaisten urheilullisten suoritteiden perusteella sen, kuka on perheen valtias. Minulle se on toki järjestelmällisesti mennyt, mutta olisihan se kiva katsoa tämänhetkinen tilanne.
– Kai se pitää joku videopuhelu ainakin kotiin soitella.
Hakola Val Müstairin sprinttikarsinnassa toissa talvena. Kiertue alkaa tälläkin kertaa vapaan sprintillä.
Vaikka Hakolan joulu kuulostaa vaatimattomalta ja jopa ilottomalta, ei hän jaksa surkutella tilannettaan määräänsä enempää. Harjoittelu ja yksinkertainen elämäntyyli ovat osa hänen ammattiaan – harvinaisen rakasta sellaista.
Oikeastaan Hakolan joulu ei olisi merkittävästi erilainen, vaikka hän pääsisikin hiljentymään jouluaatoksi perheensä keskelle. Hän on tavannut pyhittää jouluaaton herkutteluun ja rauhoittumiseen, mutta palannut arkirytmiin – ja ruokavalioon – heti joulupäivänä.
– Kyllä se joulu on viimeisinä vuosina mennyt pitkälti siinä, että miettii Touria. Se on niin pitkä ja rankka turnee, niin pitää olla henkisesti tosi valmis ja palautunut. Pienikin lepsuilu näkyy tuloslistassa armottomasti.
Hakola ja muut hiihtäjät lähtevät kohti Sveitsiä näillä näkymin 30. joulukuuta. Alppimajassa ollaan siihen saakka.
– Urheilu-ura on kuitenkin niin lyhyt, että olen valmis uhraamaan paljon. Seuraavakin joulu tulee taas.