Kommentti: Mieshiihtäjät ovat lähellä MM-mitalia Oberstdorfissa - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Kommentti: Hiihtoväen 12 vuoden odotus päättyy vihdoin – Suomi ottaa viestimitalin MM-kisoissa

Mieshiihtäjien kokonaispanos antaa olettaa, että Oberstdorfissa joukkue ottaa vihdoin kaivatun viestimitalin, kirjoittaa Pekka Holopainen.

Iivo Niskanen on yhtä vailla aina hiihtänyt arvokisoissa viestiosuutensa loistavasti, mutta mitalia ei vielä ole lyöty vaivanpalkaksi käteen.­

30.11.2020 11:52

27. helmikuuta 2009 harmaassa Liberecin kaupungissa Tshekissä oli hieno suomalainen hiihtopäivä. Matti Heikkinen, Sami Jauhojärvi, Teemu Kattilakoski ja Ville Nousiainen saavuttivat odotetusti pronssimitalin 4x10 kilometrin viestissä ylivoimaisten Norjan ja Saksan perässä.

Edellisestä – siis dopingtestien jälkeen voimaan jääneestä – mitalisijoituksesta oli tuolloin 12 vuotta, ja saman verran on kulunut Liberecin kisoista, kun viestin MM-mitaleista kilpaillaan Oberstdorfissa ensi maaliskuun 5. päivänä.

Ja kuinka ollakaan juuri nyt näyttää siltä, että pitkä odotus päättyy Oberstdorfiin siinä missä se 2009 päättyi Libereciin.

Kun miesten tulosluetteloista riisuu aivan liian ylivoimaiset lajimahdit eli Norjan ja Venäjän, Suomen tykit Iivo Niskanen, Ristomatti Hakola, Perttu Hyvärinen ja Joni Mäki muodostavat tällä hetkellä aivan selvästi kolmanneksi iskukykyisimmän viestikvartetin.

Jokainen heistä kaipaa viestin arvokisamitalia suuresti, kipeimmin varmasti yhtä vaille kaikissa arvokisaviesteissään loistanut Niskanen, jolla jalometallia on vain pariviestistä. Vielä kipeämmin sitä ikävöi hiihtoa seuraava suuri yleisö.

Kuusamon viikonlopun ylivoimainen ilonaihe oli miesten erinomainen kokonaispanos. Mäki leipoi itsestään laakista tekijämiehen kansainvälisiin huippuympyröihin, ja selkävaivaisen Hakolan pessimismi osoittautui haihatteluksi.

Kuusamon tuloksista ei toki ole aina saanut täysin luotettavaa kuvaa alkaneen kauden voimasuhteista; suomalaisille tärkeä kotikentän tulos on joskus luvannut liikojakin.

 

Pohjoismaisten lajien juuri tällä hetkellä ainoan suomalaisen mitalitason urheilijan eli Iivo Niskasen tilanne näyttää siltä, että hän kamppailee huippusijoituksista yksinäisenä outsiderina norjalaisten ja venäläisten massaa vastaan. Vaikka 5. sijat eivät innosta häntä enää heittämään volttia, tilanne on erinomaisesti kontrollissa ja 50 kilometrin MM-kulta realistisesti luupissa sunnuntaina 7. maaliskuuta.

Isosisko Kerttu Niskanen on kiivennyt jälleen ylös syvästä montusta; Krista Pärmäkosken hakiessa toipilaana kilpailutauolta virettään naisten iskukyky lepää täydellisesti Niskasen varassa. Kokeneen joukkueen tilanne on Rukalla nähdyn perusteella todella huolestuttava.

4x10 kilometrin MM-pronssi 2009 oli kova juttu. Ankkurina hiihti Ville Nousiainen.­

Pärmäkosken ja valmentaja Matti Haaviston päätös keskeyttää kilpaileminen saman tien oli sekä fiksu että ainoa oikea.

Monttua voisi toki vielä syvemmäksikin kaivaa, jos oikein erikseen yrittäisi. Sellaistakin toimintamallia naisten maajoukkueen kokenut pää on joskus yrittänyt. Kello ei ole niin sanotusti tykännyt.

Kun lauantaina 10 kilometrillä (p) 20:n kärkeen sijoittui seitsemän ruotsalaista – ja näistä enemmistö nuoria sprinttereitä – ei suomalaisten iskukykyä ihmetellessä tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

– Treenanneet paljon ja kovaa, vastasi Ruotsin maastohiihdon lajijohtaja Anders Byström, kun Ilta-Sanomat kysyi syytä sinikeltaisten sprintterien erinomaiseen jaksamiseen myös normimatkalla.

Hiihtoliiton panos Suomen naisten sprinttihiihdon kehittämiseksi on ikävä kyllä koko lailla nähty: tehot 0+0=0. Edellinen sprinttimitali on Pirjo Murasen 2009 saavuttama MM-pronssi. Pariviestimitalit on suksittu täydellisesti kestävyyshiihtäjien voimin; sprintterien paukut eivät olisi riittäneet alkuunkaan.

Kun liittotasolla ei mitään tapahdu, Ilta-Sanomien tietojen mukaan rovaniemeläisellä Santasportin urheiluopistolla suunnitellaan nuorten sprinttihiihtäjien oman kehitysohjelman perustamista mm. entisen päävalmentajan Reijo Jylhän osaamisen ja kontaktien avulla. Tarvetta tällaiselle virallista järjestelmää vastaan jopa kilpailevalle ohjelmalle olisi todella kipeästi.

Rukan maailmancup oli ilman yleisöäkin tunnelmallinen tapahtuma. Silti tuntui, että se loppui juuri oikeaan aikaan. Koronatestit ja -karanteenit eivät ehtineet torpedoida tapahtumaa, ja sunnuntain mäkikilpailukin pystyttiin vetämään läpi.

Peruuntuminen olisi taas ollut Hiihtoliitolle potentiaalinen talouskatastrofi.

Pirjo Muranen (oik.) otti sprintin MM-pronssia 2009. Sprinttimitali Oberstdorfissa on yhtä todennäköinen kuin suomalainen kuulento.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?