Hiihtäjä Riitta-Liisa Roponen, 42, kuuli heinäkuun lopussa Ilta-Sanomilta uutisia: hänen kolmas sijansa Rybinskin maailmancupin takaa-ajokilpailussa 25. tammikuuta 2015 oli yllättäen vaihtunut toiseksi sijaksi.
Voittajan, Venäjän Julia Tshekalevan kaikki suoritukset Sotshin olympiakisojen jälkeisestä ajasta 2014 uran päättymiseen vuonna 2017, yhteensä 72 kilpailutulosta, oli nollattu. Jokaisen perässä on Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n sivuilla merkintä dopingrikkomuksesta.
– Kuulen asiasta ensimmäistä kertaa, totesi Roponen tuolloin ja sanoi sijoitustensa vuosien varrella aiemminkin nousseen jälkikäteen, kun joku venäläinen kilpasisko oli dopingnäyteanalyysin valmistuttua siivottu edestä pois.
Menetys oli aikanaan Roposelle myös taloudellinen: kolmos- ja kakkossijan ero Venäjällä oli maastohiihdon mittapuulla merkittävä eli 4 600 euroa. Roponen ei ollut asiassaan järin optimistinen:
– En ihan tältä seisomalta usko, että niitä rahoja enää näkisin. Tärkeintä kuitenkin on, että oikeus on jossain mittakaavassa toteutunut. Myöhässä, mutta kuitenkin, hyvässä kunnossa muutaman kuukauden päästä kukaties alkavaan hiihtokauteen valmistautuva veteraanihiihtäjä sanoi heinäkuussa.
Mutta miten kävikään: Roposen aviomies ja valmentaja Toni Roponen otti yhteyttä asiasta Kansainväliseen hiihtoliittoon.
– En halua avata keskustelujamme siihen suuntaan julkisesti, Roponen sanoi viikonvaihteessa Kalevan kisoissa Turussa.
Ilta-Sanomat tavoitti kuitenkin FIS:stä asiaa hoitavan maastohiihdon tapahtumakoordinaattorin, Sandra Spitzin:
– Riitta-Liisa Roposelle maksetaan Kansainvälisestä hiihtoliitosta rahasumma, joka vastaa tuon kyseisen kilpailun kolmannen ja toisen sijan palkintosumman erotusta. Asia on aivan selvä, mutta sen byrokraattisessa junailussa menee oma aikansa. Byrokratia liittyy tyypillisesti esimerkiksi eri maiden verotuskäytäntöihin. Vain hieman kärsivällisyyttä! Spitz kommentoi.
– Joka tapauksessa rehellisyys nyt palkitaan, hiihtokoordinaattori iloitsi.
Riitta-Liisa Roponen (toinen vas.) oli merkittävä osa Suomen ylivoimaisessa viestijoukkueessa 2007–2009 kumppaneinaan Pirjo Muranen (vas.), Aino-Kaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen.
Prosessi etenee niin, että raha maksetaan Suomen hiihtoliiton tilille ja sieltä Roposelle. Urheilijan ei tarvitse asiassa aktivoitua. Tämän jälkeen FIS:n on mahdollista karhuta summaa joko Venäjän hiihtoliitolta tai Rybinskin kisajärjestäjiltä.
Nämä taas voivat viime kädessä laskuttaa kyseisen summan Tshekalevalta, mutta skenaario ei dopingista kärähtäneisiin urheilijoihin ymmärtäväisesti suhtautuvalla Venäjällä ole todennäköinen.
– Palkintorahojen maksamisesta vastaa maailmancupissa joko järjestävän maan liitto, paikallinen kisaorganisaatio tai näiden yhteenliittymä. En muista, miten Rybinskissä toimittiin, Spitz sanoi.
Tshekalevan saamasta dopingrangaistuksesta kertoi heinäkuussa ensimmäisenä norjalaislehti Dagbladet, joka oli huomannut tämän tulosten perään ilmaantuneet, dopingrikkomusta tarkoittavat DPO-lyhenteet.
Muutamat suomalaishiihtäjätkin ihmettelivät, miksi FIS antoi tapauksen paljastua näin vähin äänin. Jotkut epäilivät, että tapaus vaiettiin tietoisesti. FIS:n antidopingvastaava Sarah Fussek tyrmäsi maanantaina tämän teorian:
– Tapausta ei missään nimessä ole pimitetty. Se on aiemmin kesällä tuotu julkisessa lähteessä esille, mutta se on ilmeisesti mennyt tuolloin ohi.
Tshekalevan edustajat neuvottelivat Kansainvälisen hiihtoliiton kanssa Sotshin olympiakisoista alkaneen ja keväällä 2017 päättyneen kilpailukiellon ja tulosten hylkäämisen kyseiseltä ajalta.
Tshekaleva oli yksi palanen massiivista, niin kutsuttua McLaren-tutkintaa, joka perehtyi Venäjän dopingohjelmaan vuoden 2014 kotiolympiakisoissa menestymiseksi. Aineistosta löytyivät perusteet hänen rankaisemiseensa.
Suomessa nyt 36-vuotias Tshekaleva muistetaan parhaiten vuoden 2013 Val di Fiemmen MM-kisojen viestistä, jonka ankkuriosuudella hän nappasi pitkältä takamatkalta kiinni Suomen Riikka Sarasoja-Liljan ja nosti Venäjän pronssimitalistiksi.
