Lumipula uhkaa tuhota hiihdon Suomessa – hiihtopomolta kova vaatimus suurkaupungeille - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Lumipula uhkaa tuhota hiihdon Suomessa – hiihtopomolta kova vaatimus suurkaupungeille

Markku Haapasalmen mukaan Hiihtoliitto toimii nyt katalysaattorina niin lumen tekemiseen ja kuin säilömiseen liittyvissä asioissa.

Markku Haapasalmen mukaan Hiihtoliitto toimii nyt katalysaattorina niin lumen tekemiseen ja kuin säilömiseen liittyvissä asioissa.

Julkaistu: 26.2. 5:55

Hiihtoliiton puheenjohtaja Markku Haapasalmi patistaa eteläisen Suomen kasvukeskuksia varastoimaan lunta huippu- ja harrastushiihdon pelastamiseksi.

Kuluva talvi on ollut ennätyksellisen lämmin, eikä lunta ole Keski-Suomen alapuolella näkynyt maassa kuin satunnaisesti.

Yhtä leutoa ”talvea” ei asiantuntijoiden mukaan nähtäne lähitulevaisuudessa, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamat todennäköisyydet puhuvat joka tapauksessa vahvasti sen puolesta, että lumirikkaat talvet ovat historiaa.

Tämän kauden maailmancupin kisoissa eri puolilla Eurooppaa on jouduttu turvautumaan poikkeusjärjestelyihin lumettomuuden vuoksi, ja hiljattain Suomessa peruttiin kaksi perinteistä massatapahtumaa, Finlandia-hiihto ja Pirkan Hiihto.

Ilmastouhka huolestuttaa erityisesti Suomen hiihtoliitossa, joka koordinoi sekä suomalaista kilpahiihtoa että kunto- ja harrastesivakointia.

Jos lumivajeesta tulee säännöllinen ilmiö, nykyiset harrastajamassat on vaikea pitää lajin parissa. Ja jos harrastajamäärät laskevat, huippu-urheilumenestykselle ei synny riittävästi uutta pohjaa. Kilpahiihtokaan ei elä ilman esikuvia.

– Ilmastonmuutoksesta aiheutuneet ongelmat ovat aivan ratkaisevassa asemassa hiihdon tulevaisuudessa. Voidaan puhua kohtalonkysymyksestä, Hiihtoliiton puheenjohtaja Markku Haapasalmi sanoo.

Kaupungistuminen vaikuttaa

Lauhoja talvia on koettu eteläisemmässä Suomessa takavuosikymmeninäkin, mutta sittemmin maaltamuutto on kiihtynyt hurjaa tahtia. Nykyään yksistään pääkaupunkiseudulle muuttaa joka ainoa päivä keskimäärin täysi bussilastillinen suomalaisia – sen matkassa runsaasti myös hiihtokulttuurin vaalijoita.

Helsingin Paloheinässä kulkeva puolen kilometrin ladunpätkä erottui selvästi lumettomassa maisemassa. Kuva on otettu tammikuun alussa.

Helsingin Paloheinässä kulkeva puolen kilometrin ladunpätkä erottui selvästi lumettomassa maisemassa. Kuva on otettu tammikuun alussa.

Massat alkavat olla korostetusti siellä, missä ei ole lunta.

– Lumirajan siirtyminen yhä ylemmäs on lajiemme kannalta yksi keskeisimpiä haasteita, ja siihen olemme Hiihtoliitossa jo heränneet. Pidimme hiljattain onnistuneen olosuhdeseminaarin (15.1.), jossa käynnistimme toimenpiteitä olosuhteiden kehittämiseksi, Haapasalmi kertoo.

– Nyt relevantti ehdotuksemme Etelä-Suomen heikon lumitilanteen korjaamiseksi on lumen tekeminen ja säilöntä. Kun lunta varastoitaisiin isoissa kasvukeskuksissa säännöllisesti kesän ja syksyn yli, sillä pelastettaisiin todella paljon. Se olisi tehokasta, eivätkä kustannukset olisi suhteellisesti ajateltuna suuria.

Latu maksaa kymppitonnin kilometri

Haapasalmen mukaan Hiihtoliitto toimii nyt katalysaattorina niin lumen tekemiseen ja kuin säilömiseen liittyvissä asioissa.

– Avainasemassa ovat kaupunki- ja kuntapäättäjät. Heidän olisi hyvä ymmärtää, miten isoja hyötyjä tekolumeen perustuvilla laduilla saataisiin aikaiseksi. Esimerkiksi Helsingissä ladut kannattaisi pitää pystyssä joulu- ja maaliskuun välisen ajan, nelisen kuukautta siis. Harrastajia riittäisi taatusti, Haapasalmi uskoo.

Hiihtolatu löytyy Espoon Oittaalta.

Hiihtolatu löytyy Espoon Oittaalta.

– Tutkimusten mukaan lumen tekeminen ja varastointi maksaa 10 000–15 000 euroa per kilometri. Pohjoisemmassa Suomea lumen säilöntä on jo usealla paikkakunnalla tyypillistä, mutta nyt hiihdon kannalta ratkaisevan tärkeää olisi saada sama trendi ulottumaan myös etelän isoihin kaupunkeihin.

Lähes miljoona harrastajaa

Hiihto on yksi Suomen menestyksekkäimmistä yksilöurheilulajeista, ja lajilla arvellaan olevan 800 000–900 000 harrastajaa. Haapasalmi perustelee Hiihtoliiton esitystä erityisesti hiihdon suurella suosiolla ja pitkillä perinteillä, mutta myös kansanterveydellisillä argumenteilla.

– Hiihtoliiton yksi keskeisistä tehtävistä on liikuttaa ihmisiä. Mitä enemmän suomalaiset liikkuvat, sitä paremmin kansa voi – ja sitä mukaa sosiaali- ja terveyskulut pienenevät. Liikkumattomuus on ollut yksi Suomen viime vuosien suurimmista huolenaiheista, ja siihen ongelmaan hiihto tarjoaa lääkkeitä, mikäli vain latuja riittää, Haapasalmi ruotii.

Markku Haapasalmi on Hiihtoliiton puheenjohtaja.

Markku Haapasalmi on Hiihtoliiton puheenjohtaja.

– Eteläisessä Suomessa lumen säilöntä ei ole yhtä tehokasta kuin pohjoisempana, mutta lumen hukkamäärät olisivat selvitystemme mukaan mahdollista pitää järkevällä tasolla myös lämpöisinä kesinä. Kunnat rahoittavat laajasti tekojääratoja ja tekonurmia, mikseivät tulevaisuudessa myös tekolumilatuja?

”Ei yksioikoinen juttu”

Erityisesti lumipula on tuntunut pääkaupunkiseudulla.

– Monet ovat varmasti olleet pettyneitä tilanteeseen, mutta minkäs teet, Helsingin kaupungin tiimiesimies Mircos Ugarte-Kienanen sanoo.

Ugarte-Kienanen ei tyrmää Hiihtoliiton esitystä.

– Ymmärrän hiihtovaikuttajien huolen poikkeuksellisen leutona talvena, ja monilla Suomen paikkakunnilla lunta varastoidaankin jo. Suomi on kuitenkin maantieteellisesti pitkä maa, eikä lumen tekeminen ja säilöntä ole samanlaista Helsingissä kuin esimerkiksi runsaat sata kilometriä ylempänä Salpausselällä Lahdessa, Helsingin lumetusasioista vastaava Ugarte-Kienanen kertoo.

Vallitsevan käsityksen mukaan yksi lumetettu latukilometri maksaa 10 000–15 000 euroa. Hiihtoliiton saamien selvitystulosten mukaan lumen haihtumishävikki varastointiaikana on yleisesti ottaen 10–15 prosenttia, ja Helsinginkin leveysasteella korkeintaan 20–30 prosenttia.

– Meillä ei kuitenkaan ole tutkittua tietoa siitä, miten suuri lumen haihtumisprosentti olisi pääkaupunkiseudulla. Kun merituuli hengittää alati lämmintä niskaan, lumen säilöntä ei todellakaan ole mikään yksioikoinen juttu, Ugarte-Kienanen alleviivaa.

– Iso kysymys on se, kuka päättäisi, milloin varastoitua lunta levitettäisiin maahan. Jos nyt olisi laitettu säilötty lumi maahan joulukuun alussa, riemua ei olisi kestänyt kuin kaksi tai kolme viikkoa, kunnes kaikki olisi jo sulanut pois.

Monilla paikkakunnilla lunta varastoidaan kesän ja syksyn yli sahanpurupeitteen alla, mikä on Ugarte-Kienasen mukaan ”aika kallista” nykyään. Korvaavia vaihtoehtoja kuitenkin on, kuten kertainvestointina noin 50 000 euroa maksava kangaspeitto. Se olisi elinkaareltaan monivuotinen.

– Kyllä lumen tekemistä ja säilöntää voidaan harkita vakavasti myös Helsingissä. On vaan löydettävä paikka, jossa lunta voi paitsi varastoida myös tehdä, nimenomaan varjoinen paikka, Ugarte-Kienanen tietää.

Lisää aiheesta