Siiri ”Äitee” Rantanen täyttää 95 vuotta – isän uusiin naimisiin meno muutti elämän suunnan: ”Läksin maailmalle samalla ovenavauksella”

Hiihtäjäsankari Siiri Rantanen astelee lauantaina 14. joulukuuta Orimattilan kirkkoon 94-vuotiaana, mutta poistuu joululaulukonsertista 95-vuotiaana. Paikallisen jalkapalloseuran puuhamies Pekka Kuosa on järjestänyt konserttia 20 vuoden ajan, ja Rantanen on ollut vakiovieras.

Tällä kertaa ajankohta on harvinaisen osuva, kun olympiavoittajan merkkihetki osuu tismalleen samalle kellonlyömälle.

Siiri Rantanen (o.s. Lintunen) kasvoi Tohmajärvellä Kaurilan kylässä Pohjois-Karjalassa. Lapsuus loppui sodan aikana, kun perheen äiti kuoli yllättäen Siirin ollessa 15-vuotias.

Sen jälkeen Siiri ja hänen vuotta vanhempi veljensä saivat hoitaa pientilan työt ja huolehtia nuoremmista sisaruksista isän ollessa rintamalla.

– Äiti oli synnyttänyt tytön yhdeksän kuukautta ennen kuolemaansa, Rantanen muistelee.

Pientilalla oli pelto ja karjaa, joka vaati huolenpitoa.

– Koska separoimme maidon itse, astioiden pesemiseen meni runsaasti aikaa.

Askareet alkoivat aikaisin aamulla ennen kouluun lähtöä.

– Toinen pesi ja toinen kuivasi, Rantanen kuvaa sisarusten työnjakoa.

Harrastuksia oli tasan yksi: hiihto. Lasten eno oli suksiseppä, joten puulankkuja oli tarjolla.

– Myö olimme velipojan kanssa suksilla koko ajan. Ei ollut vielä monoja eikä voiteita, mutta hauskaa oli.

Sota-aikana oli pula kaikesta, joten varusteiden kanssa piti käyttää mielikuvitusta.

– Isän palattua rintamalta hän ihmetteli, missä puvunhousut ovat.

Niistä oli tehty tytölle housut, joilla saattoi myös hiihdellä.

– Tätini osasi ommella. Hän otti housuista kauluksen pois ja vähän kavensi lahkeita, Rantanen kuvaa naisten kekseliäisyyttä.

Rantanen oli kasvanut rippikouluiässä naisen mittoihin.

– Niillä housuilla hiihtelin monta vuotta.

Siiri Rantasen kommentit kiinnostivat toimittajia Cortinan olympiakisoissa. Kuva: Lehtikuva

Rauhan tultua isä meni uusiin naimisiin, ja silloin Siiri päätti ottaa elämälleen uuden suunnan.

– Minä läksin maailmalle samalla ovenavauksella, kun he tulivat kotiin.

Rantanen on ollut voimakastahtoinen nainen koko elämänsä ajan. Kaikkia suorapuheisuus ei ole miellyttänyt, mutta urheilussa päättäväisyys ja konstailemattomuus auttoi.

Tulevan aviomiehensä hän tapasi Värtsilässä, jossa hän työskenteli kartanon ”kantturoiden” hoitajana.

– Tapasin Kallen työväentalolla nurkkatansseissa. Hän esiintyi iltamien teatteriesityksessä, ja lopuksi tanssittiin.

Tuore aviopari asui parisen vuotta Liperissä, mutta sieltä on hankala lähteä hiihtoreissuille. Rantanen oli osallistunut Värtsilässä kylmiltään piirinmestaruuskilpailuihin ja voittanut. Sen jälkeen laji imaisi mukaansa.

– Kalle oli railakka poika ja hankki Lahdesta työpaikan ja talon Hollolan Kukkilasta.

Juna toi tuoreen avioparin Hämeeseen, jossa hiihtäminen jatkui.

– Mutta koko ajan työn ohella, Rantanen muistuttaa.

Hän työskenteli verhoilijana, mikä oli ruumiillista työtä.

– Painavia sohvia nosteltiin ja käänneltiin.

Työpäivän jälkeen oli kiire ruokkimaan perhettä. Viiden kilometrin kotimatka taittui usein juosten.

Suomen hiihtoliitossa naisten harjoittelusta ei välitetty.

– Päävalmentaja Veli Saarinen sanoi, ettei hänellä ole tietoa, miten naisten pitää harjoitella. ”Tehkää niin kuin ennenkin”, hän ohjeisti, kun kysyin Kokkolan kisoissa ohjeita. Siiri käytti hoksottimiaan ja voimisteli kotonaan.

– Ja nostelin leukoja.

Leuanvetäminen toi ryhtiä, jota tarvittiin naisurheilijoiden oikeuksien vaatimisessa. Naisurheilijoiden kohtelu ei ollut hyvää ”Äiteen” aktiiviaikoina. Hiihtojohtajat olivat miehiä ja osoittivat valtaansa tavoilla, joista joutuisi nykyään hyllylle.

– Sellaset naiset pärjäs, jotka anto itteään lääppiä, Rantanen on muistellut.

Hänen mukaansa miesten suosioon päässeet saivat parempaa kohtelua.

– Nehän sai rahallistakin hyötyä ja pääsivät paremmille kisamatkoille.

Nykyään hiihto on hyvin kansainvälistä touhua. Sotien jälkeen yhteyksiä ulkomaille oli harvakseltaan. Kun Rantanen pääsi maailmalle, hän yritti tutustua uusiin ihmisiin.

– Parhaiten tulin toimeen venäläishiihtäjien kanssa, erityisesti Alevtina Koltshinan ja Ljubov Kozyrevan kanssa.

Nykyään teräsrouva seuraa rakasta lajiaan television välityksellä. Hänelle kelpaa kaikki hiihtotavat ja -matkat.

– Sprintissä on väriä ja vauhtia. Vapaan tekniikkaa kokeilin kerran, kun luistelin vanhoilla päivilläni Finlandia-hiihdon läpi – tosin perinteisillä suksilla.

Siiri Rantanen otti yleisön haltuun Lahden hiihtostadionilla vuoden 2017 MM-kisoissa. Kuva: Rio Gandara / HS

Siiri Rantasen ura osui ajanjaksoon, jolloin urheilussa vallitsi amatööri-ideaali. Ammattilaisurheilu oli monille kauhistus. SVUL:n ja TUL:n mielestä urheilun motiivina piti olla liikunnan riemu eikä raha.

Toimeentulo oli koetuksella vähävaraisilla urheilijoilla. Rantaset olivat tavallinen työläisperhe, eikä heillä ollut ylimääräisiä varoja harrastusta varten. Lahden Hiihtoseura maksoi vain kilpailumatkat.

– Ei mitään ylimääräistä. Juuri sen verran, kun reissusta tuli matkakuluja, ”Äitee” sanoo.

– Penniäkään en rikastunut urheilulla, mutta onneksi mieheni oli nuuka eikä ollut viinaan menevä.

Vaimo oli viikonloppuisin kilpailumatkoilla ja välillä ulkomaankomennuksilla.

– Jos mies olisi silloin rellestänyt, kaikki olisi mennyt.

Siirillä oli hyvä naimaonni.

– Kesäloman alkamisen kunniaksi hän osti kossupullon, mutta siihen se jäi.

Lahtelaisen oman seuran LHS:n johto nautti kyllä konjakkia, mutta naishiihtäjille se ei tarjonnut edes kahveja, vaikka Oslon olympiakisoista 1952 kotiin palasi kultamitalisti.

– Ei ole tähän päivään mennessä Hiihtoseura järjestänyt olympiakahveja, Rantanen tokaisee.

Läheisempi suhde ”Äiteellä” on 1960–70-luvun maajoukkuehiihtäjiin.

– Marjatta Kajosmaan ja kumppanien kanssa pidämme yhteyttä ja tapaamme vuosittain Wanhojen hiihtoveikkojen kokouksessa.

Hiihtämisen Rantanen jätti jo muutama vuosi sitten, mutta liikkuminen jatkuu. Painoa on vain 1,5 kiloa enemmän kuin kilpailuvuosina.

– Herään kuudelta ja lähden aamiaisen jälkeen kävellä töpöttelemään sauvojen kanssa, Rantanen raottaa painonhallintansa salaisuutta.

Rantasen persoona on osa radiomastokaupungin historiaa. Konkreettisesti vaikutus näkyy Hiihtostadionilla, jossa on komean uran tehneen pioneerin patsas. Toinen kunnianosoitus on tuore. Rantanen valittiin hiljattain vuoden lahtelaiseksi.