Maailmanmestari lopetti kertaalleen rahapulassa hiihdon ja ryhtyi vahtimestariksi – ”En ole varakkaan perheen lapsi” - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Maailmanmestari lopetti kertaalleen rahapulassa hiihdon ja ryhtyi vahtimestariksi – ”En ole varakkaan perheen lapsi”

Hans Christer Holund on noussut vaikeiden aikojen jälkeen huipulle.

Hans Christer Holund juhli 50 kilometrin (v) MM-kultaa Seefeldissä 2019.

8.12.2019 10:05

Hans Christer Holund sijoittui lauantaina Norjan Lillehammerissa hiihdetyssä miesten 30 kilometrin yhdistelmäkisassa toiseksi häviten kisan voittaneelle Venäjän Aleksandr Bolshunoville 2,2 sekuntia.

Ilta-Sanomat julkaisee nyt Holundin haastattelun, joka julkaistiin 27. marraskuuta ilmestyneessä Urheilulehdessä.

Ensimmäinen päivä maaliskuuta 2011. Matti Heikkinen lyö muille luuta kurkkuun Oslon MM-kisojen 15 kilometrin kilpailussa. Frognerseterenin minuuttitolkulla jatkuva, raaka nousu ratkaisee pelin.

Nousun varrella sijaitsevaan metsään oli MM-kisojen kunniaksi noussut iso telttakylä, norjalaiseen tapaan. Yhtä telttaa asuttavat nuoret miehet kannustavat hiihtäjiä ladunvarresta erityisen äänekkäästi, myös oluen voimin. Erityisen ihailevasti Heikkisen pöljän päivän loistotekniikkaa katselee juuri 22 vuotta täyttänyt kaveri, joka itsekin on kyseisellä hiihtotavalla edennyt kovaa.

– Uskon, että olin MM-kisojen äänekkäin fani. Samaan aikaan mietin, että minun pitäisi olla kilpailemassa eikä kannustamassa, kertoo nyt 30-vuotiaaksi ehtinyt, teltassa kavereineen peräti 10 yötä viettänyt Hans Christer Holund Urheilulehdelle lähes yhdeksän vuotta myöhemmin.

Kun Oslon kisat olivat ohi, nuorukainen laskeutui Holmenkollenilta Oslon keskustaan, arkisiin töihinsä.

– Työskentelin valtion rautatieyhtiön palveluksessa vahtimestarina sekä urheiluvälinekaupassa. Olin silloin lopettanut urheilija.

Hans Christer Holund (vas.) sijoittui lauantaina Lillehammerin maailmancupin yhdistelmäkisassa toiseksi. Venäläistähti Aleksandr Bolshunov (kesk.) oli ykkönen, Norjan Emil Iversen kolmas.

Ennen kuin palataan näihin aikoihin, lienee syytä tarkistaa, mitä Holund on tällä hetkellä: 50 kilometrin hallitseva maailmanmestari viime talvelta, upean Johan Olssonista tai Iivo Niskasesta oppia imeneen soolohiihdon päätteeksi. Vuoden 2018 olympiakisoissa Holund otti takaa-ajokilpailussa pronssia ja oli kuudes sekä 15 (v) että 50 kilometrin (p) kilpailuissa.

Ennätyshiihtäjä hän on useallakin tavalla. Kun Holund purjehti Seefeldissä päätösmatkan – ja ainoan kisastarttinsa – maaliin ykkösenä, hän varmisti Norjalle kisojen kuudennen miesten kullan eli jackpotin. Hän oli myös maan neljäs henkilökohtainen mestari samoissa kisoissa. Ennätysnoteerauksia kumpikin.

On myös niin, ettei moisilla henkilökohtaisilla meriiteillä ole koskaan arvokisoissa pudottu miesten 4x10 kilometrin viestijoukkueesta – johon Holund ei Pyeongchangissa mahtunut. Vaikka Didrik Tönseth, Martin Johnsrud Sundby, Simen Hegstad Krüger ja Johannes Hösflot Kläbo voittivat kultaa, Holund ei arkaile avata valintahetken tunnelmiaan:

– Se oli urani paskamaisin hetki, omassa kastissaan.

Kaiken kukkuraksi Holund saattaa olla kaikkien aikojen viimeinen fluorivoiteet suksenpohjissa kultaa huuhtonut maastohiihtäjä.

Hans Christer Holund ehti jo lopettaa uransa. Seefeldissä hän räjäytti pankin 50 kilometrillä.

Kilpakumppaneita aina tarkalla silmällä analysoineen Heikkisen ”hapenotoltaan äärilahjakkaaksi, mutta tekniikaltaan huojuvaksi” kuvaaman Holundin kilpaileminen Norjan kivikovassa ryhmässä Oslossa 2011 tai jo Vancouverin olympiakisoissa 2010 ei olisi ollut millään lailla mahdotonta.

Tässä kohtaa tullaan tekemisiin Holundin todennäköisesti lyömättömän lajiennätyksen kanssa.

Vuonna 2008 nuorten MM-kultaa 10 kilometrillä (p) voittanut Holund oli Norjan timanttisimpia klassisen tekniikan lahjakkuuksia. Kun hän 2008 Val Venostassa löi koko muun nuoren eliitin, kakkoseksi ehti Kanadan Alex Harvey, joka Oslossa 2011 voitti maailmanmestaruuden. Viides, Seefeldin toinen norjalaismestari Sjur Röthe, mahtui jo 2011 Norjan joukkueeseen. Pronssia nappasi muuten suomalaisten myöhempi hyvä tuttu, Sotshin olympiakisojen parisprintissä kanveesiin pudonnut Saksan Tim Tscharnke.

Keväällä ja kesällä 2009 nuori Holund otti luuppiin Vancouverin olympiakisat. Harjoituskauden esikuvavalinnoissa rulettipallo ei pomppinut hänelle onnek- kaasti.

– Tiesin, että Petter Northug ja Ole Einar Björndalen olivat eläimellisen kovia harjoittelijoita. Ajattelin, tai ainakin toivoin, että kestän saman kuin he. Arvannet, mihin se johti, haastattelun aikana varsin hauskaksi kaveriksi paljastuva Holund naurahtaa.

Nuorukainen ajautui harjoituskaudella niin vaikeaan alipalautumistilaan, että koko kausi 2009–10 jäi käytännössä väliin. Hyvin samanlainen oli myös kausi 2010–11. Ero Norjan ja esimerkiksi Suomen välillä juuri tässä urheilulajissa on se, että Norjan systeemi tuottaa jatkuvasti uutta ykkösluokan tykinruokaa, eikä pelistä pudonneita ihmelapsiakaan jäädä paapomaan ja odottelemaan.

Lopulta Holund törmäsi urheilulajinsa kovimpiin realiteetteihin.

– Rahat loppuivat. Minä en ole varakkaan perheen lapsi, vaan elin hanttitöideni palkalla ja opintotuella ilman minkäänlaista järjestelmätukea tai sponsoreita. Kaiken tämän ohessa ei ollut mahdollista panostaa hiihtoon niin paljon kuin Norjassa pitää, jotta voi tavoitella mitään, taloustieteistä luppovuosiensa aikana alemman korkeakoulututkinnon suorittanut urheilija kertoo.

Kaudella 2011–12 Holund jälleen kilpaili, mutta Kansainvälisen hiihtoliiton tulostietokannasta löytyvät numerot kertovat, ettei kovin tavoitteellisesti. Maailmanmestari sanoo pitäneensä itseään vuodet 2009–12 lähinnä liikunnan harrastajana, ei edes urheilijana.

– En koskaan ole leijaillut omassa erinomaisuudessani, mutta on tietysti poikkeuksellista ainakin hiihdon kaltaisessa lajissa nousta tälle tasolle niin, että on käytännössä kolme kokonaista kautta pois pelistä. Siitä olen aika ylpeä.

Keväällä 2012 Holund tapasi kaksi tuttua hiihtomiestä, jotka ylipuhuivat hänet vaihtamaan seuraa urheilijoitaan hyvin tukevaan Lyn Skihin sekä vielä kerran antamaan lahjakkuudelleen mahdollisuuden. Toinen taivuttelija oli Norjan miesten nykyinen maajoukkuevalmentaja Eirik Myhr Nossum, jota Holund ylistää koko uransa avainhenkilöksi. Toiseksi ylipuhujaksi tuli Hans Kristian Stadheim, Britannian nykyinen maajoukkuevalmentaja.

– Elimistöni ei kesällä 2012 kestänyt läheskään niin paljon harjoittelua kuin olisi pitänyt, mutta se kesti enemmän kuin olin pelännyt.»

Kaudella 2012–13 Holund hiihti jo kahdesti maailmancupia. Sotshin olympiakausi 2013–14 meni sairastellessa, mutta Falunin MM-kisoihin 2015 Holund oli jo hiihtäjäliuskan reunamilta tarjolla. Valinta ei kuitenkaan osunut häneen.

19. helmikuuta 2017, Tehvandin hiihtostadion, Otepää. Virolainen toimittaja kysyy miesten 15 kilometrin (p) kärkitrion lehdistötilaisuudessa Holundilta, miten raskaalla radalla käyty kilpailu valmisti tätä Lahden tuleviin MM-kisoihin. Voittaja Martin Johnsrud Sundby vilkaisi kysyjää oudoksuen, toiseksi sujutellut Iivo Niskanen muistutti sfinksiä.

– En ole menossa Lahteen. En mahtunut joukkueeseen, en ollut riittävän hyvä, tasaisen maailmancupin kauden hiihtänyt, Tour de Skin päätösnousun laelle 9:ntenä puhissut Holund totesi hämmentyneelle journalistille.

Iivo Niskanen

Hänet kutsuttiin lopulta varamiespalvelusta Lahteen hiihtämään 50 kilometriä (v), mutta esimerkki kertoo paljon. Suomessa Holund olisi timanttinen tähtiurheilija. Norjan maastohiihtoa voi verrata vaikka Kenian kestävyysjuoksuun, Kuuban amatöörinyrkkeilyyn tai Hollannin pikaluisteluun. Urheilija, joka kaikissa kilpailijamaissa olisi ykkösnimi ja kärpäspaperia yhteistyökumppaneille, voi olla vain yksi monista. Norja saavutti 2018 peräti 39 olympiamitalia, Holund näistä yhden pronssin.

– Tiedän hyvin, millaisessa asemassa esimerkiksi Iivo on arvostuksellisesti ja taloudellisesti Suomessa verrattuna minuun Norjassa. Ehkä Suomen joukkueessa olisin saanut hiihtää sen olympiaviestinkin. Norjassa joudun läpäisemään kovan sisäisen karsinnan mahtuakseni hiihtämään edes maailmancupia.

Hän muistuttaa, että rajusta sisäisestä kilpailuasetelmasta ja hiihdon suuresta arvostuksesta riittää myös paljon iloa.

– Mutta liian moni lahjakas hiihtäjä joutuu, Norjassakin, lopettamaan uransa kesken.

Holund tiedettiin aikanaan nimenomaan perinteisen tekniikan huipputalentiksi. Repertoaari on kasvanut – kummankin arvokisamitalikilpailunsa maalivaatteen ali Holund on lipunut luistelusukset jalassa.

Petter Northug on voittanut 50 kilometrin MM-kultaa sekä perinteisellä että vapaalla tavalla.

Hän on rohkaiseva esimerkki myös Niskaselle, joka tavoittelee aivan uutta tasoa kummankin tekniikan huipputasolla hallitsevana yleishiihtäjänä. Niskanen siirtyi viime keväänä Fischerin suksitalliin, jonne mm. Holund teki hänelle seuraa.

Oberstdorfin MM-kisoissa 2021 norjalaisen päämatka 50 kilometriä mennään taas latua pitkin. Voittamalla Holundista tulisi Petter Northugin jälkeen toinen hiihtäjä, joka voittaa päätösmatkan MM-kultaa kahdella eri tekniikalla.

Avovaimonsa kanssa omakotitalossa Nittedalissa asuva Holund ei ole vielä tullut isäksi – ja on syistä avoin:

– Olen nähnyt niin monen hiihtäjän taantuvan heti, kun perheeseen tulee lapsi. Miten silloin voi palautua tarpeeksi?

Kovin pitkään pariskunta ei halua viihtyä vain kahdestaan. Perhe saa kasvaa heti Pekingin olympiakevään jälkeen 2022.

– Olen sanonut lopettavani silloin, ja pidän yhä siitä kiinni. Yritän ottaa näistä kolmesta kaudesta kaiken irti.

Uran jälkeen Holundia ei kiinnosta jatkaa hiihdon parissa. Rahoitusala houkuttelee sijoittamisesta ja taloudesta kiinnostunutta miestä. Kun Holundilta kysyy, mistä hänen uransa on opetus, puhelias urheilija pitää poikkeuksellisen pitkän mietintähetken.

Asiat eivät mene lineaarisesti eteenpäin suunniteltua reittiä. Mutta harvoin ne kolmen vuoden tauon jälkeen menevät näinkään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?