Iivo Niskanen pöyristyi ranskalaisfirman toiminnasta – mestarilta karhuttiin viimeisetkin sukset: ”Iso pettymys”

Julkaistu:

Maastohiihto
Suksimerkkiä vaihtanut suurhiihtäjä halusi pitää ja museoida vanhat kultamitalisuksensa, kuten lajissa on ollut tapana. Toisin kävi.
Viime kevään koviin kotimaisiin hiihtouutisiin kuului hiihtokuningas Iivo Niskasen siirto ranskalaisesta Rossignolin suksitallista itävaltalaisen Fischerin leipiin pitkällä ja arvokkaalla sopimuksella.

Niskanen ehti seitsemän Rossignol-kautensa aikana saavuttaa ranskalaismerkille mm. kaksi olympiavoittoa, MM-kultaa ja -pronssin.

Niskasen ratkaisu siirtyä lajin valtamerkkinä pidetylle Fischerille oli Rossignolille suuri pettymys, minkä kuopiolainen on nyt saanut myös kokea nahoissaan. Suksilajeissa on ollut tapana, että jos urheilija saavuttaa esimerkiksi arvokisavoiton, hän saa pitää muistoksi kilpailussa allaan olleen suksiparin, vaikka vaihtaisi sopimuksen umpeutuessa merkkiä.

Esimerkiksi Matti Heikkinen sai Fischerin puolesta pitää suksiparin, jolla voitti Oslon MM-kisoissa 2011 kultaa 15 km:llä (p), vaikka hän vaihtoikin tuona keväänä Salomonin talliin.


Tallihiihtäjien suksiparit ovat aina suksitallin ja -valmistajan omaisuutta, eivät urheilijoiden.

Kun Niskasen merkinvaihto viime keväänä oli ratkennut, urheilija palautti Falunin maailmancupissa käytännössä koko suksikalustonsa tallipäällikölleen Simon Caprinille. Tässä vaiheessa hän oletti, että saisi vakiintuneen tavan mukaan pitää ne puolenkymmentä ”museoparia”, joilla oli tehnyt kovaa jälkeä.

– Siinä oli ensimmäinen maailmancupin osakilpailuvoitto Kuusamosta 2014, Sotshin olympiakultaa 2014, Lahden MM-kultaa 2017, Seefeldin MM-pronssia 2019 ja Pyeongchangin olympiakultaa 2018. Ajatus oli, että kun joskus tulevaisuudessa ehkä jotain näyttelyn tapaista urani kunniaksi tekisin, sukset seisoisivat siellä mitalien vieressä, Vuokatissa Suomen cupin avauskilpailuihin valmistautunut Niskanen kommentoi Ilta-Sanomille perjantaina.


Toisin kuitenkin kävi. Tallipäällikkö Caprini, Niskasen monivuotinen tärkeä luottohenkilö, ilmoitti, että loputkin parit täytyy palauttaa. Se oli Niskaselle tyrmistys.

– Luulin saavani perinteiseen tapaan pitää parit respect-ansioista, varsinkin kun yhdelläkään ei enää huippuhiihdon näkökulmasta ole arvoa. Ainoa arvo olisi tunnearvo minulle. Tämä oli iso pettymys ja yllätys. Sentään seitsemän vuotta tehtiin hyvää yhteistyötä, ja on saatu hiihtäjienkin avulla merkin myyntiä Suomessa ylös, Niskanen viittaa itsensä lisäksi mm. siskoonsa Kerttu Niskaseen, Virpi Sarasvuohon (os. Kuitunen) ja Aino-Kaisa Saariseen.

Viime viikolla Niskanen palautti tunnearvoltaan korkeat parinsa Rossignolin Suomen-maahantuojan edustajille.

– Ei siinä mitään kärhämöity. Nyt kaikki keskittyminen alkavaan kauteen ja tuo asia taka-alalle.


Niskanen ei ole naiivi. Hän tiesi, että siirto Rossignolilta valtamerkille ei aiheuta jätetyn yhteisössä vain lämpimiä tunteenpurkauksia.

– Olihan se selvä. Kyllähän näin varmaan haluttiin myös osoittaa minulle vähän kaapin paikkaa.

Myös Kerttu Niskanen palasi täksi kaudeksi Rossignolilta Fischerille, jonka hiihtäjiin kuuluu nyt myös hänen elämänkumppaninsa, viime keväänä taas A-maajoukkueen portteja kolkutellut Juho Mikkonen.

Jos Iivo Niskanen haluaa omaan ”hiihtomuseoonsa” suksia, se vaatii kovia suorituksia.

– Nyt minulle on luvattu, että saan kaikissa tilanteissa pitää jokaisen Fischerin parin, jolla voitan arvokisoissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt