Jari Laukkasen, 57, kuolema yllätti – suruviesti pysäytti Harri Kirvesniemen: ”Kuului suomalaisen hiihdon merkittäviin hahmoihin”

Julkaistu:

Maastohiihto
Jari Laukkanen (1962–2019) muistetaan kunnianhimoisena urheilijana ja erittäin pidettynä persoonana.
Suomen hiihtopiirejä kohtasi suuri suru, kun julkisuuteen tuli tieto takavuosien arvokisahiihtäjän Jari Laukkasen kuolemasta.

Laukkasen vaimoa Erja Laukkasta haastatellut Keskisuomalainen kertoi entisen maajoukkueurheilijan menehtyneen äkilliseen sairauskohtaukseen maanantaina kesken työpäivän. Laukkanen oli kuollessaan 57-vuotias.

Pidetyn persoonan poismeno järkytti Suomen hiihtoväkeä. Laukkasen kanssa 1980-luvulla maajoukkueessa hiihtänyt Harri Kirvesniemi, 61, ei ollut uskoa mediasta huomaamaansa suruviestiä todeksi.

– Piti lukea uutinen kaksi kertaa ennen kuin tajusin, kuka Jari Laukkanen oli kyseessä. En meinannut millään uskoa asiaa. Jari on ollut kuitenkin tosi hyvässä kunnossa. Hän on liikkunut paljon ja pitänyt muutenkin itsestään huolta, vuoden 1989 maailmanmestari huokaisi.

– Sen jälkeen työnteosta ei tullut oikein mitään.

Kirvesniemi tutustui Laukkaseen paremmin 1980-luvun loppupuolen maajoukkuevuosina.

– Kun pyörii maajoukkueporukassa 150–200 päivää vuodessa, kaverin oppii tuntemaan aika hyvin. Ihmiset tulevat siinä läheisiksi.

Kaksikko piti tiiviisti yhteyttä hiihtovuosien jälkeenkin, sillä molempien tyttäret harrastivat pitkään kilpahiihtoa.

– Jari on ollut muutenkin hiihtotouhuissa mukana. Näimme jatkuvasti ja olimme yhteyksissä. Taisimme nähdä viimeksi keväällä Äänekosken SM-hiihdoissa.


Viitasaarella syntynyt Laukkanen nousi kansalliseen kärkeen ja Suomen maajoukkueeseen parikymppisenä. Kirvesniemen mukaan odotukset olivat kovat, mutta Keski-Suomen kasvatti ei yltänyt kilpaladuilla ihan parhaimpaansa.

Laukkanen edusti Suomea kahdesti MM-tasolla. Hänen parhaaksi tuloksekseen jäi Oberstdorfissa vuonna 1987 saavutettu 15 kilometrin kisan yhdeksäs sija. Vuotta myöhemmin Laukkanen oli Calgaryn olympialaisissa kahdeksas 4x10 kilometrin viestissä.

– Jarilta jäi ehkä paras potentiaali käyttämättä. Vuoden 1987 MM-kisoissa hän hiihti loistavasti. Samana vuonna hän oli SM-kisoissa mitaleilla. Taso oli hyvä, mutta taisi olla sen vuoden kesä, kun pelasimme jalkapalloa Vuokatissa ja hän loukkasi polveaan. Se häiritsi aika pahasti valmistautumista seuraavaan kauteen, Kirvesniemi muisteli.

Olympiavuosi 1988 ei ollut sitä, mitä toivottiin, vaikka Viitasaaren Viestiä seuratasolla edustanut Laukkanen pani itsensä täysillä likoon.

– En tiedä, oliko Jarilla jotain mykoplasmaa tai vastaavia terveysongelmia. Hän ei päässyt enää kilpailullisesti tasolle, johon lahjakkuus ja harjoittelu olisivat edellyttäneet. Leirien ja harjoitusten perusteella tiedettiin, että hänellä oli 1980-luvun lopulla todella kova potentiaali.


Kovat treenitulokset eivät olleet ainoa asia, joilla viitasaarelainen teki vaikutuksen maajoukkuetovereihinsa. Iloinen luonne hurmasi monet.

– Persoonana hänestä ei ole kuin positiivista sanottavaa. Hän oli aina auttamassa muita ja ahkera touhuamaan kaikkea. Hän oli päivästä toiseen liikenteessä rennolla ja positiivisella asenteella, Kirvesniemi kuvaili.

– En usko, että kenelläkään voi olla sellaisesta ihmisestä mitään negatiivista sanottavaa.

Kirvesniemen mukaan Laukkasta jäädään kaipaamaan suuresti ympäri Suomen.

– Ehdin olla yhteyksissä aika monen sen aikaisen hiihtokaverin kanssa. Jarin kuolema tuntui olevan kaikille melkoinen järkytys. Vaikkei Jarin perhepiirissä ole enää aktiivista kilpahiihtäjää, hän on ollut paljon mukana kotipaikkakuntansa Viitasaaren hiihtoympyröissä.

– Voi sanoa, että hän on kuulunut suomalaisen hiihdon merkittäviin hahmoihin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt