Jättiyhtiö lennätti Juha Miedon Pariisiin ja teki huikean tarjouksen – matkan jälkeen verottajalta kolahti epämieluisaa postia

Julkaistu:

Urheilu
Adidas halusi Juha Miedon 1970-luvulla kiivaasti omaan suksitalliinsa.
Juha Mieto, 69, kuului huippuaikoinaan suksivalmistajien kiivaimmin haluamiin hiihtäjiin mainosarvonsa takia. 1970-luvun loppupuolella Miedosta kiinnostui myös jättiläisfirma Adidas, joka haki näkyvyyttä ja menestystä uudelle tuoteperheelleen, sittemmin kuopatuille maastohiihtosuksille. Jo ennestään Miedolla oli sopimus yhtiön jalkineiden ja tekstiilien käyttämisestä.

Adidas kutsui suurhiihtäjän Minna-vaimoineen neuvottelemaan asiasta Pariisiin, kertoo Mieto tuoreessa, jo kolmannessa elämäkerrassaan Mieto (kirj. Hellevi Pouta, Karisto). Mukaan matkusti myös silloinen päävalmentaja Immo Kuutsa puolisoineen.

Mieto kertoo olleensa metropolissa ihmeissään, sillä siihen saakka kaikki hänet ulkomaanmatkansa olivat suuntautuneet kilpailuihin tai harjoitusleireille. Adidas käytti vieraansa muun muassa Notre Damen katedraalissa, Eiffel-tornissa ja kuuluisassa Lido-ravintolassa.

– Adidas löi pöytään huikean tarjouksen, mutta suksien valinnassa raha ei edelleenkään ratkaissut. Kilpauran kannalta se olisi ollut liian suuri riski, sillä minulla oli muutenkin vaikeuksia saada sopivia suksia, Mieto muistelee uutuuskirjassa.


Adidaksen suksia käytettiin tuolloin runsaasti esimerkiksi Neuvostoliiton maajoukkueessa. Adidaksen monon hajoaminen Neuvostoliiton avaajan Jevgeni Beljajevin alla Innsbruckin olympiaviestissä 1976 oli hyvin ratkaiseva sille, että Suomi voitti viestin.

Adidas ei ollut ainoa suksivalmistaja, joka luotti riihikuivaan sopimusneuvotteluissa. Urheilubisneksen monitoimimies Tapani Yli-Saunamäki on muistellut Ilta-Sanomille, miten yritti saada Miedon nimeä Karhun suksitehtaan sopimuspaperiin. Hän ojensi Miedolle kassin, jossa oli satojatuhansia markkoja käteistä, mutta sopimusta ei syntynyt ja Mieto antoi kassin takaisin.

Pariisin-matkan jälkeen Mieto sai epämieluisaa postia verottajalta. Joku oli kannellut hänen maksetusta Pariisin-matkastaan. Verottaja kuitenkin katsoi, että matka liittyi suksien tuotekehitykseen, eikä jälkiveroa tullut.
Veromätkyt Mieto sen sijaan kertoo saaneensa Viitasaarella käydyn kilpailun pääpalkinnosta eli väri-tv:stä. Erään yhtiön kirjanpito kertoi, että yksi tv oli lahjoitettu ja verovirkailija jäljitti lahjan vastaanottajaksi Juha Miedon.

– Maksoin lahjaveron tarpeettomasta tavarasta, joka lojui muiden tarpeettomien palkintotavaroiden joukossa varastossani, Mieto muistelee.

Hän kertoo varastosta yhä löytyvän 1970-luvun tavarapalkintoja alkuperäispakkauksissa. Mieto muistuttaa, että tuon ajan amatöörisäännöt kielsivät tavarapalkintojen myymisen.

– Niistä ei päässyt kunniallisesti eroon.

Kunniattomasti kyllä pääsi. Tuon ajan urheilijat pääasiassa myivät tarpeettomat palkintonsa, hätäisimmät jo kisapaikalla, eivätkä näitä transaktioita veroilmoituksiin kirjailleet edes aikakauden kirkasotsaisimmat atleetit.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt