Mona-Liisa Nousiainen, 36, kuoli traagisesti – opettaja muistelee herkästi: ”Hän ’nukahti’ somasti kehtolaulunsa päätteeksi”

rac

Julkaistu:

Muistokirjoitus
Mona-Liisa Nousiaisen (1983–2019) soitonopettaja Seppo Leino kirjoitti muistokirjoituksen 36-vuotiaana traagisesti menehtyneestä huippuhiihtäjästä, joka oli myös harmonikkamestari.
Lapin harmonikkaviikolla vuonna 1991 oli oppilaana kahdeksanvuotias Mona-Liisa Malvalehto.

Jo siellä, huomattuani lapsen ilmeisen lahjakkuuden, ehdotin hänelle, että alkaisimme treenata Hopeinen Harmonikka -kilpailuun.

Mona oli heti valmis! Näin alkoi lähes vuosikymmenen mittainen menestyksekäs yhteistyömme.

Vuoden tiiviin opiskelun jälkeen valitsimme yhdessä kilpailukappaleeksi Lapin äidin kehtolaulun, josta tein Monan toivomuksesta ja hänen taitojaan ajatellen melko vaativan sovituksen. Innokas Mona harjoitteli ahkerasti, ja kappale saatiin hiotuksi esittämiskuntoon hyvissä ajoin.

Yhdeksänvuotias Mona oli myös vapautunut esiintyjä. Kilpailussa Ikaalisissa vuonna 1993 hän alkoi suunnittelemamme koreografian mukaan esityksensä loppupuolella kallistaa päätään ja somasti ”nukahti” kehtolaulunsa päätteeksi. Ansaittu voitto kruunasi yli vuoden työn.

Kilpailuvoitto innosti jatkamaan. ”Tottakai”, sanoi Mona heti Kultainen Harmonikka -kilpailuun osallistumisesta.

Opiskeluyhteistyömme siis jatkui. Opiskelun lomassa vuonna 1995 Mona käväisi voittamassa Ikaalisissa Suomen Pelimannimestaruuskilpailutkin alle 12-vuotiaiden sarjassa. Etsiessämme sitten sopivaa kilpailukappaletta Kultaiseen Harmonikkaan soittelimme läpi lukemattomia perinteisiä harmonikalle sävellettyjä virtuoosikappaleita: Pietro Frosinia, Pietro Deiroa, Lasse Pihlajamaata

Aina kun Mona oli saanut jonkin niistä valmiiksi, hän totesi sen ”liian helpoksi”. Lopulta Mona sai sanotuksi, että hän haluaa minun sovittavan hänelle kilpailukappaleen. Ohjeeksi annettiin: ”Tee siitä tosi vaikea.” Saatuani tällaisen luottamuksen osoituksen mietin kappaletta pitkään.

Lopulta valitsin tarkoituksellisesti kaikkien tunteman Metsäkukkia-valssin. Tein sovitusta sivu kerrallaan. Saatuani sivun valmiiksi ajoin iltapäivisin Monan kotiin sitä hänelle opettamaan. Mona oli aina ehtinyt sisukkaasti opetella edellisen sivun, kun vein seuraavan. Lopulta sivuja kertyi seitsemän, ja niihin Mona oli tyytyväinen. Näin syntyi Monalle tilaustyönä Metsäkukkia juurineen -konserttivalssi.

Viihdeharmonikan arvostetuimman tasokkaan kilpailun Kultaisen Harmonikan Mona-Liisa Malvalehto voitti 2. heinäkuuta 1999. Hän täytti samassa kuussa 16 vuotta. Oli Monalle kuvaavaa, että kun ohjaaja keskeytti hänen soittonsa nauhoitushäiriön vuoksi ja hän joutui odottamaan viisi minuuttia ja aloittamaan uudestaan, hän hallitsi itsensä, odotti rauhallisesti ja teki sitten täydellisen suorituksen. Lehtihaastattelussa

Mona-Liisa kertoi pistäneensä kaiken peliin – sataprosenttisesti. ”Tykkään esiintyä isolle yleisölle. Soittaminen tuntui nyt tosi hienolta.”

Mona oli silloin viides kyseisen kilpailun voittanut oppilaani.

Muistan Mona-Liisaa lämmöllä. Hän oli jokaisen opettajan toiveoppilas: lahjakas, innostunut,

vastaanottavainen, asetti itselleen aina korkeat tavoitteet.

Lahjakkuus on myös ahkeruutta, lujaa tahtoa ja kykyä tehdä kovaa kurinalaista työtä. Ja tätä kaikkea Mona-Liisalla oli.

Kirjoittaja on muusikko, harmonikansoitonopettaja Rovaniemeltä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt