Kommentti: Mona-Liisa Nousiainen kykeni yhdistämään urheilun, musiikin ja perhe-elämän, kunnes kohtalo päätti toisin

Julkaistu:

Maastohiihto
Mona-Liisa Nousiainen oli määrätietoinen ja kunnianhimoinen persoona, mutta samalla valoisa ja iloinen luonne, kirjoittaa Juha Kanerva.
Olin lauantaina läheisen hiihtotoimittajan hautajaisissa. Niiden muistotilaisuudessa Jani Uhlenius soitti haitaria. Enpä arvannut, että hiihto, haitari ja viimeinen matka tulisivat uudelleen vastaan vain pari päivää myöhemmin. Eilen tuli tieto entisen huippuhiihtäjän ja harmonikkataiteilijan Mona-Liisa Nousiaisen (20.7.1983–29.7.2019) kuolemasta aggressiivisen syöpäsairauden uuvuttamana 36-vuotiaana.

Rovaniemen maalaiskunnan puolella Saarenkylässä kasvanut Nousiainen (o.s. Malvalehto) tuli perheestä, jossa musiikki ja urheilu kulkivat tasatahtia. Isä Jukka Malvalehto oli entinen hiihtäjä ja äiti Maria-Liisa oli harrastanut juoksua. Äiti toimi myös Kalevan Nuorten Lapin piirin toiminnanjohtajana, joten kansantanssit ja musisointi olivat luonteva osa Mona-Liisan ja hänen vanhemman sisarensa Rosa-Marian lapsuutta.

Naapurustosta löytyi urheilullinen Mannisten perhe, jonka lapset Kari, Hannu ja Pirjo viettivät runsaasti aikaa Malvalehtojen kanssa. Vanhemmat valmensivat ja kuljettivat lapsia kilpailuihin ympäri maata. Talvisin hiihdettiin Ounasvaaran Hiihtoseuran tapahtumissa, ja kesällä oli rata- ja kenttäurheilun vuoro.

Yleisurheilun Finlandia Junior Games järjestettiin heinäkuussa 1992 Espoon Leppävaarassa. 9-vuotiaiden tyttöjen maastojuoksussa kolmanneksi kirmasi Saarenkylän Nuorisoseuran Urheilijoiden Mona-Liisa Malvalehto. Samanikäisten poikien maastokisan voitti muuten eräs Tuomo Ruutu Vantaan Salamista.

Hopeinen harmonikka

Seuraavana kesänä Rovaniemen tyttö oli sitten ykkönen, mutta laji löytyi kulttuurin puolelta. Mona-Liisa voitti Ikaalisten Sata-Häme soi -tapahtuman yhteydessä käydyn Hopeinen harmonikka -kilpailun pari viikkoa ennen 10-vuotissyntymäpäiväänsä. Nuorena opitut taidot jalostuivat ahkeralla harjoittelulla, sillä vuonna 1999 Nousiainen voitti aikuisten Kultainen harmonikka -kilpailun.

Huonosti ei sujunut ladullakaan. Nousiainen voitti nuorten maailmanmestaruuden viestissä vuonna 2001, ja kaksi vuotta myöhemmin kaulaan pujotettiin kirkkain MM-mitali tyttöjen 5 kilometrin perinteisen kisan jälkeen. Aikuisten maailmancupissa hän debytoi 18-vuotiaana syksyllä 2001.

Nousiaisen bravuuri oli nopeus. Vauhti ei kadonnut vanhetessakaan. Maaliskuussa 2013 hän luisteli Bislettin kutsukisassa Oslossa 100 metrin (epävirallisen) maailmanennätyksen 12,98 parantaen ruotsalaisen Stina Nilssonin ennätystä kahdella kymmenyksellä.

Aikuisten MM-kisoissa Nousiainen nähtiin sprinttitouhussa neljä kertaa (2005–15). Siihen väliin osui vaikea vaihe: hän joutui pitämään puolen vuoden tauon ylirasitustilan takia 2009. Edellisenä vuonna hän oli ryhtynyt seurustelemaan maajoukkuehiihtäjä Ville Nousiaisen kanssa. Naimisiin pari meni vuonna 2015 – vähälumisessa Las Vegasissa.

Tauon aikana Mona-Liisa tuli raskaaksi, ja Isabella-tytär syntyi 2010. Hän on kertonut käyneensä sauvakävelyllä vielä synnytyspäivänäkin, eikä intohimo urheilemiseen kadonnut imetysaikana.

Nousiainen palasi ladulle entistä ehompana. Hän voitti 2013 maailmancupin sprintin Liberecissä ja parisprintin Sotshissa yhdessä Anne Kyllösen kanssa. Myös olympiahaaveesta tuli totta, vaikka sijoitus Sotshin kisoissa 2014 jäikin vaatimattomaksi (29:s).

Nousiainen oli määrätietoinen ja kunnianhimoinen persoona, mutta samalla valoisa ja iloinen luonne. Numero rinnassa oltiin tosissaan, mutta takkatulen ääressä illan hämärryttyä kurottiin ystävyyttä. Vaikka matkatavaroita oli harjoitusleirillä kassikaupalla, välillä mukaan mahtui haitarikin. 2010-luvulla Nousiaisten perheen majoitustarve laajeni, sillä Isabella oli usein reissussa mukana.

Kiireidensä keskellä Nousiainen osallistui keväällä 2011 televisiossa esitettyyn kapellimestarikilpailuun, jossa hän selviytyi voittajaksi.

Taidoillaan hän hurmasi tuomarit; kilpakumppaniensa silmissä hän säteili huomaavaisuudellaan.

Tuttavuus ei ollut teennäistä, vaan aitoa lappilaista lojaalisuutta.

Varma joulun merkki oli se, kun postilaatikkoon kolahti Mona-Liisan itse tekemä joulukortti. Pieni ele, mutta se kertoi lähettäjästään paljon.

Kukaan ei ole täydellinen, Mona-Liisakin vihastui joskus. Lapsi sai kuulla kunniansa, mikäli sovitut asiat olivat päässeet unohtumaan.

Nousiainen tähtäsi Pyeongchangin olympiakisoihin, mutta sairastelut pilasivat talven 2018 suunnitelmat.

Maajoukkuekavereiden kilpaillessa Korean niemimaalla Nousiainen ilmoitti Ylen olympiastudiossa lopettavansa hiihtouransa keväällä 2018.

– Meillä on perhettä jo ja kaikkea muuta on elämässä tulossa. En jää tyhjän päälle makaamaan, hän sanoi toiveikkaana.

Nousiainen oli aloittanut opinnot Sibelius-akatemiassa 2004 ja aikoi saattaa ne päätökseen. Musiikin maisterina hän ryhtyisi opettamaan harmonikansoittoa.

Kohtalo päätti toisin. Alkukesästä 2018 tuli musertava uutinen syöpäsairaudesta, joka veisi hautaan vuoden sisällä.

Ylen järjestämässä Maestro-kilpailussa Nousiainen johti tyylillä Beethovenin Kohtalo-sinfonian.

Maallisen orkesterin saa soimaan tahtipuikon taitavalla käsittelyllä, mutta taivaallinen soittokunta päättää itse, milloin viimeinen hetki lyö.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt