Kommentti: Liian monet meistä suomalaisista tekevät ulkomailla saman virheen – Petteri Forsell ei tehnyt, ja arvostusta tuli heti

Julkaistu:

Kommentti
Virheiden pelkääminen ajaa tilaan, jossa ei opita yhtään mitään, kirjoittaa Jelena Leppänen.
Suomen jalkapallon luonnonlapsella Petteri Forsellilla on takanaan ehkä uransa paras seurajoukkuekausi.

Puolalaisen Miedz Legnican riveissä pelaava Forsell, 28, viimeisteli maan pääsarjassa 13 maalia. Ne eivät riittäneet pitämään Legnicaa korkeimmalla sarjatasolla, mutta suomalaistaiturista on tullut silti puolalaisten jalkapallon ystävien suuri suosikki.

Suosio ei perustu pelkkiin peliesityksiin. Puolalaiset futiskannattajat suhtautuvat ulkomaalaisvahvistuksiin yleensä skeptisesti, mutta Forsellin kohdalla pisteet nousivat uusiin sfääreihin, kun pelaaja alkoi antaa maan medialle haastatteluja puolaksi.

Moni puolalainen yllättyi – ja ihastui.

– Arvostukseni nousi ympäri Puolaa, kun opin kielen. Kun menin sinne, en ymmärtänyt puheesta mitään. Kun aloin oppia sitä, yritin puhua. He arvostivat sitä, Forsell kertoi pari päivää sitten.

Forsellin mukaan kielenoppimisprosessi sai alkunsa, kun hän alkoi jutustella treeneissä puolaksi joukkuekaverinsa kanssa. Pikkuhiljaa sanavarasto karttui. Forsellilla on ollut aina hyvä kielipää, mutta se on tässä lopulta sivuseikka.

Hienointa on, että hän alkoi käyttää itselleen vierasta kieltä rohkeasti jo ihan alkuvaiheessa. Se on valitettavasti yhä varsin epäsuomalaista.

Entisenä ruotsin ja espanjan opiskelijana tiedän lukuisia tapauksia, jossa suomalaiset yliopistotason kieltenlukijat ovat matkustaneet toiseen maahan – ja pysyneet hiljaa.

Taustalla on usein liian pitkälle menevä täydellisyyden tavoittelu yhdistettynä itsensä nolaamisen pelkoon. Ajatellaan, että jos kieliopin pienimpiä nyansseja ei saa täsmälleen kohdilleen, on parempi olla sanomatta mitään.

Se tuntuu surulliselta haaskaukselta, varsinkin, kun häpeä on useimmiten vain puhujan omassa päässä.

 

Ajatellaan, että jos kieliopin pienimpiä nyansseja ei saa täsmälleen kohdilleen, on parempi olla sanomatta mitään.

Joka puolelta maailmaa löytyy toki puutteelliselle kielitaidolle irvailijoita, mutta säälittävät poikkeukset vahvistavat säännön: ihmiset arvostavat, kun heitä lähestyy heidän omalla kielellään. Ihan sama, vaikka vähän hapuilisi, sekoittaisi sanoja tai turvautuisi hassuilta kuulostaviin ilmauksiin.

Forsellin mukaan hänen puolan taitonsa ei ole lähellekään täydellinen.

– Sanon asioita koko ajan väärin, muttei haittaa, vaikka minua välillä kiusataankin siitä. Toinen vaihtoehto olisi, etten yrittäisi ollenkaan enkä oppisi ikinä.

Sanoihin kiteytyy paljon. Virheitä tulee, mutta Forsell antaa niiden tulla, koska niistä oppii lopulta parhaiten.

Kunpa muistaisimme kaikki sen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt