Kommentti: Suomen hiihto romahti vuodessa mitalisateesta katastrofin partaalle – nämä neljä asiaa ovat hunningolla nyt

Julkaistu:

Kommentti
Kun tilannetta tarkastelee runsas vuosi ylisanojen kaiuista, on pakko kysyä: miten huonosti niillä muilla lajeilla oikein menee?
Kun Suomi ei ole olympiaurheilun perinnelajeissa 2010-luvulla menestynyt erityisen hyvin, maastohiihtokauden 2017–18 Iivo Niskasen johdolla haravoima kahden kullan ja seitsemän himmeämmän mitalin saalis maistui kabineteissa taivaan mannalta.

Kaikilla rintamilla menestynyttä lajia alettiinkin jopa perustellusti kutsua suomalaisen huippu-urheilun mallioppilaaksi.

Kun tilannetta tarkastelee runsas vuosi ylisanojen kaiuista, on pakko kysyä: miten huonosti niillä muilla lajeilla oikein menee?

Ohuilla mennään

Seefeldin MM-kisat nostivat julkisuuteen joukkueen sisäisiä patoutumia ja ristiriitoja.

Ennen kaikkea ne paljastivat, miten ohuilla mennään, jos tuloksenteko-osaston Niskanen–Krista Pärmäkoski mentaalinen ja fyysinen vire tai välineet eivät ole aivan samaa luokkaa kuin edelliskausien ratkaisevimmilla hetkillä.


Mutta kun joukkueen sisäistä viestintää ja pelisääntöjä väännettiin keväällä taas uusille jengoille, pöydän piti olla puhdas.

Edustushiihtäjien treenikausi alkaa tosimielessä näinä päivinä, ja nyt ollaan tässä:
  1. Kiistellyn ja omavaltaisen mutta tulosta tehneen toiminnanjohtajan Mika Kulmalan paikalle ei ole rekrytoitu ketään.
  2. Huoltopäälliköstä päävalmentajaksi ylennetty Matti Haavisto palaa uuden huoltopäällikön avuksi mutta saa samalla ylennyksen maajoukkuetoiminnan johtajaksi.
  3. Ei nimitetä yhtä uutta päävalmentajaa vaan peräti kaksi.
  4. Uusien maajoukkueiden kokoonpanot julkistetaan hämmentävän sekavasti, eikä oudoksuntaa ainakaan vähennä, että 31-vuotiaat Martti Jylhä ja Lari Lehtonen valitaan mukaan haastaja-statuksella.

Simppeli totuus?

Jylhä debytoi arvokisoissa 2009, Lehtonen 2010. Maalaisjärjellä – sitä huippu-urheilussakin paljon käytetään – tällaiset urheilijat ovat joko kokonaan sisällä tai kokonaan ulkona.

Samalla kerrottiin sekin, että Pärmäkoski ei osallistu ennen maailmancupin alkua ollenkaan A-maajoukkuetoimintaan vaan hakee paluuta palkintopallitason vakionaiseksi kansainvälisillä kontakteillaan ja omalla, mittavalla rahoituksellaan.

Uutinen oli hiihtomaailmassa jymylataus, sillä pelinlukutaitoiset näkivät heti, millaiseen rakoon se asetti Pärmäkoskea 15 vuotta valmentaneen Haaviston – maailmassa, jossa asiat ovat nykyään sitä, miltä ne näyttävät.

Eli maajoukkuejohtajan oma urheilija lähtee hakemaan parempaa huomista muualta, kun omasta maajoukkueesta sitä ei löydy?

Vai loukkaantuiko Pärmäkoski valmentajansa puolesta, kun hiihtäjäkollegat vetelivät ensimmäisen kauden päävalmentajaa julkisuudessa kuin vierasta sikaa?


Vai olisiko totuus sittenkin niin simppeli, että huippu-urheilu-uransa puolivälin hyvän aikaa sitten sivuuttanut Pärmäkoski halusi vielä katsoa yhden kortin, kun kansainvälinen huippuhiihtäjien yhteisö ja avokätiset sponsorit siihen hänelle näyttävät tarjoavan tilaisuuden?

Aino-Kaisa Saarinen halusi aivan samalle tielle harjoituskaudeksi 2013, mutta Puolan olympiakomitea ei sallinut Justyna Kowalczykin harjoitella yhden päävastustajansa kanssa.

Kerttu Niskanen puhui maajoukkuekollegoilleen joitakin vuosia sitten ajatuksesta, jossa Niskaset ja Juho Mikkonen muodostaisivat harjoituskaudeksi sponsorirahoitteisen Team Niskasen.

Ei Pärmäkoski siis oikeastaan tehnyt muuta kuin pani toimeksi sen, mitä useat muut jo aiemmin olivat suunnitelleet.

Suomen harjoitusleireiltä hän vie mennessään viimeisen tuntuman siihen, missä maailman kärki menee. Isoissa haasteissa painivalla valmennusjohdolla riittää leirisuunnittelussa kuitenkin paljon muitakin murheita.

Viime kaudella pahasti flopannut Johanna Matintalo antoi Turun Sanomissa selvästi ymmärtää, että tärkeistä leireistä on tullut lähinnä stressitekijä, koska urheilijat tulevat mukaan niin erilaisista fyysisistä lähtökohdista.

Kaivatut, kehittävät yhteisharjoitukset jäävät näiltä pohjilta lähinnä tyhjiksi sanoiksi.



 

Ei Pärmäkoski siis oikeastaan tehnyt muuta kuin pani toimeksi sen, mitä useat muut jo aiemmin olivat suunnitelleet.

...ja vielä

Kun nuori urheilija tähtää lajissaan absoluuttiselle maailmanhuipulle, valmentajakin saa panna itsensä kieltäymyksiä myöten likoon. Superlahjakkaan Arvi Savolaisen valmentaja Tapio Lattu kertoo Painiliiton Molski-lehdessä, että urheilijalle esimerkiksi hän jätti kokonaan alkoholin ja nuuskan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt