Doping kuriin lakimuutoksella? Suomeakin koskevat paljastukset olivat karu herätys: ”Suomessa ei ole juurikaan riskiä jäädä kiinni” - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Doping kuriin lakimuutoksella? Suomeakin koskevat paljastukset olivat karu herätys: ”Suomessa ei ole juurikaan riskiä jäädä kiinni”

Seefeldin dopingvyyhti on herättänyt kysymyksen, pitäisikö kiellettyjen aineiden käytöstä tehdä Suomessa rikos.

Itävaltalaishiihtäjä Max Hauke jäi Seefeldin MM-kisoissa kiinni neula suonessaan. Veritankkauksen pelätään olevan yhä laajasti käytetty huijauskonsti, koska sitä vastaan ei ole suoraa testausmenetelmää.­

2.4.2019 6:02

Hiihdon MM-kisoissa Seefeldissä paljastunut veritankkaajien rinki on murentanut monien uskoa puhtaaseen urheiluun.

Kansainvälisten antidopingviranomaisten ja Itävallan ja Saksan poliisin MM-kisojen aikana toteuttamassa ”Operaatio suoneniskussa” otettiin kiinni muun muassa veridopingiin erikoistunut saksalaislääkäri Mark Schmidt ja viisi MM-tason hiihtäjää. Jatkotutkimuksissa on selvinnyt, että veridopingrinkiin kuului iso joukko urheilijoita eri urheilulajeista.

  • Itävaltalainen Max Hauke oli yksi hiihtäjistä, jotka poliisi otti kiinni dopingratsiassaan. Hauke jäi kiinni kesken veritankkauksen.

Verensiirtoja on epäilyjen mukaan tehty ympäri maailman, saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitungin mukaan myös Suomessa. Seefeldissä poliisin haaviin jäänyt virolaishiihtäjä Karel Tammjärv kertoi käyttäneensä veridopingia muun muassa Lahden MM-kisoissa 2017.

Viime aikaiset tapahtumat ovat saaneet kokeneen urheilujuristin Olli Rausteen kyseenalaistamaan dopingvalvontaa. Rauste sanoo, että kiinniotot MM-kisoissa olivat mahdollisia, koska dopingin käyttö on Itävallassa rikos. Näin ollen epäiltyjä dopingringin jäseniä voitiin jäljittää poliisin käytössä olevilla keinoilla kuten kotietsinnöillä.

Itävallan ja Saksan lisäksi doping on määritelty rikokseksi ainakin Italiassa ja Espanjassa.

– Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun poliisin kotietsinnän tuloksena paljastuu veritankkausta isolla joukolla. Tällaista on paljastunut yleensä joko Itävallassa tai Italiassa. Se on saanut pohtimaan, miksi näin on, Rauste sanoo Ilta-Sanomille.

Rauste korostaa, että ongelmana on nimenomaan veritankkaus, jota vastaan ei ole vielä kehitetty suoraa testausmenetelmää. Epäilijät pitävät käytössä olevaa, urheilijoiden veriarvoja pitkällä aikavälillä seuraavaa biologista passia liian epävarmana ja hitaana tapana jäljittää dopinghuijareita.

Rausteen mukaan urheiluväen olisi aika pohtia, pitäisikö dopingin käyttö huippu-urheilussa ja kansainvälisesti merkittävissä kilpailuissa kriminalisoida Suomessakin.

– Suomessa ei ole juurikaan riskiä jäädä kiinni omalla verellä tankkaamisesta, vaikka kuvittelemme, että meillä on tiukka dopingvalvonta. Tässä asiassa se on illuusio.

– (Hiihtomaajoukkueen entinen päävalmentaja) Kari-Pekka Kyrö sanoo, että veritankkaus on turvallinen keino doupata nykypäivänä. Luulen, että Suomessakin on urheilijoita, jotka ajattelevat niin. Olisi aika sinisilmäistä kuvitella, ettei meillä tapahdu tällaista, vaikka Itävallassa, Italiassa ja Espanjassa näitä paljastuu.

Jos dopingin käyttö kriminalisoitaisiin Suomessa, antidopingviranomaiset saisivat poliisilta arvokasta apua.

– Poliisi voisi tehdä arvokilpailujen aamuina täsmäiskuja eli kotietsintöjä sellaisten urheilijoiden majoitustiloihin, joiden biologinen passi antaa viitteitä veritankkauksen käytöstä. Näin voitaisiin saada verekseltään kiinni omalla verellä tankkaajia, kuten Seefeldissä, Rauste visioi.

Poliisi tutki dopinglääkäri Mark Schmidtin talon Saksan Erfurtissa.­

Rausteen mukaan dopingin kriminalisointi voisi olla ajankohtaista kahdesta syystä. Tasa-arvo ei toteudu, kun veritankkaajien kiinnijäämisriski on tietyissä maissa korkeampi kuin esimerkiksi Suomessa. Toinen tekijä liittyy yhteiskunnallisiin arvoihin.

– Jos joku vähävarainen menee kauppaan ja pihistää purkin tonnikalaa, se on yhteiskunnan mielestä vakava rikos. Mutta jos joku hiihtää urheilun arvokilpailussa miljoonien tv-katsojien edessä doupattuna ja huijaa kaikkia, lainsäädäntömme ei pidä sitä vakavana asiana.

– Se on minusta vähän hassua.

Vakavan keskustelun paikka

Olli Rauste alkoi pohtia dopingin kriminalisointia huippu-urheilussa Hiihtoliiton toiminnanjohtajan Mika Kulmalan yhteydenoton jälkeen.

Seefeldin skandaalin laajuus sai tehtävänsä Hiihtoliitossa jättävän Kulmalan pohtimaan tehokkaita keinoja veritankkauksen kitkemiseksi huippu-urheilusta. Kulmala korostaa Rausteen tavoin, että poliisin rooli oli merkittävä dopingvyyhdin selvittämisessä.

– Kun Seefeldissä kiinni jääneet hiihtäjät huomasivat, että heitä vastaan oli vahvaa näyttöä, he tunnustivat käytön päivässä. Jos tällaista selvitetään urheilujärjestöissä, urheilija ei ole velvollinen kertomaan yhtään mitään.

Itävaltalaishiihtäjät Dominik Baldauf (vas.) ja Max Hauke joutuivat Seefeldin MM-kisoissa poliisin haaviin. Kaksikko myönsi kuulusteluissa käyttäneensä veridopingia.­

Kulmalan mukaan lajiliitot ovat aika voimattomia, jos ajatellaan esimerkiksi veridopingin kitkemistä.

– Monesti huvittaa, kun kysytään, onko Hiihtoliitto tai SUL tutkinut asiaa. Millä tällaisia asioita tutkit? Ei se ole meidän tehtävämme.

Hiihtojohtaja toivookin, että Suomessa voitaisiin tarkastella jollain aikavälillä vakavissaan dopingin kriminalisoinnin mahdollisuutta.

Rauste kertoo, että urheilujärjestöt ovat halunneet pitää tähän saakka dopingvalvonnan tiukasti omissa näpeissään. Yksi pelko on, että dopingin kriminalisointi johtaisi niin sanottuun tuplaprosessiin, kun dopingepäilyjä puitaisiin urheilun oman suljetun kurinpitokäsittelyn lisäksi oikeudessa.

– Media varmasti mässäilisi dopingjutuilla, jos niitä alettaisiin käsitellä käräjäoikeudessa avoimissa rikosoikeudenkäynneissä. Huolenaiheena on, että urheilun maine kärsisi, Rauste pohtii.

Kulmala ei osaa sanoa, onko aika vielä kypsä järjestelmän muutokselle Suomessa.

– Toinen kysymys on, onko valtiovallalla tällaiseen riittävästi resursseja. Olen ymmärtänyt, että poliisilla on resurssipulaa vakavampienkin rikosten ratkaisemisessa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?