Urheilulehti: Suomen ex-maajoukkuehiihtäjä kertoo, miten sanoi ei saamaansa dopingtarjoukseen: ”En olisi arvostanut sen jälkeen itseäni”

Julkaistu: , Päivitetty:

Maastohiihto
Entinen maastohiihtäjä paljastaa menneensä pitkään ”miinuksella” uransa aikana.
Entinen maajoukkuehiihtäjä Kati Lehtonen (o.s. Pulkkinen) kertoo tuoreessa Urheilulehdessä muun muassa 1990-luvun puolivälin tapahtumista.

Vuonna 1996 Seefeldissä Lehtonen hiihti uransa parhaan maailmancupin sijoituksen (12:s). Voittaja Larisa Lazutina ja viisi muuta Lehtosen edelle sijoittunutta jäivät myöhemmin kiinni dopingista. Kahden kolmen minuutin ero keulaan kismitti. Epätoivon vimmassa syntyi halu tehdä nopeasti enemmän, jotta tulokset paranisivat.

– Kun on levätty ja syöty liian vähän, ja mennään kymmenen kerran limitin yli, paketti laukeaa jossain vaiheessa, toteaa Lehtonen.

Lehtonen ihmettelee yhä, kuinka pitkään hän jaksoi ”mennä miinuksella” havaitsematta signaaleja uupumuksesta. Jatkuvasta väsymyksestä ja alakulosta tuli uusi normaali. Myös organisaation sisältä tuli painetta valmentajan suuntaan. ”Mikä hitto noissa muijissa on, kun ne eivät pärjää?” Menestys oli ainoa mittari, kuten nykyäänkin.

Trondheimin MM-kisoissa 1997 Suomen ”nimetön” nelikko Riikka SirviöTuulikki Pyykkönen–Lehtonen–Satu Salonen nappasi viestipronssin Italian nenän edestä.

– Mitalin salaisuus piili Salosen Satun luistavissa suksissa ja siinä, että Italian ankkuri Manuela di Centa oli varjo entisestään. Veritestit olivat tuolloin ensimmäisen kerran käytössä.

Valtaosa ajan parhaista kestävyysurheilijoista turvautui dopingiin ja varsinkin epo-hormoniin. Myös Lehtonen sai eräältä laji-ihmiseltä tarjouksen, jolla suoritustaso olisi kohonnut olennaisesti.

– Urheilu oli minulle niin tärkeä asia, etten voinut tarttua tilaisuuteen. En olisi arvostanut sen jälkeen itseäni.

Lue Lehtosen koko haastattelu tuoreesta Urheilulehdestä. Tilausohjeet löydät alta:

Lue parhaat jutut tuoreeltaan joka viikko – tilaa Urheilulehti kotiisi tästä.