Seefeldin MM-kisoissa on nyt yksi puheenaihe ylitse muiden: keskiviikkoinen Itävallan poliisiin jättimäinen dopingratsia, jossa otettiin kiinni yhteensä yhdeksän ihmistä. Viisi heistä on hiihtäjiä.
Keskiviikkoiltaa vasten Seefeldin kansainvälisessä mediakeskuksessa toimittajille sanottiin, ettei dopingista saisi kysellä urheilijahaastatteluiden virallisissa osuuksissa.
Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n linjaus oli naurettava ja nosti esiin useita relevantteja kysymyksiä.
Onko tämä tosiaan oikea tapa hoitaa nyt esiin tullut dopingpainajainen?
FIS:n käsky toi mieleen itävaltalaisen kohuhiihtäjän Johannes Dürrin, jota haastattelin maanantaina. Sotshin olympialaisissa 2014 epohormonin käytöstä kiinni jäänyt Dürr on alkuvuodesta noussut kansainväliseen kuuluisuuteen esittämällä rajuja dopingväitteitä, muun muassa maastohiihtoon liittyen.
Juttelimme puolisen tuntia, ja nimenomaan dopingista globaalissa urheilussa. En osaa arvioida, kuinka katkeroitunut Dürr on taannoisesta kärystään vai onko laisinkaan, mutta ainakaan julkisuutta väenväkisin hakevalta tuulispäältä hän ei vaikuttanut.
Itävaltalaismies halusi tietää etukäteen, millaista juttua olin tekemässä, ja lisäksi hän vaati tarkistaa omat sitaattinsa ennen jutun julkaisua. Näin myös toimittiin.
– Doping on harvinaisen iso ongelma huippu-urheilussa. Tilanne on sama esimerkiksi hiihdossa, pyöräilyssä, jalkapallossa, uinnissa tai alppihiihdossa – kaikissa niissä lajeissa, joissa haetaan maksimaalista tulosta, Dürr muun muassa linjasi tässä Ilta-Sanomien haastattelussa.
– Dopingongelmasta ei ole käyty yhtään järkevää keskustelua. Se johtuu siitä, että FIS ja muut lajiliitot haluavat kaikin tavoin pitää kiinni urheilun puhtaasta imagosta. Niiden pomot haluavat pitää valheellista kuvaa yllä. Sitä ei haluta tuhota, koska kyse on niiden tuotteesta, rahasta, jatkoi Dürr, joka aiemmin oli kertonut hautoneensa jopa itsemurhaa dopingmasennuksessaan.
Kerroin Dürrille, että Seefeldin MM-kisojen aikaan hänestä on riittänyt puhetta väheksyvässä, tuomitsevassa mielessä. Esimerkiksi monien maiden hiihtopomot ovat vihaisia Dürrille, koska tämä on laukonut hurjia väitteitä mediassa, aluksi saksalaisen tv-kanavan ARD:n dokumentissa tammikuussa.
Se ei ole ollut heidän kaipaamaansa peeärrää lajille.
– He (pomot) ovat siis vihaisia minulle? Tähän koko ongelma kulminoituu. He sulkevat korvansa kaikilta puheiltani, eivätkä edes vaivaudu kysymään, mistä olen saanut tietoja väitteideni tueksi, Dürr sanoo.
– Miksi he eivät soita minulle?
Dürrin uskottavuus nousi
Kun Itävallan poliisi kertoi ottaneensa kiinni viisi hiihtäjää veridopingista epäiltynä, itselläni juolahti siinäkin kohtaa mieleen Dürr.
Oliko kuitenkin poliisi jossain vaiheessa soittanut Dürrille? Olisiko hän saattanut olla yksi poliisin tietolähteistä?
Mitään varmuutta tai tietoa asiasta ei ole, mutta toisaalta ei tämä ainakaan yllättäisi. Päinvastoin, kuvio istuisi nyt ilmi tulleeseen kokonaisuuteen loogisesti.
Viron hiihtoliito kertoi eilen dopingista epäiltyjen hiihtäjien nimet: Andreas Veerpalu ja Karel Tammjärv. Torstaiaamuna Kazakstanin hiihtoliitto kertoi MM-mitalisti Aleksei Poltoranin nimen.
Aiemmin Itävallan media oli uutisoinut, että kaksi muuta epäiltyä ovat itävaltalaishiihtäjät Dominik Baldauf ja Max Hauke, jotka Dürr tuntee hyvin.
Itävallan poliisi kertoi dopingratsioista keskiviikkona Innsbruckissa pidetyssä tiedotustilaisuudessa.
Jotkut asiantuntijat ovat epäilleet, että useista dopingskandaaleistaan tunnetussa mastohiihdossa käytettäisiin yhä dopingia. Suomestakin heitä on löytynyt. Monet epäilijöistä olivat ennen keskiviikkoa sanoneet Dürristä, että ”väärä mies puhuu täyttä asiaa”.
Eilisen jälkeen Dürr ei ole enää väärä mies. Dopingratsioiden jälkeen hänen uskottavuutensa nousi kokonaan toiseen kontekstiin.
Vastustamattomalta vaikuttaa
Kyse on vasta epäilyksistä. Kuitenkin se, että poliisi kertoo saaneensa yhden hiihtäjän kiinni itse teossa, neula suonessaan, vaikuttaa jo vastustamattomalta näytöltä.
Tuskinpa Itävallan poliisi huvikseen hiihtäjiä pidättelee, on poliisillakin oma maineensa pelissä. Jotain näyttöä uskoisi löytyvän.
Oli totuus Dürrin mahdollisesta roolista mikä tahansa, hän on joka tapauksessa nostanut kissan pöydälle tavalla, joka ainakin puhtaiden huippuhiihtäjien mielestä voi pelastaa hiihtourheilun.
Myös Suomen ykköstähti Iivo Niskanen on iloinen siitä, että vilppiä yrittävät urheilijat jäävät kiinni.
FIS:n tapa hoitaa asiaa ei kuitenkaan vakuuta. FIS ei vaikuta olevan valmis hiihdon todelliseen läpivalaistuun, vaikka se olisi ainoa keino kitkeä mädät omenat pois.
Esimerkiksi kieltämällä toimittajilta dopingkysymykset ja pitämällä Dürria pelkkänä narrina FIS herättää vain lisää kysymyksiä.
Yrittääkö FIS peitellä tai salata jotain?
Korjattu Poltoraninin kansalaisuus klo 16.03.
