Maajoukkuehiihtäjän valmennuspaketin arvo on 90 000 euroa vuodessa – ”Se on vähän sellaista kilpavarustelua”

Julkaistu:

Maastohiihto
Urheilijoiden omavastuuosuudet puhuttavat myös hiihtoladuilla.
Urheilijoiden omavastuuosuudet nousivat pinnalle viime kesänä.

Parayleisurheilun menestyjä Ronja Oja nosti esiin 900 euron omavastuun, jonka urheilijat joutuvat maksamaan, jos jäävät EM-kisoissa ilman mitalia.

Hätiin kiiruhti kalustealan yhteistyökumppani, joka lupautui maksamaan ilman mitaleita jääneiden omavastuuosuudet.

Aiheen jatkokäsittely paljasti, että omavastuu on yleinen käytäntö useissa suomalaislajeissa. Omavastuu on tuttu myös hiihdossa.

Tie junioreista aikuisten huipulle muistuttaa suppiloa ja vaatii nuorilta urheilijoilta hapenottokyvyn ja lajinomaisen lihaskestävyyden lisäksi taloudellisia muskeleita. Hiihdossa vuositason välineet ovat iso kuluerä. Valtaosa lajin lisenssiurheilijoista maksaa itse koko lystin.

Maajoukkueen kymmenen hiihtäjän haastajaryhmässä eli kansankielellä B-maajoukkueessa on tarjolla tukipaketti, joka irtoaa maksamalla 1 800 euron omavastuun. Omavastuu ulottuu myös osaan A-maajoukkueen hiihtäjistä.

– Omavastuuta ei ole ihan huippukärjellämme eli sillä joukolla, joka saa Olympiakomitean valmennusrahaa. Muilla se on 1 500–2 000 euroa kaudessa, Hiihtoliiton puheenjohtaja Markku Haapasalmi kertoo.

Valmennuspaketilla hulppea hinta

A-maajoukkueeseen nousseet pääsevät olojen puolestakin parhaaseen A-ryhmään.

– Hiihtoliiton paketti sisältää hiihtäjille valmennuksen, huollon ja leirit. Kun koko tämän valmennuspaketin budjetti jaetaan urheilijoiden määrällä, sen arvo on pyöristettynä 90 000 euroa vuodessa, Haapasalmi laskee.

– Ja jotta ei tule väärinkäsitystä, pitää sanoa, ettei sitä summaa tietenkään urheilijoille jaeta, mutta laskennallisesti tämän paketin arvo on näin iso. Se sisältää fysioterapian, hieronnat ja huollon. Tämä summa on muutaman viime vuoden aikana saatu nousemaan 65 000:sta 90 000:ään.

Huollon osuus on kaikkein isoin.

– Se on vähän sellaista kilpavarustelua. Kustannukset ovat nousseet todella merkittävästi viime vuosina. Huipulle pyrkiminen on kallista.


Lahdessa tammikuussa järjestetyt nuorten MM-kisat ovat tuoreessa muistissa.

– Siitähän meidän hiihtomme tulevaisuus on kiinni, miten nuoret urheilijat kehittyvät aikuisiän huipuiksi, Haapasalmi korostaa.

B-maajoukkueessa vuosipaketti sisältää kolme kilpailuviikonloppua Skandinavia Cupissa, kolme ulkomaan ja kaksi kotimaan leiriä. Kalenterivuoteen mahtuu yhteensä 38 leirivuorokautta, joilla ovat mukana valmentajat, fysioterapeutit, hierojat, voitelijat ja usein myös lääkäri.

Hiihtäjille kansalaispalkkaa?

Toisen asteen opintojen ja mahdollisen armeijan jälkeen hiihtäjät jäävät omilleen. Siihen asti tukiverkko on melko tiheä, mutta kriittisessä iässä 20 ikävuoden jälkeen verkon silmäkoko kasvaa.

– Se on oikea johtopäätös. Tiedostamme tämän selvästi ja mietimme keinoja.

– Viime tilikaudelta teimme budjetoitua paremman tuloksen ja olemme saaneet liiton taloudessa käännettä aikaan. Olen ylpeä, että tiukan kulukurin tarve on ymmärretty laajalla rintamalla. Vaikka hiihtoa harrastavien sunnuntailykkijöiden määrän on uutisoitu olleen laskussa, tukijoita ja rahaa löytyy kilpahiihtoon.

– Rohkenen sanoa, että yhteistyökumppanien osalta tilanne on parempi kuin koskaan hiihtomme historiassa. Tukijoiden merkitys on suuri, mutta haluamme olla myös itse aktiivisia, jotta löydämme uusia tulonlähteitä. Yksi esimerkki on Kiinan Harpinin kanssa tehty sopimus massahiihtotapahtuman järjestämisestä. Se tuo meille tuottoja tulevien vuosien aikana, Haapasalmi sanoo.

Kaikki lahjakkaat hiihtäjät eivät ole lahjakkaita neuvottelijoita. Joku voisi kysyä, eikö arvojärjestys ole vinoutunut, kun hiihtomaajoukkueessa kaikki muut saavat palkkaa kuin itse urheilijat.

Nyt ansioille pääsevät valmentajat, fysioterapeutit, hierojat, huoltoryhmän ihmiset ja lääkäri eli käytännössä kaikki muut paitsi urheilijat.

Voisiko Suomen Hiihtoliitto toimia ladunavaajana ja ehdottaa eri maajoukkueiden hiihtäjille kansalaispalkkaa?

– Nii-in, onhan se mielenkiintoinen ajatus. Se voisi onnistua, jos olisi taloudellisia resursseja. Se on iso yhteiskunnallinen kysymys ja yhteinen kaikille urheilujärjestöille. Tällä hetkellä emme vielä kykene siihen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt