Innsbruckissa vuonna 1976 miesten 4x10 kilometrin olympiakultaviestin avausosuuden hiihtänyt Matti Pitkänen vietti merkkipäivää tyylilleen uskollisesti. Vähäeleisen miehen ohjelmassa ei ollut juuri mitään normaalista eläkepäivästä poikkeavaa.
– Ei ole mitään juhlia. Ihan oma valinta, kotoaan Ikaalisista puhelimitse tavoitettu Pitkänen kertoo ja naurahtaa perään.
Pitkänen asuu maatilallaan Kilvakkalassa ja on viidettä vuotta eläkkeellä. Hiihtomestarista on 70 vuotensa aikana ollut moneksi.
Paperitehtaalla uransa aikana päivätöissä ollut hiihtäjä voitti olympiakullan lisäksi viestissä hopeaa Lahden MM-kisoissa 1978 ja Lake Placidin olympialaisissa pronssia 1980.
Lahden MM-kisoista Pitkänen muistetaan myös kovan onnen veikkona. Hän sijoittui kaikilla henkilökohtaisilla matkoilla neljänneksi.
Hampaankoloon Lahdesta ei jäänyt mitään. Toisin kävi Lake Placidissa.
Kisojen avausmatka oli 30 kilometriä. Pitkäsen mukaan Hiihtoliiton pomot lupasivat, että parhaiten sijoittunut suomalainen kisaisi varmasti myös 15 kilometrillä.
Pitkänen oli kuudes ennen Juha Mietoa. Mieto kuitenkin valittiin.
– Kaiken maailman selityksiä sain pomoilta kuulla, että muidenkin pitää päästä hiihtämään, Pitkänen tuhahtaa ja antaa ymmärtää, että Miedolla oli kookkaat sormensa pelissä.
– En minä voi varmasti sanoa, että olisin ollut siinä kisassa nopeampi, mutta se tunne jäi.
Pronssiviestissä Pitkänen ei päässyt normaaliin tapaan avausosuudelle.
– Siihen aikaan Miedolla oli liikaa vaikutusvaltaa. Ennen viestiä hän sanoi, että pannaan (Harri) Kirvesniemi aloittamaan. Hän jäi reilusti kärjestä.
Ilta-Sanomien tavoittama Juha Mieto ei halunnut kommentoida entisen joukkuekaverinsa näkemystä.
– Olen ollut aina sosiaalinen kaveri. En vastaa tuohon yhtään enempää, Mieto sanoi.
”En kaipaa valokeilaan”
Lämpimin muisto on henkilökohtaiselta matkalta. Holmenkollenin legendaarisella 50 kilometrillä vuonna 1978 ei tarvinnut murehtia kabinettipeliä.
Vesikelikään ei hidastanut Lahden nelossijoista sisuuntunutta Pitkästä.
– Voitelut menivät kaikilta pieleen. Minulla ei ollut vesikelin suksia, joten lainasin paikalla olleen suomalaisen kaupasta ostamia suksia. Hän oli satakiloinen, minä painoin 72 kiloa, Pitkänen muistelee.
– Voitin kisan melkein kahdella minuutilla ja pääsin tervehtimään kuningas Olavia!
Ura päättyi 1982, kun häntä ei valittu Oslon MM-kisoihin. Samalla katkesi työsuhde liikunnanohjaajana, ja Pitkänen pääsi omien sanojensa mukaan ”kunnon töihin”.
– Ihan surkea palkkakin, hyvä kun tuli kenkää! En kaipaa valokeilaan, helpompi näin.
Pitkänen teki pitkän päivätyön metsäpalveluyrittäjänä ja maanviljelijänä.
Maanviljelyshommia Pitkänen ei ole tyystin vieläkään jättänyt, vaikka polvi on vaivannut hiihtourasta lähtien. Tilan pelto kasvaa heinää, sitä Pitkänen hoitaa eläkepäivien lomassa.
– Ei ole samanlaisia paineita kuin yrittäjänä oli. Tila on edelleen, työn jatkajaa ei ole vielä löytynyt.
Juttua muokattu klo 18.39: Lisätty Juha Miedon kommentti.