Maastohiihto

Kivut pakottivat Jari Isometsän leikkauspöydälle – ”Se oli aika mittava operaatio”

Julkaistu:

Maastohiihto
Krooninen vaiva pakotti Jari Isometsän turvautumaan leikkaukseen.
Jari Isometsä hymyilee leveästi studiossa. Syitä on kaksi: tiistaina täyteen tulee 50 vuotta, mutta hiihtokarpaasille suurta iloa tuottaa ennen kaikkea parantunut terveys. Se on peruja huhtikuussa tehdystä jalkaleikkauksesta, jossa hänen oikeasta jalastaan operoitiin vuosia vaivanneet akillesjänne ja kantapää.

– Minulla oli ns. Haglundin kantapää, jossa kantapään luu on synnynnäisesti sellainen, että se hinkkaa akillesjännettä. Niin kauan kuin on nuori ja jänteet elastisia, sen kanssa tulee toimeen. Iän myötä vaiva kuitenkin pahenee, Isometsä kertoo.

Vaiva aiheutti ongelmia jo hiihtouran aikana, jolloin Isometsä kärsi lukuisista akillesjänteen tulehduksista. Ongelmat pahenivat kaksi vuotta sitten, mistä lähtien tulehdustila oli jatkuva.

– Viime vuonna en pystynyt käymään juoksulenkillä ollenkaan. Leikkausta pyrittiin välttämään viimeiseen asti, mutta helmikuussa sanoin lääkäreille, että potilaan usko on nyt loppu.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Jalka leikattiin huhtikuussa

Peijaksen sairaalassa 16. huhtikuuta tehdyssä leikkauksessa Isometsän oikean jalan akillesjänne irrotettiin osittain ja halkaistiin keskeltä, minkä jälkeen luu taltattiin pois.

– Se oli aika mittava operaatio, ja parantuminen on ollut hidasta. Heivasin kävelykepit kuitenkin nurkkaan jo kolmen päivää leikkauksen jälkeen ja aloin kuntouttaa jalkaa ihan helvetisti, maltillisesti mutta aktiivisesti.

Nyt Isometsä on pystynyt palaamaan jo lenkkipolulle, mutta jalka on vielä kaukana sataprosenttisesta kunnostaan.

– Jokainen askel sattuu muttei ole liian kivulias. Uskon silti, että kivut ovat hävinneet lopputalveen mennessä.

Vihdissä Johanna-vaimonsa, 21-vuotiaan Eetu-poikansa ja 2003 syntyneen Aada-tyttärensä kanssa asuvan Isometsän arki on työntäyteinen, sillä hän toimii lämpöeristeitä toimittavan Ekovilla-yrityksen Etelä-Suomen aluejohtajana.

Vuonna 2006 päättyneen kilpauransa jälkeen hän on ehtinyt myös pyörittää urheilukauppaa Ylläksen Äkäslompolossa, olla toimitusjohtajana Meri-Teijo Golfissa Salossa ja työskennellä Forssan raviradan toiminnanjohtajana. Nykyisessä työpaikassaan hän on viihtynyt kolme vuotta – eikä haikaile nyt muualle.

– Myyntiryhmässä toimintatapamme on se, että tehdään mahdollisimman paljon yhdessä. Vaikka vastuut on jaettu, tämä on vahvaa tiimityötä. Olen viihtynyt täällä todella hyvin, Isometsä hehkuttaa.

Jotta arki pyörii, karpaasi pitää huolta kunnostaan hiihtämällä vuodessa 1 500–2 000 kilometriä. Lisäksi talvella Isometsän harrastuksiin kuuluvat jääkiekko ja kaukalopallo ikämiessarjassa.

– Talvella urheilen joka päivä, mutta kesällä on väljempää. Mistään kesäkiloista ei voi kuitenkaan puhua. Jos hiihtouralla painoa oli 68 kiloa, niin nyt lukema on 72,5. Rasvaprosentti on 11 tai 12 (aktiivina 6–7), eli kyllä se lihas on muuttunut rasvaksi myös minulla.

Kunto on silti sitä luokkaa, että Isometsä väläyttää jopa mahdollisuutta osallistua talvella yleisen sarjan SM-hiihtoihin. Hänen edellinen kansallisen tason kisansa on vuodelta 2009.

– Meillä on Palolahden Arin kanssa ollut puhetta, että lähdettäisiin hiihtämään sprinttiviesti kahdestaan. Viisikymppiset miehet ja seurana tietysti Alatornion Pirkat. Katsotaan, pannaanko sanoista todeksi, Isometsä sanoo ja heittää palloa kaksi päivää itseään vanhemman seurakaverinsa suuntaan.

Pojalla edessään tärkeät vuodet

Nimi Isometsä on tulevina vuosina suomalaisen golfväen huulilla, mutta kyse ei ole 50-vuotiaasta hiihtokarpaasista vaan hänen Eetu-pojastaan. 21-vuotias lahjakkuus tavoittelee nimittäin ammattilaisuutta lähivuosina.

–Pikkuhiljaa alkaa olla se aika, että läpimurto tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Ei hänellä silti ole mitään tavoitetta, että juuri tänä vuonna pitäisi lyödä läpi. Hän harjoittelee paljon ja erittäin määrätietoisesti, sanoo Jari Isometsä, joka tunnetaan myös intohimoisena golfin pelaajana.

Hiihtomies tietää kuitenkin paikkansa.

–En sekaannu Eetun tekemisiin, vaan roolini on ainoastaan tukea ja kannustaa. Juttelemme toki paljon urheilusta, sillä golfissa voimaharjoittelu on isossa roolissa.

Myös Aada-tytär on innokas urheilija, mutta hiihdon ja golfin sijaan mieluiseksi lajiksi valikoitui salibandy. Urheiluperheen arjen pyörittämisessä Isometsä antaa kuitenkin suurimman tunnustuksen Johanna-vaimolleen, jonka kanssa hän vietti vastikään niin ikään pyöreitä vuosia.

–Hän on perheen sielu. Priimusmoottori, joka pitää homman kasassa, Isometsä ylistää rakastaan, jonka kanssa avioitui 1998.

”Lahti 2017 oli puhdistava kokemus”

Tulevana talvena Jari Isometsä on edelleen mukana vahvasti suomalaisessa hiihtokeskustelussa, sillä hän aloittaa toisen kautensa MTV:n asiantuntijana.

Sitä ennen hän toimi kolme vuotta Ilta-Sanomien asiantuntijana ja oli mukana vuoden 2017 Lahden MM-hiihdoissa. Kokemusta kisoista hän kuvailee tärkeäksi, vaikka kertookin olleensa jo sinut vuoden 2001 dopingjupakan kanssa.

–En tiedä, olinko sitä vailla, mutta kyllä se oli puhdistava kokemus. Oli hienoa tavata ihmisiä, jotka pyysivät jatkuvalla syötöllä ottamaan selfieitä. Ilmapiiri oli todella hieno ja lämmin, Isometsä muistelee.

Dopingmenneisyyden vaikutukset ajoivat Isometsän lopulta luopumaan kilpahiihdosta. Kyse oli vuoden 2006 Torinon talviolympialaisten valinnoista, joissa Olympiakomitea jätti Isometsän rannalle, vaikka Hiihtoliitto oli esittänyt häntä kisakoneeseen.

Reijo (päävalmentaja Jylhä) soitti päivää aiemmin ja kertoi, että tässä saattaa sittenkin kehkeytyä jonkinlainen valintahässäkkä. Seuraavana päivänä luin teksti-tv:stä ”Isometsä ulos olympiajoukkueesta”. Suljin tv:n ja sanoin, että tämä oli tässä.

–Silloin kyllä harmitti, mutta ei se valinta vienyt minulta mitalia. Olisi toki ollut hienoa päästä vielä olympialaisiin, sillä olin kuitenkin kuntoni puolesta paikkani ansainnut. Sitä ei varmasti kiistä kukaan. Eihän siinä voinut olla kysymys mistään muusta kuin vanhasta historiasta.

Valmennuspuolelle Isometsä ei haikaile, mutta hän mainitsee olevansa kiinnostunut mentorin roolista.

–Mielestäni olisi hyvä, jos urheilijoilla ja heidän valmentajillaan olisi käytössä joku, joka katsoo asioita päältä. On paljon sellaisia urheilija-valmentajasuhteita, joissa tällaiselle ei ole tarvetta, mutta väitän, että sitä tarvitsevia myös löytyy.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt