Harri Kirvesniemi täyttää tänään 60 vuotta, mutta hänen kuntonsa on yhä rautaa – näistä Cooper-lukemista moni vain haaveilee

Julkaistu:

Maastohiihto
Pyöreitä vuosia täyttävä Harri Kirvesniemi löytää intohimonsa urheilusta ja onnensa avioliitosta.
Harva kuusikymppinen tuntee itseään kuusikymppiseksi. Ei myöskään hiihtolegenda Harri ”Hartsa” Kirvesniemi, joka siirtyy kuudenkympin kerhoon helatorstaina.

– Kolmisenkymmentä vuotta sitten tuntui siltä, että kuusikymppiset ovat vahvasti ikäloppuja, mutta kun nyt tilannetta ajattelee, niin eihän tämä ole ikä eikä mikään, Kirvesniemi sanoo ja hymyilee perään.

– En todella tunne itseäni vanhaksi. Jotenkin vain ne vuodet ovat tässä huomaamatta vierineet.

Vielä harvempi kuusikymppinen on fyysisesti yhtä väkevässä kunnossa kuin Kirvesniemi. Kansan takavuosien suuri suosikki hiihti menneelläkin talvena työkiireidensä lomassa noin 2 100 kilometriä – pää kenossa, totta kai.

– Olen kyllä hyvässä kunnossa, ja muutenkin terve, mihin säännöllinen liikunta on varmaan osaltaan auttanut positiivisesti. Sulan sään aikaan käyn keskimäärin kolmesti viikossa joko juoksemassa, pyöräilemässä, melomassa tai soutamassa, rullahiihtoa unohtamatta.

– Jos hiihtäisin nyt Iivoa (Niskanen) vastaan kympin raskaassa maastossa pertsalla, niin häviäisin ehkä seitsemän minuuttia, viime kaudella Ilta-Sanomien hiihtoasiantuntijana toiminut Kirvesniemi arvioi.

Lyhyemmässä, jokamiehelle tutussa Cooperin testissä Kirvesniemi juoksisi edelleen huippulukemia.

– En ole juossut Cooperia vähään aikaan, mutta nykykunnossani 3 300–3 400 metriä menisi vielä eli noin kilometri vähemmän kuin juoksin joskus aiemmin, Kirvesniemi sanoo.

Hän viittaa raudanlujaan 5 000 metrin ratajuoksun ennätykseensä 13.54,4, jonka juoksi Mikkelissä 1983. Tuolloin 12 minuutin jälkeen Kirvesniemi oli taivaltanut reilusti päälle 4 300 metriä – jo pelkästään tasaisen vauhdin taulukolla 4 314.

– Jos harjoittelisin pari kuukautta, niin kyllä se 3 500 metriä vielä menisi, mutta siitä eteenpäin metrit ovat tiukassa, Kirvesniemi arvioi.

– Urheilu on edelleen suuri intohimoni, myös sen seuraaminen. En voisi kuvitella elämää ilman urheilua.

Aurinko on paistanut yleensä Kirvesniemen elämässä, mutta matkan varrelle on osunut myös myrskyjä – sekä kilpaladuilla että siviilielämässä. Kirvesniemi on monesti myöntänyt, että esimerkiksi vuonna 2006 voimaan tullut avioero ex-huippuhiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemestä oli omanlaisensa koetinkivi, eikä vähiten sen vanhan julkisuusaspektin vuoksi.

– Vastoinkäymiset ovat osa elämää. Niissä on kuitenkin se hyvä puoli, että parhaimmillaan ne ovat suuri kasvattava voima, linjaa Kirvesniemi, joka on vuosikausia työskennellyt Kiteen suksitehtaan johtajana.

– Tällä hetkellä elämä hymyilee sekä työpaikalla että kotona.

Takavuosina valtava voitontahto ohjasi Kirvesniemen koko elämää, vähempi ei kerta kaikkiaan riittänyt. Nykyään vuoden 1989 maailmanmestarin vaatimuslista on selvästi vaatimattomampi.

– Minulla on nyt enemmän vapaa-aikaa kuin kilpauran aikana, mutta sillä vapaa-ajalla en tarvitse ihmeitä tullakseni tyytyväiseksi. Kun saan aina välissä mökkeillä ja marjastaa rauhassa, jo se riittää mainiosti, kahden aikuisen lapsen isä kertoo.

– Kuudenkympin ikä ei pelota – en esimerkiksi pelkää sairastumista. Jos jostain haaveilen, niin ehdottomasti siitä, että vapaa-aikaa olisi tulevaisuudessa vieläkin enemmän.

Todellinen onni löytyy kotoa, Anitta-vaimon kainalosta. Pariskunnan kesällä 2015 alkaneella avioliitolla on keskeinen rooli hiihtokarpaasin nykyelämässä.

– Meillä on Anittan kanssa kaikki mukavasti, ja parisuhde eittämättä tekee minut onnelliseksi. Rakkaus tuo turvaa ja rauhaa, ja nyt kun on aiempaa enemmän aikaa, siitä pystyy myös nauttimaan enemmän, Kirvesniemi summaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt