Maastohiihto

Luisteluretkellä hukkuneen norjalaisen kultamitalihiihtäjän pojat muistelevat: ”Isä kuoli oikeassa paikassa”

Julkaistu:

Maastohiihto
Vuoden 1976 olympiakisoissa 50 kilometrin hiihdon voittaneen Ivar Formon traagista kuolemaa muisteltiin Holmenkollenin kisojen yhteydessä.
Mestarihiihtäjä Oddvar Brå vietti joulua 2006 kotonaan rauhallisissa merkeissä. Myöhään tapaninpäivän iltana hän vilkaisi teksti-tv:n sivuja ja häkeltyi yhden uutisotsikon kohdalla. Siinä luki ”Ivar Formo er død”.

– Tuijotin epäuskoisena ruutua: viisi minuuttia, kymmenen minuuttia, puoli tuntia – en tiedä tarkalleen, Brå kertoo Dagbladetissa.

Ivar Formo ja Brå olivat Norjan parhaat hiihtäjät 1970-luvulla, ja heistä oli tullut vuosien mittaan hyviä ystäviä. Formo oli voittanut Seefeldin olympialadulla 50 kilometrin kultamitalin talvella 1976, mikä teki hänestä supersuositun kotimaassaan.

Tuon kisan yhteydessä norjalaiset saivat oman Se on siinä -hokemansa. Formon voiton varmistuttua Norjan yleisradioyhtiön NRK:n radioselostaja Bjørge Lillelien tokaisi seuraavan reseptin. ”Asia on pihvi, asia on jauhelihapihvi, asia on hernekeitto!”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hiihdon ohella Formo menestyi myös suunnistuksessa, jossa hän saavutti jopa MM-mitalin (pronssia Norjan viestijoukkueessa 1974).

Murtumispisteessä

Luettuaan hiihtokaverinsa kuolinuutisen Brå nukkui huonosti seuraavan yön.

– Ja aamukuudelta puhelin alkoi soida, kun toimittajat halusivat kommentteja Ivarin poismenosta.


Brå on nähnyt jälkikäteen jonkun haastattelun ja huomannut olleensa rajatilassa.

– Olin tuolloin murtumispisteessä, sillä Ivarin kuolema otti todella koville, Brå kertoo.

Dagbladet on haastatellut myös Formon lapsia sekä henkilöä, joka näki ex-hiihtäjän viimeksi elossa.

Kohtalokas retki

Oslon pohjoispuolella sijaitsee laaja Nordmarkan metsäalue, joka on paikallisten suosima ulkoilualue niin kesällä kuin talvellakin. Alueella on runsaasti vesistöjä, joten talvella Nordmarkassa nähdään paljon luistimilla liikkuneita retkeilijöitä.

Nordmarkan läpikulkeminen ja vesialueiden ylittäminen luistimilla on urakka, joka vaatii kuntoa ja jäätilanteen tuntemista. Ivar Formo oli taivaltanut tämän reitin nuorena miehenä ja halusi toteuttaa sen uudelleen tapaninpäivänä 2006, jolloin hän oli 55-vuotias.

Hänen poikansa Anders, 39 ja Eirik, 35, kertovat Dagbladetin artikkelissa, että isä pyysi heitä mukaan matkalle, mutta kumpikaan ei pystynyt lähtemään.

– Isä aikoi tehdä retken Myllan mökiltä Nordmarkan halki Skariin, jossa minä ja Kristin-vaimoni asuimme, Anders kertoo.

Tarkoituksena oli, että perillä Ivar kävisi suihkussa ja vaihtaisi kuivat vaatteet päälle. Sen jälkeen he lähtisivät yhdessä kohti Ivarin kotitaloa, jossa juhlittaisiin hiihtäjälegendan äidin syntymäpäivää.

Kaveri patikoi puoleen matkaan

Joulupäivänä Ivar oli käynyt jäällä luistelemassa ja haistelemassa tunnelmaa. Hän tapasi tuttavansa, joka asui Myllassa. Formo kysyi, josko tämä lähtisi hänen kanssaan ylittämään Nordmarkaa seuraavana päivänä.

Dagbladet on haastatellut kyseistä henkilöä.

– Hän kertoi suunnitelmastaan ylittää Nordmarka, ja ilmoitin lähteväni mielelläni mukaan. Mutta kerroin hänelle, että voin tulla vain puoleen matkaan asti, koska minun pitää palata illaksi Myllaan, Tore Heldrup Rasmussen kertoo.

Seuraavana päivänä kaksikko lähti matkaan, jota tehtiin pääasiassa luistimilla. Repussa heillä oli lenkkitossut, joilla pystyi kulkemaan, mikäli luistelu ei onnistunut. Kun he olivat edenneet kymmenisen kilometriä Katnosan järven päähän, Rasmussenin oli käännyttävä takaisin.

– Ivar riisui jääkiekkoluistimensa jalasta ja laittoi lenkkikengät jalkaan.

Hän suuntasi polulle, joka johti Katnosasta seuraavalle järvelle, joka on nimeltään Store Sandungen.

– Viimeiset sanani hänelle olivat ”ole varovainen”.


Päivä oli kaunis auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Talvi oli ollut vähäluminen, joten jäällä oli melko hyvä luistella. Tuona päivänä monet olivat hyödyntäneet tilanteen. Rasmussenin mukaan he olivat seuranneet muiden luistelijoiden jälkiä ja edenneet varovaisesti.

– Ivar kunnioitti jäätä eikä ollut uhkarohkea. Hän tiesi, että virtapaikoissa pitää olla tarkkana.

Kun kello lähestyi puoli neljää, Anders-poika alkoi ihmetellä, kun isä ei ollut saapunut Skariin. Tällä ei ollut tapana myöhästyä, ja mikäli näin oli, isä ilmoitti siitä etukäteen.

Nyt ei kuulunut mitään. Anders soitti isän puhelimeen, mutta kukaan ei vastannut. Kolmannella yrityksellä puhelin ei ollut enää päällä. Silloin Anders ymmärsi, että jotain on hullusti.

Hän soitti poliisille ja teki katoamisilmoituksen. Anders lähti Eirik-veljensä ja vaimonsa kanssa etsimään reitille jäänyttä patikoitsijaa. Helikopterit ja koirat avustivat etsinnöissä, jotka jatkuivat koko illan.

Vaikka jäätilanne oli melko hyvä, Nordmarkan vesistöissä oli myös vaarapaikkoja. Joulunpyhinä Nordmarkassa putosi jäihin viisi henkilöä. Heistä vain yksi kuoli. Hän oli Ivar Formo. Ruumis löytyi lopulta lämpökameran avulla iltakymmeneltä Store Sandungenista.

– Erosimme kolmen aikoihin, ja Ivarilla oli hieman kiire perille. Ehkä hän valitsi siksi reitin Store Sandungenin yli eikä lähtenyt kiertämään järveä, Rasmussen pohtii Formon reitinvalintaa.

FIS:n maastohiihtokomiteassa

Hiihtouransa jälkeen Formosta tuli menestyvä liikemies. Hän ei myöskään unohtanut hiihtourheilua, vaan toimi vuosina 1983–88 FIS:n maastohiihtokomitean puheenjohtajana. Pestinsä aikana hänet tunnettiin vankkumattomana perinteisen hiihtotavan puolestapuhujana.


Oddvar Brån mukaan Formo oli määrätietoinen ihminen, joka pyrki saavuttamaan asettamansa tavoitteet.

– Mutta hänellä oli toinenkin puoli, jonka harva tunsi. Hän oli pehmeä ja herkkä ihminen, Brå sanoo.

Poikiensa silmissä Formo oli tyyppi, joka pystyi selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta. Kunnes löytyi vielä väkevämpi vastus – luonto. Eirik Formon arvelee isän kohdanneen tiensä pään siellä, jossa hän ulkoilmaihmisenä parhaiten viihtyi.

– Isä kuoli oikeassa paikassa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt