Voiton jälkeen on tunnetusti helppo hymyillä. Huippu-urheilussa voittamisen taakse kätkeytyy kuitenkin aina valtavasti tuskaa, hikeä ja kyyneleitä, erityisesti kestävyysurheilussa.
Tämän Iivo Niskanenkin, jos kuka, tietää tarkalleen. Kuopiolaisen 50 kilometrin perinteisen olympiavoitto vaati lähes vuoden mittaisen täydellisen omistautumisen.
Hän eli koko tämän ajan pitkälti vain yhtä kisaa varten – se ajoi kaiken muun edelle.
– Niin. Nyt minulla oli ainutlaatuinen mahdollisuus voittaa kuninkuusmatkan olympiakulta, koska se hiihdettiin perinteisellä. Seuraava mahdollisuus olisi siunaantunut vasta kahdeksan vuoden päästä, Niskanen, 26, muistutti.
Katso jutun alussa olevalta videolta kuvakooste Iivo Niskasen kultahiihdosta.
– Kiva, että se kaikki kova työ palkittiin tällä tavalla. Edellisestä suomalaisen viidenkympin olympiavoitosta olikin jo vierähtänyt tovi (58 vuotta). Siihen aikaan tekniikka oli jokseenkin erilaista, eikä juottopaikkojaan ollut videonauhojen perusteella yhtä usein kuin nykyään, hän jatkoi hymähdellen.
Iivo Niskanen harjoitteli kesäkaudella myös rullasuksilla.
Niskanen voitti 15 km:n maailmanmestaruuden vuosi sitten Lahdessa. Myös sitä voittoa edelsi lähes vuoden kestänyt orientoituminen yhdelle matkalle.
– Askeettisuus on korostunut kaikessa, kun olen valmistautunut viidellekympille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi voinut syödä esimerkiksi hampurilaisen silloin tällöin. Kestävyysurheilijan kulutusmäärät ovat niin hurjia, ettei siinä yksittäisillä hampurilaisilla ole mitään merkitystä, Sotshissa 2014 parisprintin olympiakultaa juhlinut Niskanen painottaa.
Pitkäkestoisia tehotreenejä
Kunnon rakentaminen h-hetkeä varten alkoi näkyä ensimmäisen kerran viime keväänä, kun Niskasen harjoitusohjelmaan ilmestyi aiempaa enemmän pitkäkestoisia tehotreenejä.
– Iivo teki kesällä enemmän pitkiä, noin 30–35 kilometrin pituisia, yhtämittaisia tehoharjoituksia, joilla jo haettiin kuormitusmallia tulevaa viittäkymppiä varten. Talvella näitä vastaavan pitkiä tehotreenejä mahtui ohjelmaan kolme, Niskasen henkilökohtainen valmentaja Olli Ohtonen selvitti Urheilulehden olympianumerossa jo ennen kisoja.
Iivo Niskasen kova valmistautuminen toi palkinnon Pyeongchangissa.
– Haimme kuormittamisella tietoa siitä, miten kisa tulisi hiihtää.
Se oli näkyvin muutos, kun puhuttiin viidellekympille keskittymisestä.
– Muutamalla korkean paikan ekstraleirillä ja niillä pitkäkestoisimmilla tehotreeneillä pyrittiin siihen, että kropastani löytyisi irtiottokykyä väsyneenäkin, Niskanen lisää.
Vältti sairastelut
Tammikuussa Niskanen viritteli huippukuntoa sekä kilpailemalla että yhdellä tai kahdella viikkokohtaisella tehovedolla, jotka eivät kuitenkaan ole olleet yhtä kuormittavia kuin kauden aiemmat tehorääkit.
Olympialaisia edeltävillä viimeistelyleireillä maailmanmestarin ohjelmassa oli päivittäin kevyttä aerobista lenkkeilyä ja muutama kovempi harjoitus. Oleellista oli, ettei hän pahemmin sairastellut.
– Pyeongchangissa tunsin oloni koko ajan levolliseksi. Tiesin, että kuntopohjani riittää voittamiseen, Niskanen kertoo.
Kovan kilpailuluonteen ja kaluston toimivuuden merkitystä ei voi liikaa korostaa. Ne ovat avainasemassa Niskasen seuraavan tavoitteen toteutumisessa.
– Haluan menestyä tulevaisuudessa nimenomaan yleishiihtäjänä. Vapaa pitää saada samalle tasolle perinteisen kanssa, olympiavoittaja summaa.
