Netflixin kohudokumentti Käry kuljettaa katselijan epätodelliselta tuntuvien tositapahtumien pariin sellaisella lekaniskulla, että sen jälkeen tuntee itsensä lasinsiruksi. Viimeinenkin usko urheilun puhtauteen sirpaloituu.
Mykistävän dokkarin ansiosta tavalliset kaduntallaajatkin tietävät, että dopingin käyttö oli valtiojohtoista ja systemaattista koko Venäjän urheilussa. Tulkinnoille ei jää sijaa.
Uskottavuutensa säilyttääkseen Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) ja Maailman antidopingtoimiston (Wada) oli luonnollisesti pistettävä kova kovaa vasten ja asetettava Venäjälle rajuja sanktioita. Suuri ja mahtava iskettiin polvilleen.
Monet puhtaitakin testinäytteitä antaneista urheilijoista jätettiin rannalle Etelä-Korean olympialaisista. Reilua tai ei, valtiojohtoisen dopingmanipulaation katsottiin koskeneen kaikkia Sotshin olympialaisissa 2014 mukana olleita venäläisurheilijoita. Sen vuoksi Pyeongchangin olympialaduilta puuttuvat esimerkiksi tähdet Sergei Ustjugov, Aleksandr Legkov ja Jevgeni Belov.
Venäjän suurta hiihtotähteä Sergei Ustjugovia ei nähty Etelä-Korean olympialaduilla.
Kun KOK tyrmäsi Venäjän osallistumisen Etelä-Korean olympialaisiin, suurmaan arveltiin lysähtävän lopullisesti kanveesiin. Pyeongchangissa kansainvälisen olympialipun alla urheilevilta venäläisiltä ei odotettu juuri mitään, sillä joutuihan maa lähtemään kisoihin selkeällä kakkosjoukkueella.
Uskomatonta kyllä, venäläinen maastohiihto on palannut lajin absoluuttiselle huipulle juuri Pyeongchangissa. Vakuuttavasti.
Venäjän olympiaurheilijat saavuttivat hiihdossa kahdeksan mitalia sekä useita muita loistosijoituksia. Venäläisille näistä tärkeimpiä ovat olleet mitalit naisten ja miesten viesteissä ja miesten kuninkuusmatkalla 50 kilometrillä.
Venäjä on ollut kuuluisa huippulahjakkuuksiensa hukkaamisesta. Nyt maassa on kuitenkin löydetty ongelmaan uudet lääkkeet.
Eikä kyse ole automaattisesti dopingista. Ei välttämättä laisinkaan.
Yksilön etu
Venäjällä on vahvat maastohiihtoperinteet. Takavuosilta muistamme useita legendoja niin naisten kuin miesten puolelta, kuten vaikkapa Etelä-Korean katukuvassakin näkyneen Jelena Välben. Kuluvalla vuosikymmenellä menestys on kuitenkin ollut heikkoa, varsinkin naisissa.
Ongelma ei ole ollut lahjakkuuksissa. Heitä suuressa maassa on riittänyt edelleen. Kommunismin varjo on kukkinut venäläisessä maastohiihdossa yhä siinä mielessä, että vanhat aluehallinnolliset valmennusjärjestelmät ovat olleet junioritasolla voimissaan. Tämä on taannut sen, että venäläisnuoret ovat miltei jatkuvasti menestyneet nuorten MM-kisoissa.
Takavuosien huippuhiihtäjä Jelena Välbe toimii nykyään Venäjän hiihtoliiton puheenjohtajana. Välbe oli dopingsanktioiden vuoksi Etelä-Korean olympialaisissa katsojan roolissa.
Ongelmat ovat alkaneet juuri tässä vaiheessa. Venäjällä on kadonnut karvan alle kaksikymppisiä ja hieman vanhempia lahjakkuuksia kuin tuhka tuuleen. Ydinsyy on ollut heikossa, yksilöä kunnioittamattomassa valmennusjärjestelmässä, yhdessä rautaesiripun jäänteistä.
Urheilijoita on valmennettu autoritääristen valmentajien valvovan silmän alla yhdessä porukassa, pitkälti yhteisten treenimetodien mukaisesti. Maan hiihtopiireissä ei ole haluttu avata silmiä faktalle, että se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille.
Vaan sittemmin silmät ovat auenneet. Totaalisesti.
– Suurin syy Venäjän paluuseen maailman huipulle on, että nykyään maassa ymmärretään yksilöläheinen valmennusideologia. Enää ei olla yhdessä porukassa, vaan on useampia porukoita, joilla kullakin on oma valmentajansa. Näiden välillä tehdään sitten yhteistyötä, IS:n hiihtoasiantuntija Harri Kirvesniemi linjaa.
21-vuotias Aleksandr Bolshunov kuuluu Venäjän hiihdon superlupauksiin. Hän saavutti Pyeongchangissa neljä olympiamitalia.
Yksilö on nostettu keskiöön, ja muutoinkin venäläinen valmennuskulttuuri on kansainvälistynyt voimakkaasti. Olosuhteisiin on satsattu valtavia summia, samoin hiihtotekniseen osaamiseen.
Venäläisten hiihtotekniikka on jalostunut merkittävästi. Venäläiset eivät enää yritä voittaa kisoja ylämäissä runnomalla itsensä puhtaasti jalkojen voimalla hapoille. Epäpuhdasta suksien liukuakaan ei juuri enää näe, vaan nyt myös venäläisten perinteisen hiihtoa voi kutsua länsimaiseksi.
Kauniiksi.
Mikä Cramer?
Tarvittiin mies Saksasta murtamaan suljettu venäläinen valmennusyhteisö. Sen vallan jyräsi herra nimeltä Markus Cramer.
Viime vuodet muun muassa Ustjugovia luotsannut, sittemmin koko Venäjän maajoukkueen kontolleen ottanut Cramer on onnistunut – maan hiihtoa johtavan Välben tuella – hiljentämään konservatiivien äänitorvet. Juuri Cramerin vaikutuksesta Venäjän uutta sukupolvea on valmennettu yksilö edellä.
Markus Cramer (vas.) on mullistanut Venäjän hiihtovalmennusta. Kuvassa saksalaisluotsi toimittajan haastateltavana lokakuun harjoitusleirillä Val Senalesissa.
Mutta miten voimme uskoa, että tämä mies luotsaa Venäjää puhtain keinoin?
Vastaaminen on mahdotonta. Niin kauan kuin toisin todistetaan, Cramer ja Venäjän nykyiset olympiaurheilijat ovat puhtaita. Piste.
Tai sitten pitäisi – urheilijoiden oikeusturvan nimissä – yhtä lailla kysyä, ovatko suomalaiset urheilijat puhtaita? Lahden 2001 haamut eivät nekään ole unohtuneet.
Oleellista on ymmärtää, ettei doping enää nykypäivänä takaa samanlaista kilpailuetua kuin taannoin. Hiihdon(kin) huipulla on pelkästään piinkovia kestävyysurheilijoita.
Etelä-Koreassa nähty imperiumin vastaisku on aito.
