Maastohiihto

Suomalainen olympiahiihtäjä kertoo dramaattisesta romahduksestaan, pysäyttävä hetki kodin lattialla – ”Siitä ei ole ollut paluuta”

Julkaistu:

HIIHTO
Lasse Paakkonen oli elämänsä iskussa Vancouverin olympiatalvena 2010. Seuraavana talvena kaikki oli päinvastoin.
Lasse Paakkonen ei ollut maastohiihdon junioritähti, mutta raahelaissyntyinen 23-vuotias nuorukainen raivasi tiensä Suomen joukkueen varamieheksi Vancouverin talvikisoihin 2010. Lopulta tie aukeni myös yhdelle kisamatkalle, parisprinttiin, josta Ville Nousiaisen kanssa oli kotiin tuomisina 10. sija.

– Sain siitä talvesta valtavasti virtaa ja ajattelin, että kävelen seuraavalla kaudella palkintopallille, varsinkin kun tiesin omat vajavaisuuteni harjoitustehoissa ja -määrissä. Se ajatusmalli olikin sitten surmanloukku, Paakkonen kertoo Ilta-Sanomille Vantaan SM-hiihdoissa.

Tuntuvasti harjoitustaakkaansa kasvattanut Paakkonen rikkoi syksyn testeissä ennätyksiään ja pärjäsi Val Senalesin vuoristossa tehdyssä hapenottotestikisassa jopa normaalimatkojen huippunimille, kuten Sami Jauhojärvelle.

– Muistan, kuinka silloinen päävalmentajamme Magnar Dalen käveli luokseni testin jälkeen. Hän kertoi uskoneensa minuun aina sprintissä, mutta nyt sama päti myös normaalimatkoihin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lentokeliä jatkui talven alkuun asti, kunnes tammikuussa 2011 tapahtui dramaattinen romahdus.

– Jo Rukan maailmancupin jälkeen oli tullut epänormaali olo, ja tajusin, että jokin on nyt pielessä.

– Sitten kun piti lähteä Vöyrin SM-kisoihin, istuin vain lattialla. Kroppani oli niin sekaisin, etten yksinkertaisesti pysynyt pystyssä. Huimasi ja heikotti aivan valtavasti, Paakkonen muistelee.

Liian paljon liian lyhyessä ajassa aiheutti Paakkoselle rajun ylikuntotilan, josta hän ei ole omien sanojensa mukaan päässyt lopullisesti yli missään vaiheessa.

– Siitä ei ole ollut paluuta, vaan sen talven jälkeen ura on ollut yhtä korjausliikettä.

Vaikka Paakkosen edellisistä maailmancupin pisteistä on ehtinyt vierähtää jo yli kaksi vuotta, urheilijalle luonteenomainen kyltymätön optimismi on ajanut kausi kaudelta eteenpäin.

– Olen laittanut kaikkeni urheiluun ja uskonut joka vuosi, että kyllä minä tulen vielä täältä ja näytän. Pienet signaalit paremmasta ovat aika ajoin pitäneet toivoa yllä, mutta nyt joudun tosissani etsimään intoa ja paloa hiihdon ammattimaiseen harjoitteluun.

– Minulla on ollut pitkä pinna, sillä panos-tuotto-suhde on ollut todella huono, hän sanoo.

Suurimmat ongelmat ovat tulleet selkävaivoista, jotka ovat häirinneet jo uran alkuvaiheista. Kipu on ollut alati läsnä.

– Kipujen kanssa pärjään kyllä, mutta jalkojen hermotus kärsii. Se on vuosi vuodelta mennyt pahemmaksi.

Vaikka urheilu-ura on ollut laskusuunnassa, 31-vuotias Paakkonen on nousukiidossa opintojen osalta. Keväällä Jyväskylän yliopistosta käteen lyödään kauppatieteen maisterin paperit. Yrittäjyys vetää puoleensa, mutta toistaiseksi hän piilottelee korttejaan.

– Nyt on pakko sanoa, että selvä ajatus on olemassa, mutta en avaa sitä toistaiseksi yhtään enempää. Kerron siitä myöhemmin.

Jos Paakkonen ei hiihdä kilpaa enää ensi talvena, hiihto jää taka-alalle. Tavoitteellista urheilemista hän ei silti aio lopettaa, vaan edessä on lajinvaihto yleisurheiluun.

– Viime syksynä sanoin seurani (Limingan Niittomiehet) jätkille, että ensi kesänä juoksen Kalevan kisoihin edellyttävää vauhtia joko 800:lla tai 1 500 metrillä, hiihdossa Pyhäjärven Pohtia edustava Paakkonen sanoo.

– Puolivillainen tekeminen ei sovi luonteelleni, Paakkonen jatkaa ja arvioi pystyvänsä kyseisillä matkoilla ensi kesänä 1.55:n ja 3.55:n tasolle.

Viralliset, Tilastopajasta löytyvät ennätykset ovat toistaiseksi 2.01,18 ja 4.03,76. Vaikka kyseisillä ajoilla kansainväliset kentät jäävät haaveeksi, Paakkonen korostaa saavuttaneensa hiihtourallaan jo lapsuuden haaveensa.

– Pikkupoikana unelmani oli olla olympiaurheilija. Olen aina ollut ylpeä, kun olen voinut esittäytyä ”Lasse Paakkonen, hiihtäjä” – ja etenkin viimeiset kymmenen vuotta ”Lasse Paakkonen, ammattihiihtäjä”.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt