Maastohiihto

Justyna Kowalczyk avoimena IS:lle – piinaava sairaus kalvaa yhä hiihtotähteä: ”Tarvitsen vahvoja unilääkkeitä”

Julkaistu:

Maastohiihto
Justyna Kowalczyk on voittanut hiihtoladuilla kaiken mahdollisen. Puolalaistähden suurin taistelu on yhä kesken.
Kaksinkertainen olympiavoittaja Justyna Kowalczyk myöntää itsekin, ettei ole enää takavuosien vauhdissa. Silti Kowalczyk, 34, on nykyään huomattavasti vapautuneempi kuin menestysaikanaan muutaman vuosi sitten.

Harva tiesi, miten hajalla Kowalczyk oli Sotsin talviolympialaisissa 2014. Kun hän hiihti Sotshissa 10 kilometrin kilpailun olympiavoittajaksi, maalialueella nähtiin itkevä mestari. Kyynelissä oli mukana paljon muutakin kuin voitonriemua.

– Tunsin, ettei minulla ollut väliä, että olin kaikille riesa. Siinä mielessä Sotshin 10 kilometriä oli elintärkeä kisa. Ajattelin, että jos voitan sen, en ole täysin mitätön, Kowalczyk, 34, kertoo Ilta-Sanomille lähes neljä vuotta myöhemmin.

Puolan ykkösurheilija Kowalczyk oli sairastunut vakavaan masennukseen runsas vuosi ennen Venäjän olympiajuhlaa. Pahaan oloon oli lukuisia syitä, joista yksi oli keväällä 2013 tapahtunut keskenmeno. Valtavien menestyspaineiden kanssa kamppaileva urheilija ei hiiskunut tilanteesta kenellekään.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olin siihen aikaan todella laiha. Jos söin jotain, menin heti vessaan ja kaikki tuli ulos. Kuusi kuukautta ennen Sotshia kului sellaisissa merkeissä.


– Onneksi minulla oli kilpailussa onnea ja olimme harjoitelleet kovaa. Oli päiviä, etten voinut poistua huoneestani, mutta tulokseni eivät romahtaneet.

Kowalczykin voitto Sotshissa oli pienimuotoinen ihme, sillä henkisen pahoinvoinnin lisäksi puolalainen oli murtanut jalkansa vain pari viikkoa ennen kisoja. Olympiakulta oli helpotus urheilijalle, joka koki, että menestyminen ladulla oli ainoa syy olla elossa.

Voiton tuoma helpotus oli kuitenkin vain hetkellinen. Pakotiet kävivät vähiin. Masennus vaikutti väistämättä myös fysiikkaan ja suoritustasoon.

– Tunsin, että tulokseni romahtaisivat ennen pitkää. Olin voimaton ja voin todella huonosti.

”Se oli viimeinen keino helpottaa oloani”

Tuore olympiavoittaja heitti sukset nurkkaan heti, kun oli hiihtänyt viimeisen kisansa Sotshin maastoissa. Kowalczyk meni tapaamaan vanhempiaan, jotka olivat aavistaneet jo jonkun aikaa, ettei kaikki ollut kunnossa.

– Kun lopetin hiihdon, minulla ei ollut halua elää. En noussut sängystä kahteen viikkoon.


Kowalczykin vanhemmat ja veli ottivat yhteyttä valmentaja Aleksandr Wierietielnyyn, joka sai ylipuhuttua suojattinsa aloittamaan kevyen harjoittelun pari kuukautta Sotshin kisojen jälkeen. Paluu harjoituksiin ei kuitenkaan riittänyt. Kowalczyk aloitti säännöllisen terapian ja päätti kertoa voinnistaan julkisuuteen.

– Olin koko elämäni kuunnellut muiden murheita. Oli minun vuoroni pyytää apua ja kertoa kaikille voinnistani. Se oli viimeinen keino helpottaa oloani.

Kowalczykin tunnustus tuli hiihdon seuraajille yllätyksenä. Avoimuus teki kuitenkin vaikutuksen. Tukea alkoi tulla usealta taholta.

– Helpottavinta oli, ettei minun tarvinnut enää hymyillä, jos en halunnut.


Paranemisprosessi on yhä kesken. Kowalczykin kauden päätavoite ovat helmikuussa järjestettävät Etelä-Korean talviolympialaiset ja siellä 30 kilometrin yhteislähtökisa. Hän tietää, että mitaleille nouseminen vaatisi Pyeongchangissakin pientä ihmettä. Toipumisprosessi, kaksi isoa polvileikkausta ja pitkä ura ovat tehneet tehtävänsä.

– Jokainen olympialaisiin osallistuva urheilija haluaa saavuttaa mitalin, niin minäkin, hän sanoo.

Paluu menestyksen tielle ei ole helppo. Kowalczykin suurin vihollinen on edelleen hän itse.

– Hymy on palannut kasvoilleni, ja elämä tuntuu jo normaalilta. On kuitenkin hetkiä, jolloin pelkään, että se olo tulee takaisin. Tarvitsen yhä vahvoja lääkkeitä voidakseni nukkua öisin.

Justyna Kowalczykin laaja haastattelu oli kokonaisuudessaan Urheilulehden numerossa 50/2017. Urheilulehden voi tilata täältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt