Vuoden 2009 Liberecin MM-kilpailut ja miesten 4 x 10 kilometrin viestin kolmas osuus: Teemu Kattilakoski lähtee matkaan saksalaisen Franz Göringin vanavedessä. Vaikka viimeiseen vaihtoon mennessä eroa Göringiin kertyy 41,7 sekuntia ja ohi painelee Norjan Tore Ruud Hofstad, Suomen viestinelikko on kiinni uroteossa.
Kun Ville Nousiainen onnistuu säilyttämään asemansa, miehet palaavat pronssillaan mitalikantaan viestissä ensi kertaa 11 vuoteen.
– Vaikka en muista paljon itse kisasta, oli mahtavaa seistä illalla palkintopallilla mitali kaulassa. Uralla oli toki muitakin hienoja hetkiä, mutta tämä oli se kirkkain helmi, Kattilakoski muistelee Ilta-Sanomille puhelimitse mitalia, jollaista suomalaismiehet eivät ole sittemmin saavuttaneet.
Ville Nousiainen, Teemu Kattilakoski, Sami Jauhojärvi ja Matti Heikkinen poseerasivat pronssisten viestimitalien kanssa Liberecin MM-kisoissa 2009.
Kattilakoski kuului suomalaisessa hiihtourheilussa harvinaislaatuiseen joukkoon, sillä hän oli vapaan tyylin spesialisti. Parhaimmillaan hän sijoittui MM-kilpailujen 50 kilometrillä kahdesti kahdeksanneksi, Val di Fiemmessä 2003 ja Liberecissä 2009.
Vaikka urheilu-ura päättyi Oslon MM-kisoihin 2011, uuden elämän ensiaskeleet oli otettu jo viisi vuotta aiemmin.
Yksi puhelinsoitto muutti elämän
Jo aktiiviurallaan Kattilakoski tunnettiin henkilönä, joka harkitsi tulevia elämänkäänteitä jo varhaisessa vaiheessa. Hän opiskeli kauppatieteitä Rovaniemen ja Oulun yliopistossa, mutta hiihdon ottaessa tuulta alleen ajatus maisterin papereista hautautui – muttei kokonaan.
Siinä auttoi joukkuekaveri, vuoden 2006 Torinon olympialaisten parisprintissä viidenneksi sijoittunut Lauri Pyykönen.
– Meitä kumpaakin oli aina kiinnostanut talouselämä ja yrittäminen etenkin maahantuontimielessä, koska siitä oli jonkinlaista kokemusta hiihdon kautta.
– Koska mikään ei ole ikuista, väistämättä tuli mietittyä, mitä tekisi urheilu-uran jälkeen. Kun osa luki leireillä Aku Ankkaa, minä ja Lauri luimme talous- ja arvopaperilehtiä, Kattilakoski sanoo ja naurahtaa.
Konkreettinen muutos kohti yrittäjäelämää tapahtui keväällä 2006, kun Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentajaksi valittiin norjalainen Magnar Dalen.
– Magnar oli yrittäjähenkinen, koska hän oli aikanaan omistanut muun muassa kolme urheiluliikettä Ruotsissa. Hän oli erittäin kiinnostunut suojattiensa jatkosuunnitelmista, jottei kukaan putoaisi uransa jälkeen tyhjän päälle, Kattilakoski kertoo ja antaa esimerkin Dalenin suorista toimintatavoista:
– Vuonna 2006 olimme Ramsaun jäätikköleirillä harjoitusten jälkeen palaamassa hotellille, kun Magnar sanoi autossa, että hänellä olisi tiedossa yksi hyvin nousuun lähtenyt tuotemerkki. Ilmoitimme Laurin kanssa heti, että olemme kiinnostuneita. Kun olin päässyt huoneeseeni ja käynyt suihkussa, puhelin soi.
Soitto tuli Ruotsin Göteborgissa majaa pitävältä kenkävalmistaja Icebugilta, jonka kanssa Kattilakoski ja Pyykönen sopivat tapaamisen. Ei mennyt kauankaan, kun kaksikko pani pystyyn PyKa (Pyykönen ja Kattilakoski) -nimisen osakeyhtiön, raapusti nimet sopimuspapereihin ja alkoi vastata ruotsalaisyrityksen tuotteiden maahantuonnista Suomeen.
Sillä tiellä Kattilakoski ja Pyykönen ovat edelleen.
– Tilanne on parantunut siinä määrin, että kun alkuun asiakkaita piti metsästää, niin nykyisin meille tarjotaan tuotteita edustukseen. Teemme yhteistyötä nyt viiden merkin kanssa, Kattilakoski kertoo.
Lopettaminen oli vaikeaa
Alavieskan Viriä edustanut Kattilakoski myöntää kuitenkin kärsineensä urheilijoita usein koettelevasta ongelmasta: aktiiviuran lopettamisen jälkeen syntyvästä tyhjiöstä.
– Olin päättänyt, että Vancouverin olympialaiset ovat urani päätepiste. Silti tuli vielä hinku jatkaa vuoden 2011 Holmenkollenin MM-kisoihin, ja jos minulla ei olisi ollut yritystä, olisin saattanut senkin jälkeen ratketa treenaamaan.
– Lopettamisen jälkeen 3–4 seuraavaa kuukautta olivat kerta kaikkiaan vaikeaa aikaa. Olin kuitenkin 20 vuoden ajan toistanut samaa kaavaa: aamulla lenkille, elänyt urheilun ehdoilla ja niin edelleen.
Teemu Kattilakoski taisteli 50 kilometrin yhteislähdön MM-mitalista aivan loppuhetkiin asti Liberecissä 2009. Hän oli kahdeksas ja jäi pronssia voittaneesta Tobias Angererista 6,4 sekuntia.
Kysymykseen, vaikuttiko yrityksen perustaminen negatiivisesti hänen urheilu-uraansa, Kattilakoski vastaa kainostelematta.
– Tietysti yrityksen alullepano, omakotitalon rakentaminen ja perheen perustaminen (vaimo ja kolme lasta) veivät aikaa, mutta halusin elää muutakin elämää kuin pelkkää urheilua.
– Täytyy nostaa vaimolle hattua, että hän on jaksanut vierelläni. Sen verran paljon olemme eläneet minun ehdoillani.
Se, että henkilökohtainen arvokisamitali jäi saavuttamatta, ei kaivele Kattilakoskea.
– Uskon että arkielämäni olisi ihan samanlaista, vaikka olisin voittanut henkilökohtaisen mitalin.
– Mitaleita ja meriittejä tärkeämpänä mieleen jäivät urheilijan elämäntapa ja sen mukana tulleet kaverit. Sain kiertää porukan kanssa maailmaa ja käydä paikoissa, joissa muuten olisin tuskin käynyt, Kattilakoski kertoo.
Kovaa markkinatulosta
Kattilakosken ja Pyykösen yritys on tehnyt kahtena viime vuonna hyvää tulosta: Patentti- ja rekisterihallitukseen toimitetuissa tilinpäätöksissä liikevaihto on ollut vuosittain yli kuusi miljoonaa euroa, joista voittoa on kertynyt 806 000 ja 443 000 euroa.
Näistä summista osinkoa on jaettu omistajille päälle 200 000 euroa per vuosi.
– Tähän mennessä tulos on ollut ylämäkivoittoista, vaikka kahden viime vuoden aikana bisnes on muuttunut haastavammaksi. Sanotaan näin, että silti ei voi valittaa, Kattilakoski toteaa.
11 hengen yrityksen pyörittäminen on osoittautunut myös haasteelliseksi, mistä esimerkkinä Kattilakoski kertoo kokeneensa myös työuupumuksen.
– Rajoja tuli etsittyä ja löydettyä. Vaikka asiat stressaavat välillä, niin voin huoletta kutsua tätä unelmatyökseni.
Teemu Kattilakoski kuvattuna Sulo-poikansa (nyt 7-vuotias) kanssa Grand Canyonin kansallispuistossa Yhdysvalloissa 2016.
– Urheilijaminä asettaa jatkuvasti tavoitteita ja rajapyykkejä. Tosin vuosien varrella olen huomannut, ettei kasvua kannata tavoitella aggressiivisesti. Jos hommat säilyvät tällä tasolla, silloinkin menee ihan vallan mainiosti.
Urheilu mukana arjessa
Ouluun vuonna 2013 liitetyssä Jäälissä asuva Kattilakoski kertoo pitävänsä huolta kunnostaan tuttujen lajien avulla: talvisin hiihtokilometrejä kertyy parhaimpina vuosina edelleen päälle tuhat, ja kesäisin matkat taittuvat pyörän selässä.
– Sain ennenaikaisena 40-vuotislahjana maantiepyörän, joten ensi kesänä veikkaan kilometrisaldoksi 3 000–4 000.
Kattilakosken mukaan palo kilpahiihtoon näyttäytyy nykyisin penkkiurheilijana. Kotimaiset ja kansainväliset kisat tarkasti seuraava konkari ennustaa sinivalkoisten värien edustajille menestystä helmikuussa järjestettävissä Pyeongchangin talviolympialaisissa.
– Nyt on monta potentiaalista menestyjää: miesten puolella Iivo Niskanen ja Matti Heikkinen ja naisten puolella useampi kandidaatti. Uskon, että Suomi saa maastohiihdosta viisi mitalia, Kattilakoski arvioi.