Pekka Vähäsöyrinki tunnusti Mika Myllylän haudalla, milloin dopinginkäyttö alkoi: ”Siinä hetkessä annoin periksi” - Maastohiihto - Ilta-Sanomat

Pekka Vähäsöyrinki tunnusti Mika Myllylän haudalla, milloin dopinginkäyttö alkoi: ”Siinä hetkessä annoin periksi”

Vierailu Mika Myllylän haudalla herkisti Pekka Vähäsöyringin, Paavo M. Petäjän ja Mika Viitalan.

Mika Viitala, Paavo M. Petäjä ja Pekka Vähäsöyrinki Mika Myllylän haudalla torstaina.

19.2.2017 15:26

Kynttilä syttyy Haapajärven hautausmaalla. On hiljaista.

Juuri 60 vuotta täyttänyt hiihtovalmentaja Pekka Vähäsöyrinki asettaa kynttilän tumman hautakiven eteen. Haudassa lepää olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanmestari Mika Kristian Myllylä, joka menehtyi heinäkuussa 2011 rankan alamäen päätteeksi.

– Rakas Mika. Haluan sanoa, etten edelleenkään ymmärrä, miksi oikeuslaitos pakotti sinut todistajaksi 2011. Olit silloin hauraampi kuin haavanlehti, olit kaikkea muuta kuin oikeustoimikelpoinen, Vähäsöyrinki juttelee ääneen.

– Se oli valitettavasti liikaa sinulle.

Vähäsöyrinki, Suomen menestynein hiihtovalmentaja, viittaa STT:n dopingoikeudenkäyntiin, jota puitiin ensin 1998–2000 ja uudelleen 2011–13. Jälkimmäisessä käsittelyssä keskiöön nousi päihderiippuvaisen Myllylän hoitolaitoksesta antama videohaastattelu, jossa hän tunnusti käyttäneensä epohormonia urallaan.

Myllylän alkoholinkäyttö lisääntyi Lahden MM-kisoissa 2001 tapahtuneen Hemohes-käryn jälkeen. Kun oikeudenkäynti keväällä 2011 alkoi, sankarihiihtäjän kujanjuoksu kiihtyi – ja päättyi lopulta tälle hautausmaalle.

Seuraavaksi Vähäsöyrinki, joka tuomittiin tuossa oikeudenkäynnissä ehdolliseen vankeusrangaistukseen perättömästä lausumasta tuomioistuimessa, vilkaisee toimittajaan päin.

– Kunnioitan suuresti sitä, että Mika tunnusti dopingin, mutta en hyväksy sitä moraalitonta tapaa, jolla hänet lähes pakotettiin siihen, mestarivalmentaja sanoo.

– Suomalaisen hiihdon dopingasioita on pengottu epäinhimillisesti. Tässä maassa ei ole ymmärretty, että dopinglähtöviiva oli muiden kuin suomalaisten keksintö. Se lopulta sai Mikankin luovuttamaan.

Pekka Vähäsöyrinki laskemassa kynttilää Mika Myllylän haudalle.

Suomen päävalmentajana vuosina 1985–89 ja 1992–95 toimineesta Vähäsöyringistä aistii, että hänellä on jotain todella painavaa sanottavaa. Haudalla on tunteikas lataus.

– Kaikesta huolimatta uskon, että Suomessa ollaan viimeinkin kypsiä kuulemaan totuus. Tämä johtuu pitkälti Norjan ykköshiihtäjien Therese Johaugin ja Martin Johnsrud Sundbyn dopingkäryistä, koska asiahan on niin, että norjalaiset asettivat aikanaan sen lähtöviivan kauaksi muista, Vähäsöyrinki näkee.

– Norjalaiset alkoivat käyttää epoa joskus 1991–92, ja muiden kärkimaiden hiihtäjät seurasivat pian perässä. Me havahduimme synkkään todellisuuteen Falunin MM-kisoissa 1993.

Suomen kärkihiihtäjät eivät yltäneet edes huippuhiihdolla ja huippukalustolla lähellekään kärkeä.

– Hävisimme kympillä minuutin. Kisojen jälkeen Hiihtoliiton johto antoi ymmärtää, ettei samanlaista mahalaskua saisi tapahtua Lillehammerin olympialaisissa 1994. Tiesin, että päävalmentajana minulla oli kaksi vaihtoehtoa: lähteä lipettiin tai kuroa lähtöviiva kiinni. Keinoja oli jäljellä vain yksi, Vähäsöyrinki sanoo.

Sitten Vähäsöyrinki kertoo sen, mitä häneltä on kaikki nämä vuodet odotettu.

– Paine oli järjettömän kova, koska totta kai esimerkiksi Mika halusi hiihtää lahjakkuutensa edellyttämällä tasolla. Siinä hetkessä annoin periksi. Siirryimme samalle lähtöviivalle muiden kanssa. Sen jälkeen käytimme dopingia, hän tunnustaa.

– En kuitenkaan itse koskaan välittänyt tai hankkinut dopingaineita kenellekään.

Paavo M. Petäjä ja Pekka Vähäsöyrinki Karpalon hautausmaalla.

Vähäsöyringin mukaan päätös dopingin käytöstä oli henkisesti raskas.

– Kansainvälinen hiihto oli sotatanner, paskaläjä. Kaksi vuotta kestin sitä hirvittävää taistelua kärkisijoista, kunnes halusin pois, Japanin maajoukkuetta 1995–97 luotsannut Vähäsöyrinki sanoo.

– Trondheimissa 1997 tajusin jo kolmen kilometrin kohdalla, että Mika voittaa viisikymppiä. Soitin ladun varresta vaimolleni ja sanoin lopettavani valmentamisen kokonaan. Mikan yritys palkittiin viimein.

Kauden 1997–98 kainuulainen toimi vielä Suomen lajipäällikkönä, mutta sen jälkeen Vähäsöyrinki pysyi sivussa aina viime kevääseen, jolloin innostui valmentamisesta uudestaan.

– Lähdin mukaan, koska nykypäivän maastohiihdossa ei tarvitse käyttää dopingia, siihen en enää koskaan lankeaisi! Vaikka jotkut ulkomaalaiset yhä todistetusti käyttävät dopingia, sen merkitys on pieni. Siitä olen huojentunut.

Elämästä katosi kiintopiste

Helmikuussa 2001 Mika Myllylä lähti kesken MM-hiihtojen pakomatkalle Lahdesta Haapajärvelle. Mestarihiihtäjä tiesi, että käryäisi dopingista viiden muun suomalaisurheilijan tavoin. Piilopaikka löytyi kotoa.

– Siitä automatkasta alkoi Mikan syöksykierre, joka ikävä kyllä päättyi vasta tänne, Suomen hiihtoliiton kunniapuheenjohtaja Paavo M. Petäjä sanoo.

Seisomme Haapajärven hautausmaalla, heinäkuussa 2011 kuolleen Myllylän haudalla. Petäjän, Myllylän vahvan taustavaikuttajan, lisäksi paikalla ovat huippuhiihtäjän takavuosien valmentaja Pekka Vähäsöyrinki ja entinen hiihtokaveri, hyvä ystävä Mika Viitala.

– Mikan kohtalo oli todella surullinen. Se sattuu edelleen, Vähäsöyrinki kertoo.

Kolmikko on saapunut muistelemaan hiihtokarpaasin uraa ja persoonaa. Hetki on koskettava.

– Mika oli huikea ihminen, todella hyväntahtoinen. Hän teki aina kaikkensa, jotta kenellekään ei olisi tullut pahaa mieltä. Hän oli myös mainio isä kolmelle lapselleen, Viitala korostaa.

– Omia lapsianikin hän auttoi milloin esimerkiksi kengännauhojen sitomisessa, milloin kyyditsemisissä.

Mika Myllylä julkaisi kirjan Riisuttu Mestari, joka kertoi hänen urastaan.

Nuorena Myllylä oli lenkkeillyt Nivalassa pelattuun puulaakitason jalkapallomatsiin Haapajärveltä asti, noin 30 kilometriä. Pelin jälkeen lenkkarit jyskyttivät samaa reittiä takaisin.

– Mikan treenaaminen ei ollut ihmisen hommaa. Valmentajansa Aarne Ahon alaisuudessa Mika saattoi juosta pelkkiä ylämäkiä useita tunteja putkeen, Petäjä muistelee.

Jo peruskoulun jälkeen Myllylä totesi, että hänen elämänsä ainoa tavoite on olympiavoitto. Se ohjasi huippulahjakkuuden kaikkea toimintaa.

– Kun kohu roihahti vuonna 2001, Mikan elämästä katosi selkeä kiintopiste. Rakkaan hiihdon päättyminen ja kärystä seurannut häpeä olivat liikaa. Hän ei löytänyt uutta intohimoista päämäärää, johon tarttua, Vähäsöyrinki sanoo.

Tämä kuva Mika Myllylästä on jäänyt urheilukuvien historiaan.

Lohtu löytyi päihteistä. Ne pysäyttivät hänen matkansa aikaisin, vain 41-vuotiaana.

– Mika oli liian kiltti sankariksi. Hänen luonteensa ei sopinut sankarin elämään, joka voittajille suodaan. Kirjaansa (Riisuttu mestari) hän kirjoitti: ”Pekka, voittaminen ei sittenkään ollut tärkeintä”, Vähäsöyrinki linjaa.

– Dopingskandaalista aiheutuneen paineen lisäksi kolhuja tuli myös avioerosta, Petäjä lisää.

Kolmikko on pettynyt tapaan, jolla suomalaisen maastohiihdon dopingkiemuroita on käsitelty.

– Jos kuusi norjalaista olisi kärynnyt Lahdessa, asiasta ei olisi puhuttu Norjassa kuin muutama päivä. Meillä suomalaisilla on ihmeellinen tarve ruoskia omiamme, Petäjä näkee.

– Niin, onko kyse jostain itsetunnollisista seikoista vai mistä, mutta keskusteluissa on monesti unohtunut todellisuus. Esimerkiksi se, että Mika kuuluu edelleen maailman kaikkien aikojen viiden parhaan mieshiihtäjän joukkoon, Vähäsöyrinki summaa.

Klo 14.30: Lisätty jutun loppuun lehdessä julkaistu kainalo Mika Myllylän elämästä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?