Maastohiihto

26.3.2011: Eero Kolehmainen - Hämytsaaren ikinuori

Julkaistu:

Myöhään lauantaina 95-vuotiaana menehtynyt Eero Kolehmainen oli Suomen vanhin elossa ollut olympiamitalisti. Ilta-Sanomien toimittaja Teijo Piilonen tapasi Kolehmaisen talvella 2011.


Hämytsaaren ikinuori



Suomen vanhin elossa oleva olympia-mitalisti Eero Kolehmainen, 93, ei viihdy toimettomana.

- No eihän sitä passaa ihan jouten olla, muuten alkaisi vanhettua, Kolehmainen letkauttaa.

Puutyöt ovat pysyneet rakkaana harrastuksena. Pihan toisella puolella olevassa vajassa syntyy edelleen visakoivusta jos minkälaista kippoa. Niitä on jaettu palkintoina sekä SM-hiihdoissa että Anttolassa vuosittain pidettävissä "Eeron hiihdoissa".

Olemme Anttolan Hämytsaaressa, juuri siellä mistä Kolehmainen sai hiihtopiireissä tunnetuksi tulleen lempinimensä, Hämytsaaren isäntä. Tai eihän se mikään lempinimi ollut, Kolehmainen isännöi oikeasti sotien jälkeen vaimonsa Bertan kanssa Hämytsaareen rakentamaansa tilaa.

Ja samalla tilalla hän asuu edelleen, nyt poikansa Anteron kanssa. Vaimo Bertta kuoli toissa vuonna, 84-vuotiaana.

Kolehmainen saavutti urallaan 50 kilometrin voitot Holmenkollenilla, Salpausselällä, Puijolla ja Ounasvaaralla - tuon ajan suurkisoissa. Arvokkain mitali tuli Oslon olympiakisoista 1952, kuninkuusmatkan hopeaa Veikko Hakulisen viedessä voiton legendaarisella ajalla 3.33,33.

- Olin silloin huonossa kunnossa, piiskaa hämytsaarelainen itseään vieläkin.

Hakulinen oli kisassa omaa luokkaansa, mutta muista mitaleista käytiin sekuntitaistelua.
Tahko Pihkala ja pakinoitsija Jussi Kirjavainen huusivat ladun varrella loppuvaiheessa Kolehmaiselle, että "Estanstad on 8 sekuntia edellä", vaikka todellisuudessa tilanne oli päinvastoin. Suomalainen pisti pökköä pesään ja jätti kotiyleisön suosikin pronssille lopulta 16 sekunnin erolla.

Neljä vuotta myöhemmin sama kaksikko oli puolustamassa Suomen hiihtomainetta Cortinan olympiakisojen kuninkuusmatkalla. Voittajaksi hiihti Ruotsin nouseva kyky Sixten Jernberg Hakulisen jäädessä kakkoseksi ja Kolehmaisen neljänneksi. Sijat eivät joukkueenjohdolle ilmeisesti kelvanneet, sillä kukaan ei ollut suomalaishiihtäjiä vastassa kisan jälkeen! Kaksikko sai järjestää itse matkansa takaisin majapaikalle.

Italialaisen keittiön antimet eivät olleet suomalaisten mieleen, ainakaan juomien osalta.

- Maito oli niin likaista, että sitä ei voinut juoda. Joimme limsaa, minkä ansiosta paino nousi useita kiloja, Kolehmainen muistelee.

Muuten italialaiset pitivät huolta urheilijavieraista.

- Näin kun joillekin urheilijoille oli järjestetty tyylikkäitä naisseuralaisia!

Limsa upposi jotenkin, mutta viinaa ei Anttolan isäntä maistanut elämänsä 50 ensimmäisen vuoden aikana. Vaikka pientä painetta joskus oli - kuten kilpailumatkalla Neuvostoliitossa vuonna 1954. Itänaapuri oli tulossa mukaan kansainväliseen kilpailutoimintaan ja halusi testata hiihtäjiensä tasoa. Suomalaisia kutsuttiin Moskovaan, josta heidät lennätettiin kisoihin kauas Uralille, Sverdlovskiin.

- Palkintojenjaossa kaikille tarjoiltiin vodkaa. Olin juovinani, mutta sopivan tilaisuuden tullen kumosin sen pöydän alle, Kolehmainen kertoo. Paikka ei ollut mikään hieno ravintola, vaan siisteystasoltaan sellainen, että vodkatilkat eivät sitä ainakaan pahentaneet.

Paluumatkalla hiihtäjät jumittuivat Moskovaan, sillä kyyti kotiin saatiin vasta kolmen päivän kuluttua. Lohtuna heidät vietiin katsomaan maan pyhintä paikkaa, Leninin ja Stalinin balsamoituja ruumiita Punaisen torin mausoleumiin.

- Hirmuinen jono oli, mutta me pääsimme ohi.

Suomalaishiihtäjät eivät yleensä väkijuomiin koskeneet kisareissuille, mutta Kolehmainen muistaa että "kyllä ne mäenlaskijoille maistuivat".

Hiihtäjien on kerrottu maistaneen toisenlaisia piristeitä. Kolehmaisen kilpakumppaneista August Kiuru on kertonut avoimesti sodan aikana käytetyn pervitiinin eduista etenkin pitkillä hiihtomatkoilla.

- Jotkut käyttivät, kuittaa Kolehmainen diplomaattisesti.

Urheilu-uran jälkeen Karhu pestasi Kolehmaisen kiertäväksi suksien esittelijäksi. Juttu luisti ja kauppa kävi; myöhemmin hän sai kiitoskirjeen muun muassa Johannes Virolaiselta.

Valtiovaltaa hän tapasi myös maatalousnäyttelyssä, jossa Hämytsaaren maidontuotannostaan palkittu tila oli esillä. Itse Urho Kekkonen tuli juttelemaan Kolehmaisten kanssa.

- Kun kahvia tarjoiltiin, niin ensin kaadettiin minulle, Kolehmainen muistelee myhäillen.


Artikkeli oli osa Sankareita kaikki -juttusarjaa. Juttu julkaistiin Ilta-Sanomissa 26.3.2011.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt