Lentopallo

Takavuosien lentopallotähti Catarina Svenlin koki usein epämiellyttäviä tilanteita pelimatkoilla – ”Kai se liittyi tähän vaaleuteeni”

Julkaistu:

Lentopallo
Catarina Svenlin tietää, että maajoukkue-lentopallo oli ympärivuotista työtä jo 30 vuotta sitten. Silloin tuli edellinen EM-kisapaikka.
Kun miesten lentopallomaajoukkue valmistautuu MM-kisoihinsa, otsikoihin ovat nousseet useiden pelaajien poisjäännit maajoukkuetoiminnasta. Ilmiötä on kummasteltu laajasti. Käytännössä ympärivuotinen rumba on väsyttänyt kokeneimmat pelaajat, joista kaikki loistivat vielä MM-kisoissa Puolassa 2014.

1980-luvun naismaajoukkueen tähtipelaaja Catarina Svenlin sanoo, ettei intensiivinen maajoukkuetoiminta ole lajissa kuitenkaan mikään uusi ilmiö. Kun laskee naisten maajoukkueen pelimäärän vuodelta 1989, lopputulos on suorastaan hämmentävä eli 37. Kaikki ottelut pelattiin reilun viiden kuukauden aikana.

– Eikä yksikään pelaaja ollut ammattilainen, vaan kaikilla oli työ- tai opiskelupaikka. Kovaa touhua se oli silloinkin. Seurajoukkueeni Vaasan Vasaman päävalmentaja Veikko Mäläskä oli niin kova auktoriteetti, ettei tullut mieleenkään jättää treenejä väliin tai laittaa mitään urheilun edelle. Kuntopohja oli erittäin hyvä.


Palkinto raatamisesta oli kuitenkin kaunis, sillä maajoukkue saavutti kesäkuussa 1989 Wienissä pelatussa karsintaturnauksessa paikan EM-lopputurnaukseen. Se oli ensimmäinen kerta, kun naisten maajoukkue eteni arvoturnaukseen pelaamalla. Kerran aiemmin oli päästy EM-lopputurnaukseen, kisojen järjestäjämaana.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Hävisimme Wienissä Bulgarialle mutta otimme pakko­voitot Belgiasta ja Itävallasta. Se toi kisapaikan.

Syyskuussa 1989 silloisessa Länsi-Saksassa pelattujen EM-kisojen jälkeen oli hiljaista, kunnes nykyinen naisten maajoukkue varmisti EM-kisapaikkansa viime viikonloppuna Ruotsissa. Kisat pelataan ensi vuonna Turkissa, Slovakiassa, Ukrainassa ja Puolassa.

Hetki oli vaasalaislähtöiselle pioneeripelaajalle tunteikas.

– Täytyy miettiä, menenkö paikalle kisaturistiksi. Itsehän en nimittäin niitä EM-kisoja 1989 pystynyt pelaamaan, koska olkapää meni leikkaushoitoa vaatineeseen kuntoon. Niin paljon harmitti, etten mennyt edes katsomaan kisoja, laiturin paikalta palloja tappanut Svenlin muistelee.

Suomen arvokisatauon pituutta kuvaa, että tuolloisen lopputurnauksen maista viittä (DDR, Länsi-Saksa, Jugoslavia, Neuvostoliitto, Tshekkoslovakia) ei enää ole olemassa. Neuvostoliiton voittamissa kisoissa Suomi jäi viimeiseksi eli 12:nneksi ja otti yhteensä kaksi erävoittoa. Ero täysammattilaisiin oli suuri.

– Muistan, kun kerran jossakin turnauksessa lämmittelimme ennen ottelua todellista huippumaata Kuubaa vastaan. Heidän hommansa oli niin vakuuttavaa, että tuli mieleen, pitäisikö laittaa kypärä päähän.

Lopputurnaukseen päässyttä ryhmää valmensi sittemmin huippusalibandyn parista erittäin tuttu Seppo Pulkkinen.

– Kerta kaikkiaan hieno ihminen ja valmentaja.

Svenlinin pelaaminen Vaasan Vasamassa ja maajoukkueessa oli niin korkeatasoista, että hänet valittiin vuonna 1989 ensimmäisenä naisena Vuoden pelaajaksi mm. Kari Kalinin, Jussi Jokisen ja Matti Junturan tasoisten tähtipelaajien edelle. Niillä hartioilla Svenlin uskalsi myös muistuttaa epäkohdista – jotka tuovat mieleen myös jotkut vuoden 2018 urheilupuheenaiheet.

– Sanoin julkisuudessa aika painokkaasti siitä, että naisten maajoukkueen resurssit olivat paljon huonommat kuin miesten. Eihän siitä liiton toimistossa pidetty, ja sain kovaa palautetta, Svenlin paljastaa.

Hurjaa vientiä etelässä

Catarina Svenlin oli 1980-luvulla sekä absoluuttinen huippupelaaja että todellinen lentopallokenttien vaalea kaunotar. Kun pelimatkat veivät tuolloin melko säännöllisestikin Välimeren maihin, Svenliniin kohdistui mielenkiintoa, joka ei aivan kokonaan liittynyt lentopalloiluun. Hän myöntää kysyttäessä, että pahimmillaan oli tilanteita, jotka todennäköisesti täyttäisivät seksuaalisen häirinnän tunnusmerkistön.

–Sanotaan niin, että jos olisin saanut sopimustarjouksen vaikka Turkista tai Kreikasta, en varmaan olisi lähtenyt, Svenlin naurahtaa.


Kun Suomi pelasi ns. Länsi-Euroopan mestaruusturnausta keväällä 1989 Turkissa, Svenlin koki itseensä kohdistuneen mielenkiinnon jopa epämiellyttäväksi.

–Joka paikkaan pyydettiin kuvattavaksi, ja kaikki huomio kiinnittyi vain minuun. Halusin ajatella, että kai se sitten liittyi tähän vaaleuteeni.

Svenlin olisi halunnut pelata ulkomailla, mutta 1989 tullut ammattilaistarjous osui mahdollisimman huonoon saumaan.

Jouni Parkkalin (entinen tähtipelaaja, josta tuli pelaaja-agentti) kautta sain Italiasta sopimustarjouksen 1989. Mutta olkapääni oli silloin jo niin kipeä, etten uskaltanut tarttua tarjoukseen, koska pelikunnosta ei ollut mitään takeita.

Edessä kaksi olympiamatkaa?

Kun äiti on entinen huipputason joukkueurheilija, lapsetkin ryhtyvät kovalla prosentilla joukkuelajien harrastajiksi. Svenlinin jälkikasvu on toki ollut mukana myös joukkueurheilussa, mutta 18- ja 17-vuotiaat tyttäret Jasmin ja Jessica Kähärä tähtäävät huipulle yksilölajeissa eli hiihdossa ja yleisurheilussa. Jos kaikki menee parhaan skenaarion mukaan, äidillä on edessä turistimatka sekä talvi- että kesäolympiakisoihin, todennäköisimmin aika-akselilla 2022–28.


Jo nuorten arvokisoissa hiihtäneen Jasmin Kähärän varaan lasketaan paljon, kun Suomen naisten hiihtomaajoukkue uudistuu alkaneen olympiadin aikana. Pikkusisko Jessica Kähärä taas saavutti päättyneenä kesänä alle 18-vuotiaiden EM-mitalin kolmiloikassa ja korkeushypyssä. Viime viikonloppuna hän edusti Tampereella Suomea sekä nuorten että aikuisten Ruotsi-maaottelussa. Jyväskylän Kalevan kisoissa mitali tuli korkeus- ja pituushypyssä.

Vanhempi tytär käy Vuokatin hiihtolukiota Sotkamossa, nuorempi tavallista lukiota Mikkelissä. Hän suunnittelee vaihtoa urheilulukioon Jyväskylään. 13-vuotias pikkuveli harrastaa hiihtoa.

– Tytöt ovat löytäneet omat lajinsa ja itse asettaneet kovat tavoitteensa. Jasmin on nopea ja kimmoisa, mistä on hiihdossakin paljon hyötyä. Jessica hiihti myös mutta ihastui sitten enemmän nopeus- ja kimmoisuuslajeihin.


Perheessä työnjako on selvä.

– Aviomieheni Oiva Kähärä hoitaa hiihdon ja minä yleisurheilun. Sellaisen eron lajien välille voi ainakin tehdä, että yleisurheilu on todella halpaa hiihtoon verrattuna.

Catarina Svenlin

53-vuotias entinen lentopalloilija. Kotoisin Vaasasta. Asuu perheineen Mikkelissä.

Vaasan Vasaman tähtipelaaja laiturin paikalla 1980-luvulla. Seura voitti neljä SM-kultaa 1986–89. Harrasti Vasamassa myös yleisurheilua.

Kuului vuoden 1989 joukkueeseen, joka saavutti EM-kisapaikan karsintojen kautta. Lopputurnaus jäi väliin olkapäävamman takia. Pelasi yhteensä 110 maaottelua. Edusti Vaasan Vasaman lisäksi puoltakymmentä muuta seuraa ja harrastaa yhä lentopalloa.

Koulutus liikunnanohjaaja. Tehnyt opettajansijaisuuksia, vetää koulujen iltapäiväkerhoja ja työskentelee Jukurien SM-liigaotteluissa kahvilatoiminnan vastaavana.

Perheeseen kuuluvat aviomiehen lisäksi 18- ja 17-vuotiaat tyttäret ja 13-vuotias poika. Esikoistyttö Jasmin Kähärä on maan lupaavimpia hiihtäjiä ja Jessica Kähärä yleisurheilijoita, lajeina korkeus- ja pituushyppy sekä kolmiloikka. Poika harrastaa kilpahiihtoa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt