Lemmikit

Luurangonlaihasta Milli-pennusta kasvoi kaikkiruokainen herkkusuu

Julkaistu:

TARHAKOIRALLE KOTI
Viipurissa ihmiset eivät juurikaan leikkauta koiriaan ja ne saavat usein juoksennella vapaina kylillä. Niinpä ei ole tavatonta, että tiineenä olevia äitikoiria tai kokonaisia pentueita päätyy koiratahroille. Samoin kävi Millille ja tämän 6 sisarukselle.
Pian tarhalle saapumisen jälkeen huomattiin, että kaikilla pennuilla on vakava suolistotulehdus. Neljä pennuista menehtyi nopeasti, mutta kolme onnekkaampaa, Milli mukaan lukien, pääsi kotihoitoon Suomeen etsimään pysyvää, omaa kotia. Milli on pieni taistelija, joka selvisi vain juuri ja juuri tappavasta taudista.


Lohjalaisen Johannan perheen filosofian mukaan adoptio on oikea tapa tulla isäksi ja äidiksi, ja tämä pätee niin ihmis- kuin eläinlasten kohdalla. Kun perhe oli tehnyt päätöksen, että kotoa löytyisi tilaa koiralle, oli luontevaa aloittaa etsintä kodittomista tarhakoirista.

Koirajärjestö ehdotti perheelle Somerniemellä kotia odottavaa Milliä, ja ei aikaakaan kun perhe oli sopinut tapaamisen Millin kanssa.


Vaikka Milli oli saanut hyvää hoitoa, oli se edelleen kuin luuranko jonka kylkiluut tuntuivat käteen. Se oli silti rakkautta ensi kohtaamisella, ja pikkuinen Milli muutti Lohjalle syyskuussa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tänä päivänä Milli on terve ja reipas koira, jolle ruokaa maistuu. Johannan mielestä Milli on aivan täydellinen koira, kiltti ja tottelevainen. Kuten ihmislasten adoptiossa, myös koirien kohdalla on tärkeää että kodittomalle löytyy juuri se oikea koti, joka tiedostaa koiran historian ja on valmis vastaamaan koiran erityisiin tarpeisiin. Vaikka Johanna perheineen varautui pahempaan, on kaikki mennyt enemmän kuin hyvin. Johanna sanookin että hienompaa koiraa perhe ei olisi voinut saada. Milli on löytänyt kotiin.