Lempeä Okra asui Viipurin koiratarhalla yli neljä vuotta eikä tänä koko aikana siitä tullut yhden yhtä adoptiohakemusta. Kukaan ei halunnut Okra-rouvaa omakseen. Okran historiasta ei tiedetä paljoa. Okra oli juoksennellut paikallisen huoltoaseman ympärillä muutamia viikkoja, kunnes joku viimein otti ystävällisen koiran kiinni ja toimitti sen koiratarhalle.

Okralla on selvästi ollut joskus omistaja, niin kovasti se pitää ihmisistä. Kun Okran häkkiin meni, ei hännän vipatuksesta ja tassujen teputuksesta tullut loppua. Sen kuono oli kauniin harmaa, mutta hampaat taas ovat vitivalkoiset ja hyväkuntoiset, joten tuskin tyttö oli viittä vuotta vanhempi tarhalle tullessaan. Okrassa saattaa hyvinkin virrata laikojen verta.

Katso yllä olevalta videolta Tarhakoiralle koti -sarjan uusin jakso, jossa kerrotaan Okra-koiran tarina!

Okra rakastaa ihmisiä täydestä sydämestään ja vieraiden tulo tarhalle oli aina Okran elämän kokokohtia. Pallot ja muut suomalaisten tuomat lelut olivat Okran päivien piristys. Toinen Okran rakastama asia oli ihmisten taskuista löytyvät herkut. Vaikka Okra oli aina kovin hyvillään saamastaan huomiosta, alkoi vuosien rankka tarhaelämä selvästi näkyä Okrassa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tappelunujakan seurauksena Okran korvasta puuttuu kunnon pala ja kuonoon on jäänyt muutama muisto tarhakaverin hampaista. Päivät ja vuodet kuluivat, ja alkoi jo näyttää että tämä sydämellinen tyttö jää tarhalle loppuelämäkseen. Okran pitkä odotus palkittiin vihdoin viime lokakuussa, kun porvoolainen Leohttps://www.is.fi/haku/?query=leo, jolla on aina ollut pehmeä piste hyljeksityille, näki Okran kuvat netissä ja päätti antaa kodin tälle kovia kokeneelle koiramuorille.