Erikoislääkäri vaatii lisää lihavuusleikkauksia Suomeen – ”Päätä ei voi pistää pensaaseen”

Vaikeaa lihavuutta ei Suomessa hoideta riittävän aktiivisesti. Tätä mieltä on kirurgian professori ja kirurgian ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Paulina Salminen.

– Suomessa tehdään vuosittain 1 300–1 400 lihavuusleikkausta, kun niitä pitäisi tehdä 4 000. Pandemia, hoitajalakko ja leikkaussaliresurssien vähyys eivät ole tilannetta helpottaneet, mutta tämä on todellakin sellainen asia, jota pitäisi viedä aktiivisesti eteenpäin, Salminen vetoaa.

Hän toteaa vaikean lihavuuden olevan krooninen sairaus, jota pitäisi hoitaa aivan eri tavalla kuin sitä nyt hoidetaan.

– Vain 1–2 prosenttia potilaista pääsee oikeasti hoitoon. Harvassa kroonisessa sairaudessa on näin olematon hoitoonpääsyprosentti.

”

Valitettavasti edelleen on se stigma, ajatellaan, että lihavuus on potilaan oma valinta ja että nämä ihmiset olisivat saamattomia ja laiskoja.

Asenteet lihavuuden leikkaushoitoa kohtaan ovat kyllä muuttuneet parempaan päin. Salminen kuitenkin toivoo, että perusterveydenhuollon ja työterveyslääkäreiden osaamiseen satsattaisiin edelleen, sillä lihavuusleikkauksista on olemassa erittäin vankkaa näyttöä.

– Leikkaus on ainoa vaikean lihavuuden hoito, jolla saadaan aikaan hyvä ja pysyvä painonlasku. On siis tärkeää saada potilaat hoidon piiriin. Valitettavasti edelleen on se stigma, ajatellaan, että lihavuus on potilaan oma valinta ja että nämä ihmiset olisivat saamattomia ja laiskoja. Siitä ei todellakaan ole kyse. Kyse on lihavuuden biologiasta: näillä ihmisillä on lihavuuteen altistavia tekijöitä.

– Onko olemassa mitään muuta kroonista sairautta, jossa potilaalle sanotaan, että hoida itse itsesi, ilman tehokkaaksi todettuja käytössä olevia hoitokeinoja? Salminen kysyy.

Yhteiskunnan varoja säästyisi

Lihavuusleikkauksen tiedetään vähentävän diabeteksen ja sen liitännäissairauksien riskejä sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Salminen toivoo, että ihmiset ohjattaisiin lihavuusleikkaukseen jo esidiabetesvaiheessa, ennen monien vakavien sairauksien puhkeamista.

– Tällä tavalla säästettäisiin merkittävästi yhteiskunnan varoja. Jos meillä päästäisiin vuositasolla edes 2 000 leikkaukseen, säästö olisi valtava. Jo vuonna 2009 leikkauksia olisi tarvittu tuo määrä, eli 2 000.

Lihavuusleikatut suomalaiset ovat keskimäärin 42–43-vuotiaita. Leikkausta voi joutua odottamaan pitkäänkin. Kuva: Colourbox

Suomessa on käytössä jo 30 vuotta vanhat lihavuusleikkauskriteerit. Salminen on mukana maailmanlaajuisessa asiantuntijaorganisaatiossa, joka viime lokakuussa päivitti kansainväliset leikkauskriteerit.

Kun Suomessa lihavuusleikkauksen painoindeksiraja ilman liitännäissairauksia on tällä hetkellä 40, uusissa kansainvälisissä kriteereissä raja on pudotettu 35:een.

– Potilaat, joilla painoindeksi on 35 ilman liitännäissairauksia, kuuluisivat uusien kriteereiden mukaan leikkaushoidon arvion piiriin. Kärjistäen tilanne on tällä hetkellä se, että voidakseen saada hoitoa näiden potilaiden pitäisi lihoa lisää ja kasvattaa siten liitännäissairauksien riskiä.

Uusilla hoitokriteereillä on kuitenkin vielä pitkä matka suomalaisiin Käypä hoito -suosituksiin.

Lue lisää: Suomalaiset hurahtivat lääkkeeseen, jolla paino putoaa huimasti – Leena, 58, paljastaa nyt villityksen varjopuolen

Maailmalla leikataan myös lapsia ja nuoria

Kansainvälisissä kriteereissä korostetaan myös lasten ja nuorten vaikean lihavuuden kirurgista hoitoa.

– Tiedetään, että lapsuus- ja nuoruusiän vaikea lihavuus liittyy sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen aikuisiässä. Tässä on syy, miksi lapsia ja nuoria pitää hoitaa aktiivisesti.

Suomessa on leikattu lapsia ja nuoria vasta vähän, kun taas maailmalla leikkaukset ovat jo yleisempiä. Salmisen mukaan Suomessakin moniammatillinen asiantuntijaryhmä käsittelee asiaa. Tällä hetkellä lihavuusleikatut ovat meillä keskimäärin 42–43-vuotiaita.

Vaikka lihavuusleikkaukseen liittyvä hoitokokonaisuus on Suomessa todella hyvä, Salminen toteaa odotusaikojen olevan aivan liian pitkiä julkisella puolella. Leikkausta voi joutua odottamaan jopa yli 2,5 vuotta.

– Se on absoluuttisesti liian pitkä aika eikä se hyödytä ketään. Se kuitenkin on selvää, että potilaan pitää pystyä valmentautumaan leikkaukseen.

”

Potilaan oma sitoutuminen pysyvään syömistavan muutokseen on olennaista. Hän on kriittinen osa hoitotiimiä.

Salminen itse tapaa ennen leikkausta käydä potilaidensa kanssa läpi myös lihavuuden biologiaa, jotta potilas ymmärtäisi, että lihomisen taustalla on altistavia tekijöitä, jotka eivät lähde leikkaamalla pois.

– Potilaan oma sitoutuminen pysyvään syömistavan muutokseen on olennaista. Hän on kriittinen osa hoitotiimiä ja hoidossa pitää tavallaan taistella järjellä tätä biologiaa vastaan. Siihen potilaat tarvitsevat apukeinoksi lääke- tai leikkaushoitoa ja jotkut molempia.

Suomessa tehdään lihavuusleikkauksia myös yksityissairaaloissa, joihin pääsee huomattavasti nopeammin kuin julkiselle puolelle.

Potilaita hakeutuu enenevässä määrin lihavuusleikkauksiin ulkomaille, esimerkiksi Viroon. Paulina Salminen toteaa ”lääketieteellisessä terveysturismissa” lihavuusleikkauspotilaan jäävän usein ilman edeltävää arviota ja leikkauksen jälkeistä seurantaa, vaikka itse leikkausosaaminen onkin yleensä huippua.

– Potilaan pitäisi olla aina olennaisesti mukana tässä ja tiedostaa, ettei pelkkä leikkaus tai lääke tee painonlaskusta pysyvää. Potilaan valmentaminen on aivan olennainen osa hoitoa.

Koska lihavuuden biologia vaanii myös Suomessa leikattuja potilaita, osa heistä joutuu palaamaan takaisin leikkauspöydälle sekä kirurgian tukena toimivaan lääkehoitoon.

Lue lisää: Hanna, 38, kävi laihdutusleikkauksessa Tallinnassa – pian lääkärillä oli uskomattomia uutisia

Ennaltaehkäisy olisi tärkeintä

Vaikka Salminen puhuu lihavuuskirurgian puolesta, hän korostaa lihavuuden ennaltaehkäisyn olevan kaikkein tärkeintä. Tällä hetkellä lihavuuskäyrä vain nousee.

– Päätä ei voi panna pensaaseen, vaan on pakko tehdä jotakin, sillä lihavuuteen liittyvät ongelmat ovat vuosikymmenten saatossa moninkertaistuneet. Pitäisi sekä ennaltaehkäistä että hoitaa olemassa olevaa vaikeaa lihavuutta. Olisi hoidettava myös syitä, eikä vain seurauksia.

Lue lisää: Yli 200-kiloinen Belinda laihdutti 166 kiloa – ”Se ei todellakaan ole helppoa”

Lue lisää: Lihavia tutkinut teki häkellyttävän huomion: laihtuminen voi sysätä uusiin ongelmiin

Lue lisää: Henriikan, 35, rehelliset bikinikuvat kertovat ilosta 60 kilon painonpudotuksen jälkeen – ”Haluan näyttäytyä ja mennä”