Kun Jenna, 27, oli pudottanut vuoden sisällä 20 kiloa, hän viskasi vaa´an kaappiin – ”Ei hyvinvointi riipu rasvaprosentista” - Laihdutus - Ilta-Sanomat

Kun Jenna, 27, oli pudottanut vuoden sisällä 20 kiloa, hän viskasi vaa´an kaappiin – ”Ei hyvinvointi riipu rasvaprosentista”

Liikunnan numero muodostui Jennan kouluaikoina vain kuntotesteistä, eikä sellainen kannustanut liikunnasta nauttimiseen. 27- vuotiaana hän löysi treenaamisen ilon.

”Aiemmin täysin sohvaperunana, liikuntaa vihanneena sokerihiirenä, olen nyt löytänyt elämääni liikunnan ilon. Olen löytänyt itseni”, Jenna sanoo.

30.8. 16:49

Juokse läski juokse!

Kyllä Jennasta näkee, että ruoka maistuu.

Jenna, 27, kuuli jo ensimmäisestä luokasta saakka piikittelyä painostaan.

– Tein sen virheen, että en kertonut asiasta kenellekään. En näyttänyt kiusaajilleni, että sanat sattuivat. Pahimmassa tilanteessa jopa yritin olla kiusaajieni ystävä, Jenna kertoo.

Kiusaaminen romutti Jennan itsetunnon ja kehonkuvan vuosiksi.

– Laihdutusyrityksiä on takana kymmeniä. Suurin syy on varmasti se, että yritin miellyttää muita ja saada hyväksyntää.

Tein sen virheen, että en kertonut asiasta kenellekään. En näyttänyt kiusaajilleni, että sanat sattuivat.

Huono, turvonnut, itseinhoinen. Näillä sanoin Jenna kuvailee silloista oloaan.

– Oli fiilis, että minusta ei ole mihinkään, ja että olen tuomittu olemaan huonovointinen sohvaperuna, joka mussuttaa juustonaksuja.

Arkiset perusasiat tuntuivat rankoilta.

– Lyhyet kävelymatkat olivat henkinen työmaa, ja portaita ei halunnut edes yrittää kävellä, jos hissi oli mahdollisuutena. Myös uneni oli todella huonolaatuista, ja mielenterveyteni alkoi vuosi vuodelta valua huonompaan suuntaan.

Jenna alkoi saada masennuksen oireita.

Ruoan kanssa sujuiksi

Viime syksynä Jenna päätti muuttaa elämäntapojaan puhtaasti oman itsensä vuoksi. Hän hankki nettivalmennuksen ja päätti kokeilla syödä siihen kuuluneen ohjeen mukaisesti ilman paineita.

Aiemmin Jennalla ei juurikaan ollut mitään ruokarytmiä.

– Söin mitä eteeni sain ja milloin vain. Päivittäin suuhuni eksyi suklaata, leivonnaisia, rasvaista ruokaa ja eineksiä. Kokkaaminen ei ole koskaan ollut juttuni, joten helpot ja epäterveelliset vaihtoehdot olivat päivittäinen valinta.

Alkoholia kului viikonloppuisin aina kun mahdollista.

– Mikäpä se sunnuntaisin olisikaan ollut krapulassa parempaa kuin juustonaksut, pizza ja levy suklaata?

Uudenlainen ruokavalio muutti Jennan suhtautumisen ruokaan.

– Ennen ruoka oli pelkkää nautintoa ja itsensä palkitsemista. Nykyään ruoka on minulle tärkeä osa hyvää oloa ja jaksamista. Se on asia, joka mahdollistaa esimerkiksi kehittymiseni kuntosaliharjoittelussa. Olemme ruuan kanssa sujut.

Ennen ruoka oli pelkkää nautintoa ja itsensä palkitsemista. Nykyään ruoka on minulle tärkeä osa hyvää oloa ja jaksamista.

Jenna syö tavanomaista kotiruokaa. Vaikka jauhelihakastiketta ja pastaa, makaronilaatikkoa tai kanaa ja riisiä.

– Olen oppinut, etteivät laihduttaminen ja terveellinen elämä tarkoita vain maitorahkaa, kanaa ja kesäkurpitsaa. Esimerkiksi leipä ja riisipiirakat ovat olleet koko ajan mukana ruokavaliossa.

Kesän Jenna otti rennommin, eikä ollut niin tarkka ruoasta.

– Koska elämää pitää elää, niin ei siitä kannata potea morkkista tai huonoa oloa. Paluu takaisin ruotuun ja homma jatkuu.

Ei hyvinvointi ja sen tuntemus riipu rasvaprosentista.

Jennan muutos on ollut sisäinen ja ulkoinen.

”Jos et näitä osaa, olet huono”

Jennan uusiin elämäntapoihin kuuluu myös liikunta. Kouluaikoina Jenna suorastaan vihasi sitä.

– Ajattelin aina, että liikunta tarkoittaa verenmaku suussa juoksemista, leukojen vetämistä tai vatsarutistuksia. Ja jos näitä et osaa, olet huono ja epäonnistunut. En ymmärrä edelleenkään, miten koulussa liikunnan numero muodostui pääasiassa kuntotesteistä.

En ymmärrä edelleenkään, miten koulussa liikunnan numero muodostui pääasiassa kuntotesteistä.

Lapsuudessa Jenna harrasti ratsastamisesta, mutta harrastus jäi Jennan muutettua pois maalta.

– Sen jälkeen olen säännöllisen epäsäännöllisesti löytänyt itseni salin pimeistä nurkista. Kuitenkaan en saanut hommaan sitä oikeaa paloa. Yritin aina kerralla liikaa, ja ensimmäinen epäonnistuminen johti luovuttamiseen.

”Jumatsuikkeli tässähän kehittyy”

Viime syksynä Jenna päätti alkaa käydä kuntosalilla tekemässä vain mielekkäitä juttuja.

– Ajattelin, että aloitetaan vaikka edes siitä, että menen sinne salille vaikka kuntopyörää polkemaan. Kunhan menen ja yritän. Yhtäkkiä homma alkoikin sujumaan ja tajusin, että jumatsuikkeli tässähän kehittyy ja tämä on mahtavaa.

Liikunta imaisi mukaansa niin täysin, että Jenna opiskelee parhaillaan personal traineriksi.

– Idea pt-hommista oli ollut alitajunnassani jo vuosia. Olen ihaillut ihmisiä, jotka auttavat toisia ja tsemppaavat liikunnan sekä hyvinvoinnin iloihin. Kuitenkin ajattelin pitkään, että en voisi olla uskottava pt, jos olen vähänkään ylipainoinen. Miksi en voisi? Aivan hölmö ajatus. Ei hyvinvointi ja sen tuntemus riipu rasvaprosentista.

Kuitenkin ajattelin pitkään, että en voisi olla uskottava pt, jos olen vähänkään ylipainoinen. Miksi en voisi? Aivan hölmö ajatus.

Jenna päätti näyttää itselleen ja muille, että myös ”tavallinen tallaaja voin olla hyvinvoinnin ammattilainen”.

– Tahdon päästä auttamaan niitä, jotka painivat ylipainon, kyvyttömyyden tunteiden ja itsetunto-ongelmien kanssa. Haluan, että jokainen saa halutessaan liikkua. Kaikilla on oikeus mennä vaikka kuntosalille ja nauttia tekemisestä. Oli koko vaatteiden lapussa mikä tahansa.

”En vaihtaisi tätä fiilistä”

Muutos entiseen tuntuu, sillä Jennan mieli voi paremmin.

– Tällä hetkellä voin paremmin kuin ikinä. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni aidosti ylpeä itsestäni! Kouluun lähteminen, edistyvä tavoitteellinen treenaaminen, terapiassa käynti ja yleisesti hyvinvoinnin löytäminen on ollut parasta, mitä olen ikinä itselleni tehnyt. Olen löytänyt oman juttuni ja oman arvoni. En vaihtaisi tätä fiilistä mihinkään!

Kouluun lähteminen, edistyvä tavoitteellinen treenaaminen, terapiassa käynti ja yleisesti hyvinvoinnin löytäminen on ollut parasta, mitä olen ikinä itselleni tehnyt.

Viime aikojen pudotetuista kiloista Jennalla ei ole tietoa.

– Kun miinus 20 kiloa oli saavutettu, heitin vaa´an kaapin pohjalle. Sillä lukemalla ei ole mitään väliä. Tärkeintä on itseni löytäminen, hyväksyminen ja hyvä olo.

Viimeisen vuoden aikana Jenna on saanut roimasti vahvistettua itsetuntoaan.

– Olen esimerkiksi somessa näyttänyt kaikille, että on aivan fine treenata trikoissa ja treenitopissa vatsamakkarat heiluen. Tuo on asia, jonka olisin halunnut pienen Jennankin joskus ymmärtävän. Että ne vatsamakkarat tai heiluvat allit eivät tee minusta yhtään huonompaa tyyppiä.

Jos haaveilee elintapojen muuttamisesta, alkuun kannattaa lähteä Jennan mukaan rauhallisesti.

– Aloita pienin askelin, luota prosessiin ja aikaan, pyydä apua, etsi ympärillesi kunnon tukijoukot, inspiroidu, älä pelkää epäonnistumista ja älä kiellä itseltäsi mitään. Muista, että elämä on elämää.

Aina se ei kulje käsikirjoituksen mukaan.

Aloita pienin askelin, luota prosessiin ja aikaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?