Tanja ja Mikko kertovat, millaista elämä on ollut lihavuusleikkauksen jälkeen – terveys on noussut kohisten: ”Tämä on hyvä paino minulle” - Laihdutus - Ilta-Sanomat

Tanja ja Mikko kertovat, millaista elämä on ollut lihavuusleikkauksen jälkeen – terveys on noussut kohisten: ”Tämä on hyvä paino minulle”

Suomessa tehdään vuosittain noin 1 200 lihavuusleikkausta, mikä on asiantuntijan mukaan aivan liian vähän.

29.5. 10:35

Seinäjokelainen yrittäjäpariskunta Tanja ja Mikko Eskola on parin vuoden sisällä käynyt läpi kaksi lihavuusleikkausta: ensin leikattiin Tanja ja tänä keväänä Mikko.

Kun Tanja ja Mikko Eskola tapasivat toisensa seitsemän vuotta sitten, Mikko oli juuri pudottanut painoaan 20 kiloa, ja jojolaihduttaminen oli tuttua myös Tanjalle.

Mikolle alkoi kertyä kiloja sen jälkeen kun urheilu-ura kiekkoilijana ja junnuvalmentajana loppui. Hoitoalalla työskennellyt Tanja kertoo olleensa aina vähän pyöreää sorttia, mutta liikunnan avulla paino pysyi kurissa. Kunnes tapahtui traaginen tapaturma vuonna 2018.

– Olimme syömässä tamperelaisessa ravintolassa, kun tuolistani yhtäkkiä katkesi jalka. Putosin tuolin ja jalkani päälle. Luita murtui, takakantaluu ja sääri- ja pohjeluut menivät rikki. Jalkani kääntyi tuolin alla ympäri, kertoo Tanja.

Tanja ja Mikko noin 30 kiloa sitten. Molemmat ovat laihduttaneet lukuisia kertoja elämänsä aikana.

Jalka leikattiin useamman kerran, mutta kova särky ei lakannut. Puolen vuoden päästä todettiin, että iso suralishermo on poikki. Tanjan jalkaan jäi pysyvä hermovaurio sekä kova ja jatkuva hermosärky.

Toipumisen aikana hän ei pystynyt kuntoilemaan entiseen malliin. Paino nousi niin, että vuoden päästä painoindeksi näytti yli 40.

– Paino karkasi käsistä ja tajusin, että jotain on tehtävä. Olin väsynyt ja liikakilot alkoivat kuormittaa nilkkaakin. Selvittelin lihavuusleikkauksen mahdollisuutta, mutta vaikka painoindeksi olisi riittänyt leikkaukseen, en päässyt jonoon, sillä minulla ei ollut vielä oheissairauksia, kuten kakkostyypin diabetesta. Neuvottiin vain pudottamaan painoa laihduttamalla.

– Päädyin lopulta Viroon leikkaukseen. Totesin, että 5 000 euroa on pieni hintalappu siitä, että voin paremmin. Koska olin jo vuosia kärsinyt närästysongelmista, kirurgi suositteli mahalaukun ohitusta.

Tanja uskoo elämänsä aikana laihduttaneensa yhteensä ainakin 200 kiloa ennen kuin kävi lihavuusleikkauksessa.

Leikkaus sujui hyvin, paitsi että Tanja sairastui pian leikkauksen jälkeen kovaan mahatautiin.

– Mahani tähystettiin Seinäjoella ja varmistettiin, että kaikki on ok. Tähystyksessä selvisi, että leikkaus oli kaikin puolin hienosti tehty.

Kun tauti oli voitettu, elämä alkoi hymyillä. Muutamassa kuukaudessa leikkauksen jälkeen paino putosi 22 kiloa. Vuodessa kiloja lähti 35.

– Leikkauksesta on nyt kaksi vuotta, enkä edelleenkään ole normaalipainoinen, mutta tämä on hyvä paino minulle. Tämän verran painoin ennen lapsia, kertoo kuusi lasta maailmaan pyöräyttänyt perheenäiti.

Tanja on aina ollut pyöreä, ja painoa oli kertynyt lisää jokaisen lapsen jälkeen.

Laihdutusleikkauksen jälkeen Tanja hankki Mikolle joululahjaksi tutkimuspaketin laboratorioon. Entisenä hoitajana hän oli aavistanut, että Mikolla saattaisi olla diabetes. Se lahja luultavasti pelasti miehen hengen.

Mikko meni tutkimuksiin tammikuussa 2020. Hänen todettiin olevan sairas mies, jonka verenpaine huiteli pilvissä ja jolla oli lääkitystä vaativa kakkostyypin diabetes. Kaikki mahdolliset tulokset olivat reilusti viitearvojen ulkopuolella ja BMI lähes 40. Lisäksi Mikko kärsi kovasta jalkasärystä, joka johtui siitä, että hänen lannerankansa nikama oli pois paikoiltaan.

Koska diabeteksen hoitoa ei saatu lääkkeillä tasapainoon, Mikko pääsi lihavuusleikkausjonoon julkiselle puolelle. Hän kävi läpi kaikki mahdolliset leikkaukseen liittyvät ravitsemus- ja muut terapiat.

Tanja toimi puolisonsa Mikon sparraajana, kun tämä pääsi lihavuusleikkausjonoon sekä leikkauksen jälkeen.

Leikkausta lopulta nopeutettiin, sillä lääkärit halusivat kokeilla, lähtisikö lähes työkyvyn vienyt jalkasärkykin lihavuusleikkauksella.

– Selkä piti leikata maaliskuun lopussa Taysissä (Tampereen yliopistollinen sairaala), mutta kävikin niin, että vaiva jäi leikkauspöydälle Seinäjoella. Myös verenpaine laski normaalilukemiin ja vähän allekin, ja sain luopua diabeteslääkkeistä. En tiedä johtuiko verenpaineen laskusta, mutta aloin myös nähdä paremmin, Mikko ihmettelee.

Ravintola-alalla yrittävät Tanja ja Mikko kertovat olleensa aiemmin iltasyöjiä, jotka lähtivät töihin ilman aamupalaa ja jättivät kiireessä väliin myös muut ateriat. Aamupala ei heille vieläkään maistu, mutta syöminen on muuttunut säännölliseksi ja annoskoot ovat vaihtuneet pieniksi, sillä vatsa ei vedä isoja määriä ruokaa kerralla. Ruokavaliokin on muuttunut terveellisemmäksi.

– Olimme molemmat väärinsyöjiä. Minä söin liian rasvaisia ruokia ja pidin liian pitkiä taukoja syömisessä. Hirvitti, että mitä jos leikkauksen jälkeen edelleen tekee mieli niitä samoja herkkuja, mutta toisin kävi: mieliteot ovat loppuneet, sanoo Tanja.

Padelin pelaaminen on yksi syy siihen, miksi Mikko ryhtyi elämäntaparemonttiin. Hän haluaa jaksaa paremmin myös frisbeegolf-radoilla.

Hän pystyy syömään hieman isompia annoksia kuin Mikko, mutta edelleen annokset ovat huomattavasti pienempiä kuin ennen leikkausta.

– Syön normaalia ruokaa, ihan kaikkea, mutta paljon pienempiä määriä. Enää en pystyisi syömään kokonaista suklaalevyä kerralla. Neljänkin palan kanssa on tekemistä, nainen nauraa.

Mikko kertoo napostelleensa ennen nakkipaketin ja toisenkin sekä sipsejä iltaisin töiden jälkeen. Nyt ajatus nakeista ällöttää, mutta yhden lihapullan hän on jo saanut alas ilman että vatsa äänesti vastaan. Myös makeannälkä on kadonnut.

– Sushi on ollut heikkouteni: pari kertaa viikossa meni 20–30 sushia mukavasti. Kun nyt kokeilin maistaa, pystyin syömään viisi.

 Olen laihduttanut varmaankin 200 kiloa elämäni aikana.

Mikon paino on pudonnut parissa kuukaudessa 30 kiloa. Jo ennen leikkausta hän kärsi napatyrästä, joka jouduttiin operoimaan kuntoon kovatahtisen painonpudotuksen takia tänä keväänä, pari kuukautta lihavuusleikkauksen jälkeen. Nyt hän kokee olevansa elämänsä kunnossa.

Mikko on ryhtynyt myös vertaistukihenkilöksi ja käy kertomassa omasta kokemuksestaan leikkausjonossa vuoroaan odottaville. Hän muistaa mainita muun muassa sen, että kotiutui sairaalasta jo leikkauksen jälkeisenä päivänä ja palasi töihin muutaman päivän kuluttua.

Myös Tanja haluaa kertoa tarinansa avoimesti.

– Monelle muullekin on sanottu samat sanat kuin minulle, eli että paino putoaa, kun syöt vähemmän ja liikut enemmän.

Eskolat yrittävät monella alalla, mutta heidän päätyönsä on ravintolassa.

Tanja kuitenkin kertoo sairastavansa PCO-oireyhtymää, eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymää, jonka arvellaan aiheuttavan lihavuutta naisilla.

– Minulle jäi kiloja jokaisen lapsen jälkeen, ja olen laihduttanut varmaankin 200 kiloa elämäni aikana.

– Vaikka hermosärky on ja pysyy enkä pysty urheilemaan kuten ennen, koirien kanssa on kiva kävellä ja tehdä kaikkea muutakin, kun ei tarvitse puuskuttaa. Ihokin voi paremmin, ja nyt on mukavaa käydä vaateostoksillakin, kun vaatekoko on pudonnut 48:sta 40–42:een. Kyllä tämä on ollut maailman isoin muutos tässä elämässä, Tanja huokaa kiitollisena.

”Lihavuuden aktiivinen hoito liian vähäistä”

Leikkaus on vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa ainoa hoitokeino, jolla painon on osoitettu putoavan pysyvästi. Suomessa tehdään vuosittain noin 1 200 lihavuusleikkausta, mikä on asiantuntijan mukaan aivan liian vähän.

– Lihavuuden aktiivinen hoito on meillä aivan liian vähäistä, kun ottaa huomioon Suomen lihavuusluvut sekä vaikeaan ja sairaalloiseen lihavuuteen liittyvän sairastavuuden, toteaa kirurgian professori ja kirurgian ja gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Paulina Salminen, jonka mielestä lihavuusleikkauksien määrä pitäisi käytännössä kolminkertaistaa.

Jo pelkästään lihavuuteen liittyvän tyypin 2 diabeteksen ja sen lisäsairauksien hoito aiheuttaa yhteiskunnalle noin 5 700 euron kustannukset per tapaus vuosittain. Onkin arvioitu, että lihavuusleikkaus maksaa itsensä takaisin 3–5 vuodessa.

– Lihavuusleikkaus on ehdottomasti kustannustehokasta hoitoa puhumattakaan potilaan saamasta hyödystä. Pitkässä seurannassa on osoitettu selvästi, että leikatuilla potilailla myös eliniänodote pitenee.

Kirurgian professori Paulina Salminen.

Lihavuus rasittaa elimistöä monella tavalla. Vaikea ja sairaalloinen lihavuus lisää merkittävästi riskiä sairastua muun muassa diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin, ja se on myös monen syöpätyypin erillinen riskitekijä. Lihavuuskirurgialla pyritään parantamaan, lievittämään tai jopa estämään näitä lihavuuden liitännäissairauksia.

Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista 2 prosenttia on sairaalloisesti lihavia, eli heidän painoindeksinsä (BMI) on yli 40. Vaikeasti lihavien (BMI 35–40) osuus on 6 prosenttia.

Käypä hoito -suosituksen mukaan lihavuusleikkaus voidaan tehdä, jos painoindeksi on yli 40, tai jos se on 35–40 ja potilaalla on lihavuuteen liittyvä liitännäissairaus. Uudessa suosituksessa myös pienemmällä painoindeksillä (30–35) voi päästä leikkaukseen, mikäli potilaalla on huonossa hoitotasapainossa oleva tyypin 2 diabetes.

 Meillä leikataan vähiten Pohjoismaissa, ja me olemme yksi Euroopan lihavimmista kansoista.

Suomessa tehdään väestöön suhteutettuna noin kolme kertaa vähemmän lihavuusleikkauksia kuin Ruotsissa.

– Meillä leikataan vähiten Pohjoismaissa, ja me olemme yksi Euroopan lihavimmista kansoista. Jotta olisimme järkevällä tasolla, leikkauksia tulisi tehdä 3 000–4 000.

Jatkossa niin suuriin määriin päästään resursseja lisäämällä ja mahdollisesti myös yksityissektorin mukaantulolla. Osaamista ja kokemusta Suomesta löytyy, sillä leikkauksia on tehty laajemmassa mittakaavassa jo noin 15 vuoden ajan.

– Lihavuuskirurgia on kokeneissa käsissä erittäin turvallista kirurgiaa, kertoo Salminen.

Asenteet ja tiedon puute jarruttavat edelleen lihavuusleikkauksien yleistymistä.

– Toki oikeaan suuntaan ollaan menossa, mutta vieläkään ei välttämättä haluta ymmärtää, että kyseessä on oikeasti sairaus. Painon pitäminen hallinnassa on näillä ihmisillä selvästi vaikeampaa kuin normaalipainoisilla. Taustalla on paljon lihomiseen altistavia tekijöitä. Osa niistä tiedetään, mutta ei vielä kaikkia.

– Harva kirurginen hoito on näin näyttöön perustuvaa ja kustannustehokasta kuin lihavuuskirurgia. Voisi kysyä, onko meillä varaa olla leikkaamatta, mielestäni ei ole, Salminen sanoo.

Näkymä leikkaussalin monitorissa lihavuusleikkauksen aikana.

Hän toivoo, että potilaat hakeutuisivat ja heitä lähetettäisiin hoitoon sen sijaan, että hoidetaan pelkästään lihavuuden aiheuttamia liitännäissairauksia.

– Terveyskeskuslääkärit ja työterveyslääkärit ovat tässä avainasemassa. Onneksi tietoisuus lihavuuden aktiivisesta hoidosta on lisääntynyt.

Lihavuusleikkaus vaatii moniammatillista arviota ja ennen kaikkea potilaan sitoutumista.

– Vaikka lihavuus ei ole potilaan oma valinta, potilaan rooli ja motivaatio on tosi olennainen, aivan kriittisen tärkeä, puhuttiin sitten mistä tahansa lihavuuden aktiivisesta hoidosta.

Leikkaushoidossa tarvitaan motivoituneen potilaan lisäksi ravitsemusterapeuttia, sisätautilääkäriä, kirurgia ja joskus myös keuhkolääkäriä ja psykiatriaa.

Julkisella puolella leikkaukseen hoitoprosessi voi kestää jopa 1,5 vuotta, minä aikana potilas muun muassa tapaa ravitsemusterapeuttia ja opettelee uusia ruokailutottumuksia.

– Potilaan pitää sitoutua elämäntapamuutokseen ja ymmärtää, ettei leikkaus itsessään laihduta, toteaa Salminen, joka kuitenkin on sitä mieltä, että 1,5 vuotta on liian pitkä aika hoitoprosessin läpiviemiseen.

– Potilaasta riippuen prosessin pitäisi olla paljon nopeampi. Potilas ei hyödy näin pitkästä prosessista, vaikka hän tarvitseekin aikaa elämänmuutokseen. Yksityisellä puolella minimipituus on 2–6 kuukautta potilaasta ja edeltävästä konservatiivisesta hoidosta riippuen. On hyvä muistaa, että hoitoon hakeutuva on yleensä miettinyt asiaa jo monta vuotta.

Suomessa tehdään väestöön suhteutettuna noin kolme kertaa vähemmän lihavuusleikkauksia kuin Ruotsissa.

Käypä hoito -suosituksen mukaan potilaan tulee pudottaa painoa 5 prosenttia ennen leikkausta osoittaakseen sitoutumista.

– Syömistavan ja -rytmin täytyy muuttua ennen leikkausta, sillä muuten potilas ei pärjää leikkauksen jälkeen. Lihavuusleikkauksen läpikäyneet pystyvät syömään samaa terveellistä ruokaa kuin muutkin, mutta he syövät sitä pienempiä määriä kerrallaan, ja syömisrytmi on tiiviimpi.

On tavallista, että lihavuusleikatulla painokäyrä lähtee uudelleen nousuun noin kahden vuoden kuluttua. Kyse ei Salmisen mukaan silti ole hoidon epäonnistumisesta, sillä pitkät seurantatutkimukset ovat osoittaneet lihavuusleikattujen painon olevan vielä 15 vuodenkin kuluttua merkittävästi alhaisempi kuin ennen leikkausta.

– Koska puhutaan kroonisesta sairaudesta, joskus joudutaan leikkaamaan uudelleen. Lihavuuteen altistavat tekijät eivät kokonaan häviä, joten syömistä on mietittävä tietoisesti koko loppuelämän ajan.

Mahalaukun kavennus on yleisin ja maailmalla käytetyin lihavuusleikkausmenetelmä. Toiseksi yleisin on mahalaukun ohitusleikkaus.

Leikkausmenetelmiä tutkitaan jatkuvasti. Paulina Salminen uskoo, että muutaman vuoden kuluttua menetelmän valinta pystytään paremmin räätälöimään optimaaliseksi jokaiselle potilaalle.

Maha-suolikanavan hormoneihin vaikuttavat uudet diabeteslääkkeet, joita käytetään myös painonhallinnan tukena ei-diabeetikoilla, ovat hänen mukaansa hyvä lisä lihavuuden hoidossa.

 Pitää muistaa, että lihavuutta ei hoideta leikkauksella pois.

– Lääkkeitä voidaan käyttää siltana kirurgiaan: niiden avulla saadaan tehostettua leikkausta edeltävää ja sen jälkeistä painonlaskua. Niin ikään lääkkeitä voidaan käyttää jo alemmilla painoindekseillä ennen vaikeaa lihavuutta.

Suomalaisia hakeutuu jonkin verran myös ulkomaille lihavuusleikkauksiin. Salmisen mukaan ongelma ei ole kirurginen osaaminen esimerkiksi Virossa. Sen sijaan leikkausta edeltävän arvioinnin ja sen jälkeisen seurannan puutteellisuus voi johtaa vakaviin ongelmiin.

– Pitää muistaa, että lihavuutta ei hoideta leikkauksella pois. Se on todella hyvä apukeino, mutta ei mikään taikatemppu. Olennaista on potilaan ajatusmallin kääntyminen ja sitoutuminen muutokseen sekä tuki ja seuranta ennen leikkausta ja sen jälkeen. Todella tarkkaan pitää seurata esimerkiksi vitamiini- ja hivenainearvoja.

Kuinka pääsee lihavuusleikkaukseen?

  • Hoitoon hakeutumisen voi aloittaa terveyskeskuksesta, työterveyslääkäriltä tai yksityisklinikalta.

  • Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään yliopistollisissa sairaaloissa, suurissa keskussairaaloissa ja joillakin yksityisillä klinikoilla.

  • Leikkauspotilaiden valinnassa käytettävät periaatteet: painoindeksi (BMI) vähintään 40 (sairaalloinen lihavuus) tai BMI 35 (vaikea lihavuus) ja lihavuuteen liittyvä sairaus. Tyypin 2 diabeteksessa leikkaukseen voi päästä BMI 30–35, jos sokeriarvoja ei saada muuten kuntoon.

  • Painoindeksinä käytetään leikkausharkintaa edeltävää painoindeksiä.

  • Tavallisia liitännäissairauksia ovat tyypin 2 diabetes, verenpainetauti, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, nivelkulumat tai lapsettomuus.

  • Edellytyksenä leikkaukselle on, että henkilö on aiemmin onnistunut pudottamaan vähintään 5 prosenttia painostaan asiantuntevan ammattilaisen ohjauksessa.

  • Ennen leikkausta varmistetaan, ettei potilaalla ole päihdeongelmaa. Vakavissa syömishäiriöissä ja mielenterveysongelmissa tarvitaan moniammatillisen hoitoryhmän harkintaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?