Martta, 30, keksi keinon päästä sokerikoukusta ja laihtui 30 kiloa – ”En voisi voida paremmin” - Laihdutus - Ilta-Sanomat

Martta, 30, keksi keinon päästä sokerikoukusta ja laihtui 30 kiloa – ”En voisi voida paremmin”

Älä luovuta, Martta tsemppaa elämäntapamuutokseen ryhtyneitä.

Kun Martta päätti keskittyä kilojen kyttäämisen sijaan hyvinvointiinsa, painokin alkoi laskea.­

24.1. 14:30

Eräänä iltana, kaksi vuotta sitten, Martta makasi sängyllä ja sai ahaa-elämyksen. Selkä oli kipeä, olo oli ollut jo pitkään vetämätön, sosiaalinen elämäkin oli jäänyt vähiin. Peilikuva hirvitti.

– Poikani syntymän jälkeen olin ollut väsymyskierteessä. Lapsi oli allerginen, ja kaikki energiani meni hänen hoitamiseensa. Vatsa oli kipeä ja olin koko ajan aivosumussa. Ajattelin, että en halua voida kolmekymppisenä yhtä huonosti, Martta, nyt 32, sanoo.

Martan paino oli kivunnut yli sadan kilon. Välillä hän oli yrittänyt saada sitä alas erilaisilla pikadieeteillä, mutta turhaan.

– Muistan kun etsin yöllä netistä, mitä valmennuksia on alkamassa. Tajusin, että tarvitsen apua, Martta kertoo.

Ensimmäiseksi Martta ryhtyi pohtimaan, miksi aiemmat painonpudotusyritykset eivät olleet toimineet.

– Ei elämä voi olla vain sitä, että on dieetillä. Tiesin kyllä, että kiloja pitää tiputtaa, mutta en halunnut enää mitään kuuria. Ensi kertaa päätin ajatella hyvinvointia enkä painoa.

Isoimman työn Martta on tehnyt omassa mielessään. Kyse on ollut jostain paljon isommasta kuin kilojen pudottamisesta.­

Keskitielle

Martan mielikuvissa terveelliset elämäntavat olivat tarkoittaneet fitness-elämää, tiukkaa salitreeniä ja rahkan syöntiä. Se ei ollut tuntunut houkuttelevalta.

– En osannut hahmottaa kultaista keskitietä, vain ääripäät.

Valmennus auttoi Marttaa alkuun.

– Opin, että saa syödä paljon, eikä mitään kieltolistaa tarvitse olla.

Yksi iso muutos oli ruokarytmin korjaaminen. Ennen Martta saattoi ahmia yhden ison aterian päivässä. Valmennuksen myötä hän siirtyi syömään säännöllisesti 4–5 kertaa päivässä.

Martta syö monipuolisesti, ja runsaasti etenkin kasviksia. Lounaaksi maistuu usein salaatti, päivällinen saa olla tuhdimpi hiilihydraattilisukkeineen.

Ainoat asiat, jotka Martta on karsinut ruokavaliostaan ovat maito ja vehnä. Se tuntui kohentavan oloa.

– Olen oppinut testaamalla löytämään oman tapani syödä, Martta kertoo.

”Elämäntapamuutoksella ei ole päättymispäivää”, Martta sanoo.­

Irti sokerikoukusta

Ennen muutosmatkaansa Martta söi päivittäin sokeria.

– Olin sokerikierteessä. Päätin, että minun täytyy ymmärtää, miksi olen kiukkuinen, jos en saa sokeria, ja miksi ahmin sitä.

Martta päätti olla kaksi kuukautta ilman karkkia ja kuulostella oloaan.

– Se oli suuri helpotus. Kun himo iski, mietin, että miksi minun tekee mieli sokeria. Onko se tapa tai onko taustalla joku tunne vai enkö vain ole syönyt tarpeeksi.

Martta tuli siihen tulokseen, ettei hän oikeasti tarvinnut makeaa. Kyse oli enemmänkin tottumuksesta, ja siitä, että Martta oli hakenut herkuista lohtua.

– Kun tuli iltoja, jolloin menin kaappeja pitkin ja etsin sokeria, päätin, että saan syödä leivän. Halusin testata, että oliko minulle jäänyt nälkä.

Martta pohti paljon myös sitä, mitä hyötyjä hän kuvitteli saavansa siitä, että hän söisikin sokeria.

– Kyseenalaistin tapojani ja huomasin pikku hiljaa, että sokeri ei tehnyt minulle hyvää. Aina kun söin sitä, minulle tuli väsynyt ja levoton olo.

Viikoittaisesta herkkuhetkestä tuli hyvä ratkaisu.

– Kun keskiviikkona teki mieli herkkuja, ajattelin, että lauantai tulee pian. Ja kun menin kauppaan, päätin jo etukäteen, mitä ostan, jotta ostokset eivät lähteneet ihan lapasesta. Sanotaan, että itsekuri ei ole niin oleellista, mutta minulle kyse on ollut kyllä siitäkin.

Aiemmin mukaan saattoi tarttua sekä sipsejä että karkkia ja jäätelöä, jotka Martta ahmi kerralla.

”Huikea juttu”

Toukokuusta 2019 tähän päivään Martta on pudottanut painostaan 30 kiloa. Ensimmäiset 25 lähtivät vain viidessä kuukaudessa.

– Olihan se huikea juttu. Itsekin pöyristyin, että miten se lähtikin laskemaan.

Sitten tuli vaikein osuus eli ylläpito. Sen Martta ratkaisi keskittymällä oloonsa.

– Lopetin kilojen kyttäämisen, koska olin oppinut huomaamaan itse, kuinka paljon ruokaa ja liikuntaa tarvitsen. Ajattelen niin, että kun saan itselleni hyvän olon, paino pysyy kyllä poissa.

Jokainen askel vie eteenpäin

Yksi hyvää oloa tuottavista asioista on kävely. Alkuun se ei Martta juurikaan innostanut.

– Ajattelin, että turha mennä kävelylenkille, ei se mitään auta. Silloin mies sanoi, että kaikki vie eteenpäin.

Aluksi Martta käveli ”etanakävelyä”, mutta pikkuhiljaa lenkit pitenivät ja vauhdittuivat.

– Olin aina vihannut lenkkeilyä ja yhtäkkiä siitä tuli henkireikä. Odotan, että pääsen illalla lenkille.

Ajatus pienistä askelista eteenpäin on ollut koko muutoksen kantava voima.

– Elämäntapamuutoksella ei ole päättymispäivää. Se on jatkuvaa itsensä kehittämistä. En olisi onnistunut, jos en olisi tajunnut, että kaikki pienet arjen teot auttavat.

Ottaako hissin sijaan portaat, mitä valitsee kaupassa.

”Paremmalta ei voisi tuntua”

Muutos on saanut Martan voimaan sekä henkisesti että fyysisesti hyvin. Vatsavaivoja ei enää ole, ja energiaa riittää.

– Paremmalta ei voisi tuntua. Ihana jaksaa leikkiä ja hullutella lapsen kanssa, Martta sanoo nyt.

Peilissä hän näkee hyvinvoivan kehon, joka jaksaa arjessa.

– Makkarat eivät haittaa, kropassa saa näkyä elämä. En etsi virheitä vaan hyväksyn itseni.

Martan neuvo muille elämäntapamuutoksen tekijöille on: älä luovuta!

– Itse sorruin monta vuotta ajattelemaan, että muutos olisi mennyt pilalle, jos herkuttelin liikaa tai en jaksanut lähteä lenkille. Tosiasiassa se on vain yksi päivä muiden joukossa, ja taas huomenna voi tehdä parempia valintoja oman hyvinvoinnin eteen.

Vanhoihin tapoihin voi joskus palata liki huomaamattaan.

– Siinä kohtaa ratkaisevin tekijä on se, miten päättää jatkaa. Hoen tätä lausetta hyvin usein itselleni, ja se tuo myös armoa muutoksen keskelle.

Kevät 2019, talvi 2020. Kilot lähtivät Martalta vauhdikkaasti.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?