Viime joulun jälkeen bloggaaja, opettaja Anna Saivosalmi huomasi, että joulu kyllä meni, mutta karkinsyönti jatkui.
– Kun vihreät kuulat oli syöty, rupesi käsi käymään herkkulaatikkomme karkkipusseilla ihan joka päivä. Aterian jälkeen oli aina pakko saada jotain makeaa, Saivosalmi kertoo.
Karkinsyönnistä oli tullut tapa, jota oli vaikea katkaista.
– Yhdestä karkista tuli kaksi, sitten kymmenen. Määrät eivät olleet kerrallaan isoja, mutta pienestäkin napostelusta kertyy viikko- ja kuukausitasolla aika paljon tyhjää energiaa.
Sen Saivosalmi alkoi tajuta itsekin.
– Itseäni alkoi harmittaa väri- ja lisäaineiden sekä sokerin turha syöminen. Rakastan makeaa ja herkuttelua, mutta karkinsyönnissä ei enää ollut järkeä.
Vatsakin oli kipeä ja turvoksissa.
– Joku voisi kysyä, että mitä väliä sillä on, että joka päivä syö vähän karkkia. Olenhan normaalipainoinen. Ei kai sillä olekaan, mutta minulla on taipumusta kerätä kaikki ylimääräinen keskivartaloon, ja housutkin alkoivat kaiken lisäksi puristaa. Sitä paitsi ohjaan, kannustan ja tsemppaan työssäni jatkuvasti muita. Nyt halusin keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiini.
Anna Saivosalmi on monelle tuttu @ansaivo Instagramista, jonne hän laatii muun muassa erilaisia kotitreenejä.
Haaste itselle
Kuin tilauksesta Saivosalmen suosimalla kuntosalilla alkoi kahdeksan viikon haaste, johon hän päätti lähteä mukaan.
Saivosalmi ei noudattanut haasteeseen kuuluvaa ruokavaliota, mutta koetti kiinnittää huomiota vedenjuontiin, uneen sekä siihen, että jokaisella aterialla olisi kasviksia.
– Söin reilusti, kuten aina ennenkin, 5–6 kertaa päivässä. En ollut millään dieetillä enkä nähnyt nälkää.
Mutta karkit jäivät pois.
Kohtuudella kakkua
Ensimmäiset kaksi viikkoa karkki oli ajatuksissa ja niitä teki edelleen mieli.
– Aina, kun avasin herkkulaatikon totesin, että siellä ne ovat kutsuvina. Mutta päätös oli tehty. Kahdeksan viikkoa menisi nopsaan.
Kahden viikon jälkeen Saivosalmi havahtui siihen, ettei karkkia tehnyt enää mieli.
– Satunnaisina kertoina, kun himoitsin irtokarkkeja muistutin itseäni, että tiedän kyllä, miltä liitulakut maistuvat.
Kaikkea sokeria Saivosalmi ei karsinut. Hän söi edelleen kohtuudella esimerkiksi kakkua, pullaa ja jäätelöä, ja jatkoi muuta syömistään entiseen malliin.
Muutos vain kahdessa kuukaudessa
Kahdeksan viikon jälkeen ero entiseen oli selvä.
– Oli kivaa ja suorastaan yllättävää huomata, miten todella pieni muutos voi vaikuttaa näin paljon kroppaan ja ylipäätään koko oloon. Hetkessä ei mitään toki tapahdu, mutta näinkin lyhyessä ajassa kuin kahdeksassa viikossa muutokset huomaa jo selvästi.
Kehonkoostumusmittauksiinkin tuli muutosta, ja vyötäröltä katosi senttejä.
– Tämä oli juuri se, mitä tavoittelinkin: kadotin epäterveellistä keskivartalorasvaa.
Saivosalmi ei löydä yhtään syytä, miksi hän alkaisi syödä jälleen karkkia.
– Olen huomannut niin suuren eron olossa, vatsan hyvinvoinnissa ja virkeydessä. Joskus tarvitsee katkaista kierre, jotta huomaa eron edelliseen olotilaan, johon on tottunut.
4 neuvoa, jos herkuttelukierrettä on vaikea katkaista
Herkuttelu ei välttämättä ole pahasta, mutta jos herkkuja kuluu paljon, on ehkä hyvä pohtia, mistä tämä johtuu. Itselleni karkin syömisestä oli vain tullut jokapäiväinen tapa.
Tavasta tai kierteestä irrottautuminen voi olla aluksi vaikeaa. Jo parin viikon jälkeen kuitenkin huomaa, että uusia käyttäytymismalleja alkaa sisäistää: käsi ei enää hakeudukaan karkkipussille automaattisesti
Itselleen pitää olla armollinen, eivätkä repsahdukset haittaa. Täyskiellot eivät useinkaan toimi. Minä korvasin karkit herkuttelemalla pakastemarjoilla, ja silloin tällöin söin pullaa tai jäätelöä. En kokenut luopuvani mistään.
Kun olet noudattanut uutta tapaa jonkin aikaa, motivoidut kun huomaat, miten muutoksia alkaa tulla.
– Itse asetin aikatavoitteen kahdeksan viikon päähän ja nyt voin todella todeta eron omassa olossani. Onneksi aloitin!
Saivosalmi kertoo myös blogissaan muutoksestaan sekä koronan vaikutuksista elämäänsä.
