Hanna-Kaisa piiskasi itseään kohti rasvatonta kroppaa ja havahtui vasta lääkärissä – hyvä olo löytyi lopulta syömällä enemmän

Julkaistu:

Painonhallinta
”Annoin kaikkeni, mutta en silti näyttänyt siltä miltä halusin”, Hanna-Kaisa sanoo.
Rasvaton kroppa. Se oli liki ainoa asia parikymppisen Hanna-Kaisa Ranisen mielessä. Vuosia.

Tiukan ruokavalion noudattaminen ja treenaaminen menivät niin pitkälle, että ne alkoivat säteillä koko elämään.

– Jätin tekemättä asioita. En voinut syödä Italiassa pizzaa enkä mennä ystävien kanssa ravintolaan, nyt 35-vuotias Hanna-Kaisa sanoo.

Olisi ollut kauhistus, jos ravintolaruoassa olisi ollut murunenkin esimerkiksi vehnää. Se ei Hanna-Kaisan vähähiilihydraattiseen ruokavalioon kuulunut.

Hanna-Kaisa piiskasi itseään, mutta hyvää oloa ja tiukkaa kroppaa ei koskaan tullut. Sen sijaan olo heikkeni heikkenemistään.

– Loppuvaiheessa nukahtelin kesken päivää bussiin.

Pysähdys tuli toden teolla vasta kun lääkäri tarjosi kilpirauhaslääkitystä. Arvot heiluivat raja-alueen tuntumassa.

– Havahduin. Minussa ei ollut koskaan aikaisemmin ollut mitään vikaa. Aloin kyseenalaistaa sitä, miksi terveyden pitäisi olla suorittamista.

Huh, mikä lista!

Hanna-Kaisa on laatinut pitkän listan asioita, jotka rasvattoman ja lihaksikkaan kehon tavoittelu ja liian vähäinen syöminen aiheuttivat.
  1. En ollut koskaan läsnä. Mieli etsiytyi ystävienkin seurassa aina seuraavaan treeniin tai ruokailukertaan.
  2. Elämänpiirini oli rajoittunut. Oli vaikea esimerkiksi matkustaa, koska en tällöin voinut täydellisesti suorittaa treenirutiiniani tai saada sellaista ruokaa kuin olisin mielestäni tarvinnut.
  3. Ruokavalioni oli tiukka, mutta en silti saanut haluamiani tuloksia. Tiukensin entisestään. Aloitin uusia kickstartteja tuon tuosta. Hetken tyytyväisyys vaihtui huonouden tunteisiin kun en kyennyt pitäytymään ohjeissa.
  4. Oli vaikea levätä. Flunssa tai kipu olivat vain laiskojen tekosyitä. No pain, no gain!
  5. En koskaan ollut tyytyväinen tekemisiini. Tunsin jatkuvaa huonoa omaatuntoa joko syömisestä tai treenaamisesta. Koko ajan oli tunne, että olisin voinut tehdä jotain vielä paremmin tai kovemmin.
  6. Treenissä mietin pelkästään sitä, poltanko rasvaa. Treenilläni ei ollut terveyteen ja suorituskykyyn liittyviä tavoitteita, enkä saanut siitä hyvää oloa.
  7. Arvostelin kroppaani treenatessa ja peiliin katsoessa. Sen jälkeen ”motivoiduin” olemaan entistä tiukempi rutiineissani.
  8. En saanut nukuttua riittävästi. Elimistö oli niin kovassa energiavajeessa.
  9. Minulla oli usein selkä- ja nivelkipuja, koska olin niin alipalautunut.
– Huh, mikä lista, sanoo Hanna-Kaisa nyt.

– Annoin kaikkeni, mutta en silti näyttänyt siltä miltä halusin näyttää. Enkä ymmärtänyt, että ratkaisu olisi ollut täysin päinvastainen kuin syömisen rajoittaminen.

Olisi pitänyt syödä enemmän ja monipuolisemmin. Nukkua ja levätä. Olla tekemättä mitään.

”Olin taas oma itseni”

Kilpirauhaslääkityksen sijaan Hanna-Kaisa alkoi pohtia, onko normaalia, että ruokailu on elämää eniten saneleva asia. Voisiko syödä rennommin ja joustavammin? Olla vapaampi?

– Pikkuhiljaa paransin ruokavaliotani, söin enemmän, liikuin vähän vähemmän ja panostin palautumiseen ja lepoon.

Hyvät hiilihydraatit palasivat ruokavalioon. Jo se alkoi kohentaa oloa. Ruoka ei enää ollut vihollinen.

– Olin kaiken kaikkiaan taas oma itseni, Hanna-Kaisa sanoo.


Treenitkin alkoivat kulkea ja tuoda iloa elämään.

– Olen kiitollinen siitä, että minulla ei enää ole kipuja ja että olen toimintakykyinen. Jos haluan kokeilla vaikka jotain uutta lajia, voin sen tehdä.

Nykyisin Hanna-Kaisa osaa myös lepäämisen taidon.

– Laiskottelu on lempipuuhaani.

Omakohtaiset kokemukset ja vuosien valmennuskokemus hyvinvointi- ja liikunta-alalla ovat antaneet ymmärrystä palautumisen tärkeydestä.

Unohda ulkomuodon voivottelu

Rasvamakkaroiden puristelussa ja oman ulkomuodon voivottelussa ei ole mitään järkeä, jos Hanna-Kaisalta kysytään.

– Se saa jo riittää! Keskity kehon vahvistamiseen ja tervehdyttämiseen, älä siihen, miltä sen pitäisi näyttää.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tavoitteena saisi olla esimerkiksi painon pudottaminen.

– Mieti kuitenkin motiivisi siihen. Lähteekö se itsestäsi vai tuleeko se ulkoapäin? Ovatko tavoitteet omiasi vai tulevatko ne ympäröivästä yhteiskunnasta?

Liikunnan ilo voi puolestaan olla ihan riittävä tavoite. Kaikkien ei tarvitse treenata kuin ammattiurheilija. Eikä kannatakaan – ammattimaisen kilpaurheilijan koko elämä rakentuu aivan eri palikoista kuin tavallisen työssä käyvän kuntoilijan.

Hanna-Kaisa katsoo kauhulla sitä, miten ihmiset haksahtavat jatkuvasti äärimmäisiin ruokavalioihin. Nyt muodissa on ketoosi, jossa hiilihydraatit ovat liki nollilla.

– Rasvanpoltto myy, siksi sitä mainostetaan. Ihmiset haluavat myös sääntöjä. Virallisterveellinen ruokavalio voi tuntua epämääräiseltä.

Kohtuus ja joustavuus eivät ole yhtä seksikkäitä kuin ”rasva tippuu vaivatta ja helposti” -henkinen myyntilause. Sen tietää Hanna-Kaisakin.

– Kun rasva ei tippunut, ajattelin, että vika oli minussa. Halusin uskoa yksinkertaiseen ratkaisuun.

Puntaroi ensin

Mieti esimerkiksi näitä asioita, jos haluat kohentaa terveyttä ja hyvinvointiasi:
  • Millaista elämää elät – ja haluat elää? Vastaus tähän kysymykseen luo pohjan sille, millaisia tavoitteita juuri sinun on fiksuinta asettaa.
  • Suodata netistä näkemääsi tietoa. Millainen on esimeriksi nettivalmentajan koulutus?
  • Punnitse valmennusten lupauksia. Ovatko ne melkein liiankin hyviä ollakseen totta?
  • Luota tieteelliseen näyttöön.
Esimeriksi ketogeenisen ruokavalion pitkäaikaista noudattamista ei ole tutkittu.

– Se on erittäin rajoittava ja useimmille mahdoton noudattaa koko loppuelämää. Hyvin todennäköisesti siihen ei pysty, joten taas on oltu jollain dieetillä eikä vieläkään opittu miten syödään monipuolisesti ja terveellisesti joustavalla tavalla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt