Kilot ja suru jäivät, kun lapsi kuoli kohtuun – nyt Ninja iloitsee kahdesta terveestä lapsesta ja paljastaa muille, miten hän pudotti 35 kiloa

Julkaistu:

Painonhallinta
Tunteita ei ole syytä syödä pois vaan pysähtyä niiden ääreen ja tunnistaa ne, Ninja tietää.
Äitienpäivänä Ninjan, 29, poika kirjoitti korttiin hyviä asioita äidistään. Erityisesti yksi lause oli uusi ja tärkeä: ”äiti on hyvä kuntoilemaan”.

– Se, että lapseni näkevät nyt terveellisen esikuvan, on valtavan tärkeä asia, sanoo 35 kiloa pudottanut Ninja, entinen tunnesyöjä.

Syöminen liittyi aiemmin kaikkeen.

– Kun olen miettinyt, mistä kaikki ylipaino on voinut saada alkunsa, olen tajunnut, että se on yleensä jonkun asian seuraus, ei syy. Kun iltaisin käperryin sohvalla rakkaan kainaloon, siitä puuttui jokin, se naposteltava. Tai kun saavutin jotakin, palkitsin itseni ravintola-annoksella. Kun epäonnistuin jossakin, halusin lohduttaa itseäni jäätelöllä. Kun tunsin olevani yksinäinen, söin.

Tästä syntyi noidankehä.

Kipeä raskaus

Nuorempana Ninja oli normaalipainoinen, liikkui ja söi normaalia kotiruokaa.

Ensimmäisenä raskausaikana tunteiden käsittely hukkui lohtusyömiseen. Sikiössä havaittiin sydänvika, mikä pelotti Ninjaa. Raskausylikiloja kasaantui liki 30.

Vuonna 2005 Ninjan vauva kuoli kohtuun.

– En ollut koskaan ollut hautajaisissa ja nyt ne oli järjestettävä omalle enkelityttövauvalle. Kilot ja suru jäivät.

Ninja on kiitollinen siitä, että hänellä on nyt sekä terve tyttö että poika.

– Molemmista raskauksista jäi silti kiloja. Tunnesyöminen toistui, oma laiskuus ja välinpitämättömyys kehoani kohtaan oli vahvasti läsnä.


Sappikivet iskivät

Ensi kerran Ninja yritti tosissaan pudottaa painoaan viitisen vuotta sitten. Kiloja lähti silloin 12.

– Olin kireällä ruokavaliolla ja laskin kaloreita. Halusin vain olla hoikempi miettimättä syytä. Pidemmän päälle sitä ei jaksanut, kilot tulivat takaisin korkojen kera. Painoin silloin 105 kiloa.

Kilot lisääntyivät tasaiseen tahtiin vuosia myötä. Ylipaino, ulkona syömiset, vähäinen liikkuminen ja herkuttelu toivat mukanaan myös sappikivitaudin.

– Yksi pieni kivenmurunen toi paljon kipuja vatsaan. Elämä oli silloin yhtä ruokavalion tarkkailua ja sappikohtauksia. En voinut päästää vatsaani tyhjentymään ruokailun jälkeen, vaan pidin sen kylläisenä tyrni -ja mustikkakiisseli-pillimehuilla. Näin pääsin kivuitta seuraavaan ruokailuun.

Paino kävi korkeimmillaan 123 kilossa.

– Kun näin itsestäni valokuvia, järkytyin, koska ajattelin itseni pienemmäksi.

Laihduttaminen oli aina mielessä.

– Joskus jaksoin laihduttaa viikon, sitten se taas jäi. Oli sellainen ikuinen laihduttaja -fiilis, koskaan en oikeasti yrittänyt.

Elämä helpottui kun sappirakko leikattiin pois.

– Ei enää jatkuvaa ruuan kellottamista, ja pystyin olemaan syömättä vaikka 5 tuntia. Mahaan ei koskenut enää. Painoni tippui huomaamatta vuodessa 16 kiloa.

 

Tärkein oivallus on se, että tämä ei ole pelkästään laihdutusta, vaan elämäntapamuutos.

Uusi alku, uudet tavoitteet

Tammikuussa 2019 Ninja aloitti taas painonpudotuksen, mutta tällä kertaa hänen ajatuksensa olivat erilaiset.

– Halusin olla energisempi, mennä ylämäet hengästymättä, syödä puhtaasti ja voida hyvin.

Alkustartin Ninja otti nettivalmennuksesta, joka kesti kolme viikkoa. Siitä hän sai hyvän rungon: mistä saa hyviä rasvoja, proteiinia ja muuta keholle tarpeellista. Vehnän hän jätti minimiin, koska se tuntui turvottavan.

– Opin, ettei lautasellani ole liikaa, vaikka siinä olisi kolmea eri rasvan lähdettä.

Uuden elämän nyrkkisääntö on 20 prosenttia ”huonoa”, 80 prosenttia ”hyvää”. Mistään ei tarvitse kieltäytyä. Ruokailu on hyvä pitää säännöllisenä.

Ninja lisäsi elämäänsä myös liikuntaa. Nykyisin hän käy kuntosalilla 2–3 kertaa viikossa.

– Muuten käyn oman mieleni mukaan liikkumassa. Tahkon portaita kävelemässä, seikkailemassa luonnossa tai uimassa. Olen myös halunnut kokeilla kaikkea mahdollista liikkumista, kuten hiihtämistä, joka oli yläasteella inhokki. Ostin talvella itselleni upouudet suksetkin, hiihtäminen on erittäin hyvä liikuntamuoto.

– Liikun silloin, kun se hyvältä tuntuu. Mistään ei kannata tehdä liian hankalaa tai pakottaa itseään.


Vertaistuki iso juttu

Valmennuksen Facebook-ryhmä oli iso apu. Ninja sai vertaistukea ja motivaatiota. Muiden ihmisten tarinat auttoivat eteenpäin.

Jo kolmessa viikossa Ninja pudotti liki 6 kiloa. Pahin pöhötys oli poissa, ja tilalla oli hyvä olo. Koko painonpudotuksen saldo tammikuusta tähän päivään on miinus 35 kiloa. Ninja painaa alle 90 kiloa, ja matka jatkuu.

– Tärkein oivallus on se, että tämä ei ole pelkästään laihdutusta, vaan elämäntapamuutos. Siihen kuuluu myös henkinen puoli, ongelmia ei saa pois laihduttamalla. Elämässä tulee väistämättäkin vastoinkäymisiä, ja silloin pitää pysähtyä, tutkiskella itseään ja opetella uusia tapoja, Ninja sanoo.

Ei ihme, että hän on nykyisin monen muun motivaatio.

– Perustin Instagramiin Miinuskiloja-nimisen tilin. Se, että pidän painonpudotuksen näkyvillä, on ollut paras päätös.


Ruoka ei enää lohduta

Nykyään Ninja saa roskaruoan sijaan mielihyvää liikunnasta, elämyksistä ja luonnosta sekä musiikista ja laulamisesta.

– Opettelin pari vuotta sitten soittamaan ukuleleä ja nyt teen omia biisejä.

Roskaruoka saa Ninjan enää vain turvonneeksi.

– Panostan ruokailuun, mitä värikkäämpää sen parempi. Se tuo iloa aivoilleni. En halua olla ankara itselleni, en laske kaloreita enkä ole asettanut itselleni tavoitepainoa. Painoni asettuu ajan myötä paikoilleen siihen, missä on hyvä olla.

Painosta ei kannata sen enempää stressata. Sitä paitsi kuvat kertovat paljon enemmän kuin numerot.

– Tavoitteita on kuitenkin hyvä olla, sillä se motivoi eteenpäin. Minulla ne liittyvät liikuntaan ja hyvinvointiin. Ennen en jaksanut tehdä vatsalihaksia, nyt menee niitäkin monta.

Joku päivä Ninja vetää vielä leukoja.

Älä syö pois tunteita

Tunteita ei ole syytä syödä pois vaan pysähtyä niiden ääreen ja tunnistaa ne. Avain tähän löytyy omasta sisimmästä.

– Saan näyttää tunteitani, eikä minun tarvitse pelästyä niitä. En mene rikki, jos ahdistun tai vihastun. Nykyään itken, kun on paha mieli. Suru vaatii suremista, ei syömistä.

Puhuminen on ajoittain vaikeaa, mutta Ninja pystyy avautumaan tunteistaan puolisolleen.

– Aina minusta ei sanallisesti ota selvää, mutta pääasia, että puhun ja koen, että sain asiani sanottua, enkä patoa niitä sisälleni.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt