Vasta lääkärin sanat havahduttivat Jiidan – näillä yksinkertaisilla muutoksilla hän pudotti 46 kiloa: ”Ensimmäisenä opettelin syömään aamupalan”

Julkaistu:

Laihdutus
Jiida Torjaman, 25, paino nousi tasatahtiin 127 kiloon asti, mutta hän kaivoi syyt kaikkialta muualta kuin omalta lautaseltaan. Kun lääkäri totesi, että ainoa hoito on laihdutus, piti katsoa peiliin. Nyt hän painaa 81 kiloa.
Kun karkkilalainen Jiida Torjama kuuli lääkärin sanat, hän tajusi, että tekosyiden aika on ohi. Torjama oli ravannut lääkärillä jo jonkin aikaa. Jalat turposivat, verenpaine oli koholla ja yleisvointi huononi. Hän oli jatkuvasti kipeänä ja väsymys piinasi.

– Kun lääkäri sanoi minulle, että kaikkien vaivojen takana on ylipaino ja ainoa hoitokeino on laihdutus, havahduin. En halua kuolla 30-vuotiaana sydän- ja verisuonisairauksiin, kahden pienen lapsen äiti toteaa.

Viime vuoden tammikuussa painoa oli 127 kiloa. Siihen saakka Torjama oli epätoivon vimmalla etsinyt syitä ylipainolleen kaikkialta muualta kuin omalta lautaselta. Hän uskoi sairastavansa kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta testit kumosivat sen. Hän keksi ja selitti asiat parhain päin, mutta tajusi lopulta, että huijasi vain itseään.

Torjama päätti muuttaa elämänsä lopullisesti. Olihan hän ennenkin laihduttanut jonkin verran. Kilot olivat vain aina hiipineet takaisin entistä runsaampina. Terveysongelmat herättivät; Torjama alkoi pelätä että Jymy, 5, ja Jilo, 2, menettäisivät äitinsä.

 

Ensimmäisenä opettelin syömään aamupalan. Sen jälkeen aloin syödä säännöllisesti viisi ateriaa päivässä.

– Ensimmäisenä opettelin syömään aamupalan. Sen jälkeen aloin syödä säännöllisesti viisi ateriaa päivässä. Söin normaalia kotiruokaa ja lisäsin kasvisten määrää. Pidin annoskoot kohtuullisina.

Kun aamu oli ennen alkanut limuilla ja kahvilla, Torjama alkoi syödä puuroa mehukeitolla sekä ruisleipää ja kananmunia.

– Vaihdoin vaalean leivän tummaan, sillä se oli paljon täyttävämpää. Leivälle sipaisen hieman margariinia ja uutta herkkuani broilerileikettä.

Aiemmin päivä kului karkkia, sipsiä ja pullaa napostellen. Torjama uskotteli itselleen, että kahden lapsen yksinhuoltajana hän ei ehdi syödä.

– Illalla lasten mentyä nukkumaan katsoin Netflixiä ja aloin ahmia jääkaappia tyhjäksi.

Ensin hän söi lämmintä ruokaa, jota oli päivällä tarjonnut lapsilleen, sen jälkeen isot kasat pizzaa. Kaiken sen hän huuhtoi alas cola- ja energiajuomilla. Makeat juomat olivatkin ainoat asiat, jotka Torjama jätti alkuun kokonaan pois.


Vettä alkoi kulua 2,5 litraa päivässä. Se oli alkuun todella vaikeaa, sillä makeaan juomaan tottuneessa suussa vesi oli suorastaan pahaa.

– Kun minun alkoi tehdä mieli kokista tai spritea, puristin veden joukkoon sitruunaa tai appelsiinia. Ja kun teki oikein tiukkaa, join makukivennäisvettä.

 

Tajusin, että pystyn tähän, enkä kaivannut enää ahmimista. Ennen jatkoin syömistä, vaikka minulla ei ollut enää nälkä.

Ensimmäisen kuukauden aikana kiloja lähti kymmenen.

– Tajusin, että pystyn tähän, enkä kaivannut enää ahmimista. Ennen jatkoin syömistä, vaikka minulla ei ollut enää nälkä.

Torjama kertoo olleensa ylipainoinen aina. Hän harrasti nuorena painia ja painoi 15-vuotiaana 87 kiloa.

– Saman kokoisia painivastustajia ei ollut, joten paini lopahti. Silloin minulta jäi kaikki liikunta pois.

Kiloja alkoi kertyä, ja ensimmäisen raskauden alussa painoa oli jo 102 kiloa. Toisen raskauden alkaessa vaa’an viisari pysähtyi 116 kiloon.

Viime vuoden tammikuussa alkanut elämäntapamuutos kantoi nopeasti hedelmää. Kesään mennessä muutos oli jo selvästi nähtävissä.

– Uskalsin käyttää kesämekkoja, vaikka olin vieläkin lihava. Olin kuitenkin 25 kiloa kevyempi.

Torjama toteaa, että oli huojentavaa huomata tulokset ja ennen kaikkea se, että herkuttelu ei ollut enää elämän sisältö. Kourallinen karkkia tai yksi suklaapatukka alkoi riittää, kun makeanhimo iski.

– Sitäkin määrästä saattaa tulla nykyään huonon olo. Sallin itselleni herkkuja, mutta kohtuudella.

Jouluna äiti hämmästeli, kun tyttärelle riitti vain yksi vajaa lautasellinen jouluruokaa. Aiemmin Torjama oli ahminut niin, että lopulta hän aina oksensi.

Kun nyt tekee herkkuja mieli, Torjama nauttii dippivihanneksia. Ennen yksi suurimpia intohimon kohteita olivat kanansiivet.

– Opettelin tekemään vastaavia kukkakaalista, ja ne ovat todella hyviä, Torjama hymyilee.

Liikuntaharrastuksen aloittaminen on vielä työn alla. Ennen ajatus siitä, että kaikki salilla tuijottavat hänen kilojaan, tuntui ahdistavalta. Enää hän ei ajattele niin.

Jiida Torjama painaa nyt noin 81 kiloa. Kiloja on pudonnut yhteensä 46. Tavoite on pudottaa vielä reilu kymmenen.


– En halua olla langanlaiha. Tärkeintä on se, että voin hyvin.

Kilojen putoaminen on vahvistanut itsetuntoa. Torjama sanoo, että hän on lapsesta saakka kärsinyt heikosta itsetunnosta.

– Minua kiusattiin rajusti koko kouluaika niin ylipainon kuin karsastusta aiheuttavan synnynnäisen näköhermovaurion takia.

Kilojen alta on nyt kuoriutunut se vahva ja rohkea nainen, joka siellä on aina ollut, rankkojen koulukokemusten takia vain piilossa.

Ihmiset eivät ole tuntea häntä.

– Eräs ystävä, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, huudahti, että mitä ihmettä, sinullahan on lantio, Torjama nauraa.

Hän iloitsee energisestä olosta ja siitä, että voi nyt käyttää naisellisia korkokenkiä. Ennen se oli mahdotonta jalkojen turvotuksen takia.


Kun Torjama nyt katsoo taaksepäin, hän hämmästelee sitä, missä kuplassa eli.

– En tiedä, miksi suojelin itseäni siltä totuudelta, että olen lihava ja sille pitäisi tehdä jotakin. Muiden kehotukset eivät kuitenkaan auta, jos ei itse ole valmis.

Vaikeitakin hetkiä tuli, etenkin silloin kun lapset sairastelivat. Torjama toteaa, että silloin pitää olla vain armollinen itseään kohtaan, nousta ylös ja jatkaa siitä, mihin hetkeksi kompastui.

– Sen sijaan, että päätät tulla laihemmaksi, päätä, että haluat olla terveempi. Silloin mahdollisuudet onnistua paranevat, Torjama kannustaa muita.