Kun on pudottanut kehostaan massaa yhden normaalikokoisen naisen verran, mitä jää jäljelle?
Vastaus: normaalikokoinen nainen, joka on saanut elämäänsä paljon uusia ilonaiheita. Nyt hän mahtuu huvipuistolaitteisiin, saa laskettelumonot sujuvasti jalkaansa ja jaksaa heilua pesäpallokentällä.
Jenni koruntekijän työpöydän ääressä 2010.
Jenni Köykkä päätti neljä vuotta sitten, että olisi 40-vuotiaana 40 kiloa kevyempi. Ei siksi, että hän olisi voinut huonosti tai inhonnut itseään, vaan siksi, että voisi toteuttaa nuoruudessa kesken jääneet unelmansa.
Pullean peilikuvansa kanssa hän oli täysin sinut, ja siitä hän repi myös paljon huumoria.
–Minulle ei merkinnyt mitään se, minkä kokoinen minä tai kukaan muukaan on. Itse satuin kuulumaan yhteen prosenttiin, joka on sairaalloisen ylipainoinen, mutta täysin terve. Suurin sysäys laihduttamiseen oli se, että halusin mahtua Powerparkin puuvuoristorataan ja päästä pitkästä aikaa laskemaan mäkeä suksilla ja pulkalla.
Nuorempana Jenni oli harrastanut alppilajeja ja ollut mukana maajoukkuevalmennuksessa. Suurpujottelu, super-G ja muut vauhtilajit olivat hänen juttunsa.
–Mäkeen teki mieli, mutta toppahousut ja laskettelumonot eivät menneet jalkaan. Lasten kanssa peuhatessa piti käyttää luovia ratkaisuja, kun en mahtunut vaikkapa pulkkaan: jouduin laskemaan joululiinalla, nauraa kahden lapsen äiti.
”Kun painonpudotuksesta puhutaan, harvoin kerrotaan siihen liittyvistä terveyshaitoista. Se tietää elimistölle kovaa stressiä: lonkat kipeytyvät, veriarvot ja hormoniarvot heittelevät. Kroppa päivittää itseään.
Korumuotoilija Jenni työllisti itsensä yrittäjänä. Oman kodin yläkerrassa hänellä oli paja, jossa syntyi sormuksia hääpareille ja koruja Lauri Tähkä -faneille. Kiireisinä päivinä yrittäjä ei ehtinyt syödä, ja muutenkin syöminen oli epäsäännöllistä. Stressi vei välillä myös yöunet.
–Paino nousi, kun söin mitä sattuu ja milloin ehdin. Puoli päivää saattoi mennä pelkällä kahvilla, eli pidin itseäni paastolla, kunnes söin jotain helppoa ja nopeaa.
Jenni tiesi lihomisen syyn, joten hän myös tiesi, miten kiloista pääsisi eroon.
Ensin hän otti hurjan spurtin ja pudotti päivittäisen energiamääränsä 500 kaloriin. Jokaisen suupalansa ja ruoka-annoksensa hän punnitsi tarkkaan. Iso ruokalautanen vaihtui pieneen, ja vaa’asta tuli tärkeä kaveri. Herkkulakkoon Jenni ei ryhtynyt, mutta kalorimäärä pysyi aisoissa hopeatoffeepäivänäkin.
–Kello hälytti kolmen tunnin välein ja muistutti, että nyt pitää syödä. Pikku hiljaa aloin nostaa päivittäistä kalorimäärää.
–Painonpudottajana olen kyllä kaikin tavoin huono esimerkki, sillä ruokavalioni oli kaikkea muuta kuin järkevä. En kieltänyt itseltäni mitään ruoka-aineita enkä syönyt oppikirjojen mukaan.
Jenni Köykkä on pudottanut painoa 70 kiloa kolmessa vuodessa. Hän pelaa pesäpalloa Kossun Mässyssä.
Kun Jenni puolentoista vuoden kuluttua täytti 40, hän oli 40 kiloa kevyempi.
Kolmessa vuodessa hän onnistui heittämään hyvästit 70 elopainokilolleen niin, etteivät kilot tulleet takaisin. Projektiin mahtui myös takapakkeja. Pahin tuli huomaamatta, kun yrittäjyys vaihtui palkkatyöksi ja arkirytmi muuttui. Jenni kertoo uuden työn Iisakki Järvenpään Puukkotehtaassa olleen niin innostavaa, ettei lounaan syöminen aina tullut mieleen.
Painokäyrä kääntyi takaisin laskuun vasta, kun Jenni käynnisti ruokakellonsa uudestaan.
Nykyään hän syö normaalisti, noin 2000 kalorin verran päivässä, miettimättä jokaista suupalaansa. Paino pysyy kurissa säännöllisellä ruokarytmillä.
–Elämä on muuttunut niin paljon mielekkäämmäksi. Mutta elämänlaatua ei ole lisännyt se mitä näen peilistä, vaan se, että pystyn toteuttamaan unelmiani ja tekemään sitä mitä huvittaa.
–Aiemmin ei huvittanut liikkua, koska kaikki liikkuminen oli tosi monimutkaista. Nyt voin esimerkiksi pyöräillä, sillä pääsen taas pyörän päälle. Kömpelö en ole ollut koskaan, mutta 70 kiloa sitten en mahtunut istuimiin, penkkeihin, vaatteisiin enkä lentokoneisiin. Aina oli ahdasta.
–Ensimmäinen tavoite oli, että voitan itseni ja osallistun alppilajien piirinmestaruuskisoihin. Ensi talvena aion voittaa kaikki muut 40 plus -sarjassa, hän uhoaa hymyillen.
Pesäpallotreenit Jenni aloitti ystäviensä kanssa kolme kesää sitten Koskenkorvalla.
–Porukan nimi on Kossun Mässy. Mukaan pääsevät vain laiskat ja lahjattomat, mutta palo pesäpallon pelaamiseen pitää olla. Treeneihin ei ole pakko osallistua, jos ei huvita tai jos on esimerkiksi pitsalla.
–Seuraavaksi haaveilen, että uskaltaisin nousta hevosen selkään. Nuorena tyttönä harrastin ratsastusta.
Jennin uudessa elämässä on vain yksi mutta – sairastelu. Nopea ja suuri painonpudotus toi mukanaan monia terveysongelmia. Hänen vatsastaan on leikattu löysää nahkaa pois, mutta sairaalareissut eivät loppuneet siihen.
–Kun painonpudotuksesta puhutaan, harvoin kerrotaan siihen liittyvistä terveyshaitoista. Se tietää elimistölle kovaa stressiä: lonkat kipeytyvät, veriarvot ja hormoniarvot heittelevät. Kroppa päivittää itseään.
Toinen ongelma on peili: Jenni ei enää halua katsella itseään peilistä ilman vaatteita.
–Kun olin pullea, näytin samalta vaatteet päällä ja ilman. Nyt vartalo näyttää epäsopusuhtaiselta, ja ylimääräinen nahka ärsyttää. Saattaa kuulostaa turhamaiselta, mutta aika paljon tarvitaan työstämistä, että hyväksyn itseni nyt sellaisena kuin olen.
Vaikka uuteen kokoon totuttelu jatkuu edelleen, Jenni kokee olevansa valmis. Hän ei hätäänny, jos paino heittää muutaman kilon, vaan huolestuu vasta, jos kilot tulevat jäädäkseen. Makkarasta ja pizzasta Jenni tykkää edelleen, ja hopeatoffeekin maistuu.
Elämä on hauskaa ja vauhdikasta.
–Olen niin onnellinen, kun jaksan juosta kolmoselta kotipesään!
