Professori Helsingin Sanomille: ”Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda”

Julkaistu:

Sokeri
Ravitsemustieteilijä Migael Fogelholmin mukaan sokeri ei koukuta kuin huume tai tupakka. Nollalinjan sijaan voi opetella kohtuukäyttäjäksi.
Sokeririippuvuudesta puhutaan jo vähän jokaisessa kahvipöydässä. Maailmalla on jopa perustettu klinikoita, joissa paatuneita addikteja hoidetaan.

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm täräyttää Helsingin Sanomien jutussa, ettei sokeriaddiktiota ole olemassakaan.

– Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista.

Jos sokeri aiheuttaisi fysiologista riippuvuutta, sokerinhimo olisi suurimmillaan aamulla, kun on joutunut kärvistelemään yön ilman sokeria. Usein himo kuitenkin iskee vasta iltapäivällä, kun väsähtää ja tylsistyy.

– Ei ole näyttöä siitä, että ihmiset haluaisivat juuri sokeria. Sen sijaan he haluavat makeita tuotteita. Harva hamuaa valkoista sokeria tai sokeripaloja, vaan ihmiset haluavat karkkia, limua tai muuta makeaa.

Makeisiin tuotteisiin voi silti koukuttua psyykkisesti. Kulttuurissamme makealla palkitaan lapsesta asti, ja makeisiin herkkuihin liittyy opittuja muistoja.

”Jos pinaattiletuissa on lisättyä sokeria, ei tarvitse niuhottaa”

Fogelholm kehottaa välttämään etenkin lisättyä sokeria. Esimerkiksi monissa eineksissä, virvoitusjuomissa ja jugurteissa on paljon piilosokeria. Liikasokeri altistaa kariekselle, lihavuudelle, 2-tyypin diabetekselle ja jopa sydän- ja verisuonitaudeille.

Jos päivittäinen sokerinsaanti pysyy noin 50 grammassa, se ei tutkimusten mukaan aiheuta terveyshaittoja.

– Jos pinaattiletuissa on vähän lisättyä sokeria, siitä ei tarvitse niuhottaa. Huomio kannattaa kiinnittää virvoitusjuomiin, karkkeihin, suklaaseen, kekseihin ja kahvileipiin, Fogelholm neuvoo.

”Voisitko ajatella, että joka päivälle mahtuu pientä hyvää?”

Nollalinja sokerissa toimii harvoin. Laillistettu ravitsemusterapeutti Ulla Kärkkäinen sanoo aiemmassa Ilta-Sanomien jutussa, että täydellisen ruokavalion tavoittelu lisää stressiä. Harva jaksaa jatkuvaa nipottamista.

– Moni ajattelee, että haluaisin syödä täydellisesti. Sitten kun en saakaan pidettyä tavoitteesta kiinni, luovutan totaalisesti ja syön pelkkää karkkia. Silloin on liian iso kuilu oman elämäntilanteen ja sen välillä, mitä oikeasti pystyy tekemään, Kärkkäinen toteaa.

Moni nostaa herkut suhteettoman isolle jalustalle ja antaa itsensä syödä karkkia vain palkintona erityistilanteessa. Ja jos ei lupaus pidä, tulee syyllisyyttä.

– Jos syöt säännöllisesti, riittävästi ja monipuolisesti ravitsevaa ruokaa, voisitko pikemminkin ajatella, että joka päivälle mahtuu jotain pientä hyvää? Kärkkäinen kysyy.

Jos sokerinhimo kasvaa elämää häiritseväksi, Fogelholmin mukaan psykologille juttelu voi toimia. Mistä makeanhimo johtuu ja miten kannattaa toimia, kun himo yllättää?

Lue myös täältä vinkit, miten pääset makeanhimosta eroon.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt