Tiesitkö, mitä kehoosi kertynyt rasva kertoo sinusta? ”Takareidet ovat kehon roskakori”

Julkaistu:

Timmiksi mimmiksi -bloggaaja Inka Ikonen kävi hormonitasapainon kartoituksessa, joka paljasti, mitä hänen kehoonsa kertynyt rasva kertoo elimistön tilasta.
Kylmät pihdit tarraavat tiukasti kiinni takareiteeni. Pihtien väliin jää 50,5 millimetriä rasvaa. Pihtien kanssa häärivä Optimal Performancen ravintovalmentaja Hanna-Kaisa Raninen merkkaa tuloksen koneelleen. Pihdit tarraavat kiinni vielä 11 eri kohdasta ympäri vartaloani: poskesta, vatsasta, kyljestä, ojentajasta…


Hanna-Kaisa merkkaa loputkin tulokset ja printtaa paperin, jossa näkyy kirkuvan punaista. Apua, mitä tuo tarkoittaa?

Takareidet ovat kehon roskakori

Olen tullut BioSignature -hormonitasapainon kartoitukseen, jonka tarkoituksena on kertoa, mihin kehossa on eniten kertynyt rasvaa ja miksi. Aluksi Hanna-Kaisa kyselee elintavoistani ja sitten kartoittaa hormonitasapainoani ottamalla pihdeillä 12 eri kohdasta rasvan määrän. Mittauksen jälkeen Hanna-Kaisa analysoi tuloksia ja antaa parannusehdotuksia.

Tuloksista nähdään, että kokonaisrasvaprosenttini on 22,2. Eniten rasvaa on takareisissä, vatsassa ja jenkkakahvoissa.

Takareisien rasva kertoo naisella liiallisesta ulkoisen estrogeenin määrästä kehossa.

– Takareidet ovat kehon roskakori. Sinne kertyvät hormonaalisen ehkäisyn jäämät sekä muun muassa lääkejäämät, Hanna-Kaisa selvittää.


Takareiden rasvasta voi kertoa myös sen, ettei suolisto toimi niin kuin pitäisi. Tähän voi vaikuttaa ruokavaliolla ja kehon testosteronitasoja nostavalla liikunnalla, kuten painoharjoittelulla sekä nukkumalla riittävästi.

Naisilla reisissä sijaitseva rasva on yleistä. Miehillä rasva taas kertyy yleisimmin vatsan seudulle. Vatsarasva kielii muun muassa kortisolihormonin eli stressihormonin määrästä kehossa. Jenkkakahvarasva puolestaan kertoo insuliinin määrästä, joka puolestaan saattaa nousta jos kortisolitasot ovat korkealla.

Stressi näkyy kehossa

Stressaava työ, opiskelu ja elämänmuutos näkyvät siis kehossani. Hämmästyn ja meinaan purskahtaa itkuun.

Elämäntapamuutokseni tarkoituksena oli vähentää stressiä, mutta tuntuu, että tässä on nyt käynyt täysin päinvastoin. Julkiset paineet, arvostelu ja kritiikki, tiukka ruokavalio ja treeni sekä vaakalukeman kyttääminen ovat tehneet tehtävänsä. Kroppani on shokkitilassa.

Olen kuin peura ajovaloissa, koko ajan valmiina pakenemaan. Kehoni tarraa tiukasti kiinni kaikkeen, minkä kiinni saa. Paino ei siksi tipu.

Se on herättävä tekijä. Mitä voin tehdä? Olen yrittänyt vaikka mitä ja tehnyt kaiken oppikirjan mukaan.


Aiemmin nukkumaan!

Hanna-Kaisa kertoo, että kehon peruskivet ovat uni ja ruoansulatus. Hän kysyykin ensimmäisenä nukkumisestani. Kuinka paljon yössä nukun, millaista uni on laadultaan, mihin aikaan menen nukkumaan?

No, menen noin puoliltaöin, nukun noin kuusi, seitsemän tuntia ja heräilen yöllä.

– Yritä mennä nukkumaan iltakymmenen aikoihin, koska kello 22.00–02.00 aikana keho uudistuu tehokkaimmin, Hanna-Kaisa neuvoo.

Minun pitäisi nukkua joka yö vähintään kahdeksan tuntia, jotta kehoni ehtisi palautua, suolistoni voisi paremmin ja kortisolitasot laskisivat.

Aamupalaksi pihviä?

Ihminen voi omaksua yhden pienen elämäntapamuutoksen kerrallaan, niin että siitä tulee pysyvä tapa. Tätä mieltä Hanna-Kaisa on. Unen lisäksi hän antaa minulle kuitenkin vielä yhden pienen muutoksen: aamupalan.

Tähän asti olen syönyt maitopohjaisen smoothien, jossa on lisäksi kaurahiutaleita, rypsiöljyä, mustikoita, pellavasiemenrouhetta ja puolikas rahka ja banaani.

Hanna-Kaisan mukaan kehoni sietää huonosti hiilihydraatteja, joten proteiiniköyhä ja hyvin hiilaripitoinen aamupala nostaa insuliinia (ja toki sitä kautta myös kortisolia). Proteiinin puuttuminen aamiaisesta on tärkein tekijä.


Smoothiesta pitää heivata kaurahiutaleet mäkeen, rypsiöljyn tilalle ottaa rasvahapoiltaan laadukkaammat mantelit ja lisätä joukkoon kourallinen pinaattia ja heraa.

Smoothien tilalla voin myös nauttia munakkaan tai jos haluan, pihviaamiaisen. Syön kuitenkin punaista lihaa niin vähän eikä se sovi ruoansulatukselleni, joten unohdan pihvin popsimisen.

Päätän heti tarttua muutoksiin ja kahden viikon päästä katsomme, miten ne ovat tehonneet.

Pienillä muutoksilla isoja tuloksia

En usko, että kahden viikon aikana muutoksia voi juurikaan tapahtua. Mutta tiedän, että nukkumisessani on petrattavaa, joten yritän mennä aiemmin nukkumaan ja muutan smoothieta Hanna-Kaisan vinkkien mukaan.

Kahden viikon päästä pihdit puristavat jälleen reisiläskejäni. Tulokset hämmästyttävät. Rasvaprosentti on kahdessa viikossa tippunut prosentin (Hanna-Kaisan mukaan normaali kuukausitahti on 0,5 prosenttia) ja takareidestä ja vatsasta on lähtenyt kolme milliä rasvaa.

Jenkoista rasvaa ei ole juurikaan lähtenyt, mutta insuliini laskee kortisolin perässä. Kokonaisuudessaan minusta on lähtenyt yhdeksän millimetriä rasvaa, joka on Hanna-Kaisan mukaan hyvä tulos.

– Kortisolitasot talttuvat, kun alat vain nukkua enemmän ja laadukkaammin ja syöt riittävästi ja laadukkaasti.


Iltaisin annos magnesiumia

Hanna-Kaisa antaa lisäohjeita, ja tällä kertaa vinkit koskevat lisäravinteita. Minun pitäisi syödä iltaisin reilu annos unta rauhoittavaa, hyvin imeytyvää magnesiumia (esimerkiksi magnesiumsitraattia, halvoissa markettimagnesiumeissa oleva magnesiumoksidi ei imeydy) sekä aamulla tupla-annos laadukasta kalaöljyä, jonka omega-3-rasvahapot laskevat kehon kortisolitasoa.

Selvä pyy! Jos näin pienin askelin saan kehon voimaan paremmin, en pane vastaan.

Mittausten ja Hanna-Kaisan ohjeiden jälkeen olen entistä äimistyneempi siitä, miten paljon päivittäisillä valinnoilla vaikutamme hyvinvointiimme. Heitän vaa’an kaapin nurkkaan, päätän heivata stressin hittoon keinolla millä hyvänsä ja helliä kehoani ainaisen sättimisen sijaan.

Olen alkanut ymmärtää, miten voin terveellisesti pyöriä oman napani ympärillä. Kun rasvaa sen ympärillä on vähemmän, kertoo se, että kehoni stressaa vähemmän ja voin paremmin. Eli kääntäkää tekin, rakkaat lukijat, rohkeasti katseenne kohti omaa napaa!