Sohvaperunasta Suomen mestariksi - Sanna laihdutti 45 kiloa

Syksyllä 2012 Sanna Turunen painoi 115 kiloa. Tie 45 kiloa hoikemmaksi SM-mitalilla palkituksi nyrkkeilijäksi on ollut pitkä.

Sanna Turunen teki erilaisen elämänmuutoksen.

15.3.2015 9:00

Helsingin Ruskeasuo, 7. syyskuuta 2014. Nyrkkeilysalin pukusuojassa on hiirenhiljaista, kun 39-vuotias perheenäiti Sanna Turunenpohdiskelee syntyjä syviä. Onko minusta todella tähän? Voiko tässä sattua pahastikin?

Turunen on valmistautumassa elämänsä ensimmäiseen nyrkkeilymatsiin, jossa hän kaiken lisäksi kohtaa 75-kiloisten amatöörien hallitsevan Suomen mestarin Pauliina Virran. Takana on rankka harjoitusvuosi, mikä hieman lievittää tuusulalaisen pelkotiloja. Kymmenen treenin viikkokerrat ottelua edeltävinä kuukausina ovat tuoneet nimenomaan uudenlaista itseluottamusta hänelle.

Ottelu alkaa. Turunen ei kuvia kumarra, vaan ottelee heti alusta alkaen miehekkäästi. Hänen katseessaan on kamppailulajeille tyypillistä kiukkua, hän uskaltaa heittää itsensä peliin. Minuutit kuluvat, lopulta kaikki neljä kahden minuutin erää on oteltu. Turunen häviää ottelun tuomariäänin 0–3, mutta hänellä on silti voittajan fiilis.

Muutama kuukausi myöhemmin hän on voittaja muutenkin. Helmikuussa 2015 Turunen voittaa SM-kultaa nyrkeilyssä 75-kiloisten sarjassa.

Mutta ennen kaikkea Turunen on voittanut itsensä.

Ei ole kulunut kuin parisen vuotta siitä, kun hän painoi peräti 45 kiloa enemmän, toisin sanoen noin 115 kiloa. Syksyyn 2012 mennessä hän ei ollut koskaan harrastanut kilpaurheilua saati nyrkkeilyä.

Maaliskuussa 2015 hyväntuulinen Sanna Turunen katselee hämmästellen hänestä kesällä 2012 otettuja valokuvia. Hän suorastaan kauhistelee niitä.

– En todellakaan kaipaa noita aikoja, jolloin olin raskaasti ylipainoinen. Heikko fyysinen kunto heijastui kaikkeen. Se oli varsinkin henkisesti äärimmäisen raskasta aikaa. Koska en ollut sinut kroppani kanssa, voin todella pahoin, Turunen kertoo.

– Nyt en onneksi edes tunnista itseäni noista kuvista!

Muutos on toden totta ollut raju, ja tuloksia on tullut uskomattoman lyhyessä ajassa. Nyt Turusta voisi ulkoisesti kuvitella jopa oman lajinsa huippu-urheilijaksi. Kun puhe seuraavaksi kääntyy liikalihavuuden taustoihin, hän hiljenee hetkeksi. Hän huokaa lyhyesti, jatkaa sitten:

– Aloin lihoa yli kymmenisen vuotta sitten, ja tilanne paheni selvästi, kun erosin miehestäni vuonna 2006. Lihominen ei johtunut esimerkiksi alkoholin käytöstä tai pelkästään liikkumattomuudestani. Ennen kaikkea kiloja tuli ylenpalttisen syömiseni johdosta. Vedin jatkuvasti pizzaa, karkkia, sipsejä ja limua, Turunen kertoo.

– En välittänyt itsestäni yhtään.

Kunnes koitti syksy 2012. Turunen sanoo heränneensä lähipiirissä tapahtuneen vakavan sairastapauksen takia. Se sai hänet miettimään omaa elämäänsä uudelta kantilta.

– Minulle syntyi lataus, että hei, nyt tässä olisi viimein alettava tehdä jotain tai muuten elämä valuu käsistä. Syntyi automaattisesti tunne, että jotain oli päästävä tekemään – ja äkkiä, Turunen sanoo.

Lataus realisoitui hieman myöhemmin, kun Turusen poika innostui nyrkkeilystä.

– Poikani meni Tuusulan Nyrkkeilyseuran alkeiskursseille, ja kävin katsomassa hänen treenejään. Samalla poikani innosti minua osallistumaan aikuisen nyrkkeilykouluun. Epäröin aluksi, mutta jollain tavalla laji kiehtoi heti, kun pääsin näkemään sitä läheltä. Niinpä sitten yksi kaunis päivä rohkaisin itseni ja marssin nyrkkeilytunnille.

Turunen oli nuorempana harrastanut tyttöfutista, mutta lopettanut sen jo varhaisessa vaiheessa. Nyrkkeilykoulussa hän kävi alkuun vain kerran viikossa – opettelemassa lajin saloja ja kohottamassa kuntoaan. Elettiin piinallista aikaa.

– Kuntoni oli niin huono, ettei hommasta meinannut tulla mitään. En yksinkertaisesti jaksanut tunneilla. Kun lisäksi jouduin samaan aikaan katsomaan itseäni peilistä, aloin usein itkeä. Harmitti, että olin päästänyt itseni sellaiseen kuntoon.

Seurakaverit näkivät Turusen tuskan ja äityivät heti kannustamaan tätä. Turunen ei antanut periksi, päinvastoin. Puolen vuoden aloittelujakson jälkeen hän siirtyi kuntonyrkkeilyyn ja treenejä alkoi olla kolmesti viikossa. Tässä vaiheessa hänen painonsa oli tippunut jo yli kymmenen kiloa.

– Kuntoilun ohella olin uudistanut ruokavalioni, ja oloni oli jo siinä vaiheessa selvästi aiempaa parempi, Turunen kertoo.

– Sitten alkuvuodesta 2013 tutustuin seuramme kilpanyrkkeilijään Anu Lammiin. Aloin kulkea Anun ottelumatkoilla ja samalla rupesin miettimään, voisinko itsekin otella. Olisiko minusta todella siihen? No, ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun tiesin haluavani palavasti nyrkkeilijäksi.

Syyskuun 2014 jälkeen Turunen on otellut yhteensä yksitoista matsia, joista hän on voittanut seitsemän. Valmentaja Vesa Korpaeus kehuu suojattiaan vuolaasti.

– Kyse on aivan uskomattomasta naisesta, hänen määrätietoisuutensa hakee vertaistaan. Salilla Turunen antaa aina itsestään kaiken ja matseissa hän osaa jo elää hetkessä mukana, taktisesti siis, Korpaeus sanoo.

– Sannan kehitys on ollut mielettömän nopeaa. Kun Sanna ottelee, hän on kiukkuinen akka – kuten kehässä pitääkin olla. Sanna olisi tehnyt hienon uran, jos olisi aloittanut vaikkapa parikymmentä vuotta aiemmin. Toisaalta, siinä vaiheessa pojat olisivat vieneet hänet mennessään, valmentaja arvelee virnistellen.

45 kiloa pudottaneen Turusen nyrkkeilyura on kilpailumielessä viimeistä silausta vaille. Se on ohi, ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa.

– Amatöörinyrkkeilyssä ikäraja on 40 vuotta. Kun sen täyttää, esimerkiksi SM-kisoihin ei enää ole asiaa. Se totta kai harmittaa tässä tilanteessa, Turunen myöntää.

14-vuotiaan pojan äiti täyttää 40 vuotta keväällä. Sen jälkeen amatöörinyrkkeilyn tuore Suomen mestari saa otella vielä kuluvan vuoden loppuun. Hänen unelmansa toteutuu maaliskuun lopussa, jolloin hän pääsee edustamaan Suomea lajin pohjoismaisissa mestaruuskisoissa.

– Olen luottavainen kisojen suhteen. Pieni jännitys on jo päällä, mutta mitään pelkotiloja ei ole. Luotan itseeni, Turunen korostaa.

– Tavoitteenani on voittaa Pohjoismaiden mestaruus.

Valmentaja Korpaeusin mukaan Turusella on realistiset mahdollisuudet voittaa 75-kiloisten sarja.

– Vaikka nyrkkeilyurani on ottelijana pian ohi, lajia en jätä. Olen jo suorittanut lajin ohjaaja- ja valmentajatutkinnon, ja kuntoilumielessä hanskat pysyvät käsissäni vielä pitkään. Lajista on tullut jo elämäntapa, Turunen sanoo.

Hän on päättänyt jatkaa muutenkin nykyisellä tiellään. Herkut ovat historiaa, nyt terveelliset elämäntavat ovat kaiken keskiössä.

– Elämänlaatuni on parantunut dramaattisesti kilojen karisuttua. Olen kuin kokonaan toinen ihminen. Ja kuten poikani usein sanoo, nyt minä vasta elän tätä elämää.

Sanna Turunen on nykyisin menestyvä kilpanyrkkeilijä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?