Kuningatar Elisabet 95 vuotta! Elisabet nukkui puumajassa keskellä Afrikkaa, kun ystävä koputti ikkunaan – isän äkkikuolema teki 25-vuotiaasta nuoresta äidistä kuningattaren yhdessä yössä - Kuninkaalliset - Ilta-Sanomat

Kuningattaren muotokuva. Elisabet II poseerasi kuvaajalle kruunajaistensa jälkeen 2. kesäkuuta 1953. Kruunajaiskostyymin ja regaalien kerrotaan painaneen yli 20 kiloa.

Kuningatar, jota ei koskaan pitänyt tulla

95 vuotta täyttävän kuningatar Elisabetin elämä mullistui kertaheitolla 25-vuotiaana. Sen jälkeen lapset näkivät kuningattareksi muuttunutta äitiään vain kaksi kertaa päivässä, kun lastenhoitaja toi heidät näytille.


21.4.2021 6:42

Kuningatar Elisabet II koki nuorena aikuisena Afrikassa kaksi koko hänen elämänsä määrittelevää hetkeä.

Ensimmäinen koitti 21. huhtikuuta 1947, kun hän tuli täysi-ikäiseksi. Prinsessa oli virallisella vierailulla Etelä-Afrikassa yhdessä vanhempiensa kuningas Yrjö VI:n ja kuningatar Elisabetin kanssa. Syntymäpäiväjuhlinta huipentui nuoren naisen lausumaan valaan, joka kuultiin radiossa suorana kaikkialla britti-imperiumissa ja kansainyhteisössä.

– Minä vannon teidän kaikkien edessä, että koko ikäni, olkoon se pitkä tai lyhyt, on omistettu teidän palvelemisellenne ja koko meidän suuren imperiaalisen perheemme palvelemiselle, 21 vuotta täyttänyt Elizabeth lupasi.

Jopa hän itse oli liikuttunut harjoiteltuaan valaa ensimmäisen kerran.

Yli 8000 vierasta kokoontui Westminster Abbey -kirkkoon todistamaan Elisabetin kruunajaisia.

6. helmikuuta 1952 Elizabeth oli jälleen Afrikassa, tällä kertaa Keniassa puolisonsa, prinssi Philipin kanssa, kun prinssin ystävä ja yksityissihteeri Mike Parker koputti heidän puuhun rakennetun lomahuoneistonsa ikkunaa.

Elizabethin isä, kuningas Yrjö VI oli kuollut vain 56-vuotiaana.

– Hyvä Jumala, huokaisi Philip.

Hän herätti vaimonsa. Vain 25-vuotiaana prinsessa Elizabethista oli tullut kuningatar Elisabet II.

Elisabet ei olisi halunnut kuningattareksi niin nuorena. Isänsä lisäksi hän menetti myös tavallisen avio- ja perhe-elämän.

Elisabet ja Philip olivat avioituneet vuonna 1947 ja heillä oli jo kaksi lasta, Charles ja Anne.

Tuore hallitsijapari tervehti yleisöä Elisabetin kruunajaispäivänä Buckinghamin palatsin parvekkeelta.

Jo ennen kuninkaan kuolemaa hallitsijan tehtäviä oli siirretty Elisabetille. Prinssi Philip oli jättänyt vastahakoisesti työnsä laivastossa.

Heathrow’n lentokentällä kotiin palaavaa tuoretta kuningatarta kumarsivat syvään ministerit pääministeri Winston Churchillin johdolla. Clarence Housessa hänelle niiasi ja hänen kättään suuteli isoäiti, kuningatar Mary, 84.

– Lilibet, hameesi ovat aivan liian lyhyitä suremiseen, tämä tohti todeta.

Kuningataräiti Elisabetia tyttären kohtalo otti sydämestä.

– En kestä ajatella Lilibetia, niin suuri taakka kannettavaksi niin nuorena.

Kuningatar itse on myöntänyt, että valtaannousu kävi äkkiä, eikä siinä auttanut muu kuin tehdä parhaansa.

– Kyse on siitä, että hyväksyy, että tässä sitä nyt ollaan ja tämä on kohtaloni.

 Kyse on siitä, että hyväksyy, että tässä sitä nyt ollaan ja tämä on kohtaloni.

Elisabet muutti perheineen Buckinghamin palatsiin. Hän alkoi noudattaa tarkkaa, muuttumatonta päivärytmiä.

Hän heräsi puoli kahdeksalta ja suoritti aamutoimet palvelijoiden avustuksella. Aamupalalla hän luki päivän lehdet. Työhuoneelleen hän saapui kello 10:een mennessä. Yksityissihteerit toivat hallitsijan luettaviksi, keskusteltaviksi ja hyväksyttäviksi erilaisia asiakirjoja.

Kruunajaiset olivat valtava kansanjuhla. Kymmenet tuhannet kansalaiset jopa yöpyivät jalkakäytävillä saadakseen aitiopaikan.

Kuningatar luki myös kansan lähettämiä kirjeitä, sillä hänestä ne auttoivat pääsemään jyvälle, mikä ihmisiä huolestuttaa.

Elisabet perehtyi kuuluisan, punaisen laatikon papereihin eli salaisiin hallitusasiakirjoihin. Ennen illallista hän sai pienemmän laatikon, jossa oli yhteenveto päivän tapahtumista parlamentissa.

Kun hyvä ystävä kerran kysyi, täytyykö Elisabetin taas lukea papereitaan, tämä vastasi:

– Jos kerran antaisin jotain mennä ohi, en ikinä pääsisi takaisin kärryille.

Tärkeä osa aikataulua olivat yksityiset tapaamiset etenkin pääministerin kanssa. Aikaa vaativat myös edustustehtävät, tulevien tapahtumien suunnittelu ja esimerkiksi edustusasujen sovitukset.

3-vuotiasta Charlesia ja 1,5-vuotiasta Annea kuningatar tapasi pari kertaa päivässä, kun lastenhoitajat toivat heidät näytille.

Aiemmin Elisabetin on kerrottu olleen iloinen, onnellinen, jopa hupsutteleva. Tilalle tuli vakava, juhlava, hymytön kuningatar.

Kruunajaiskulkue Lontoon Piccadillyssä 1953.

Konkreettisesti Elisabet II sai tuntea kruunun painon kruunajaispäivänään 2. kesäkuuta 1953. Ilma oli sumuinen ja kylmä. Lontoossa ainakin 30 000 ihmistä oli nukkunut jalkakäytävillä löytääkseen itselleen hyvän katsomopaikan.

Kruunajaiset tarjosivat yhden imperiaalisen loiston suurimmista esityksestä sodanjälkeisen Britannian historiassa.

Paraatissa esiintyi muun muassa 15 000 sotilasta, kansallisia ja ulkomaisia johtajia. Lontoon kaduilla laskettiin olleen kaksi miljoonaa katselijaa.

Kuningatar oli harjoitellut kruunajaisten jokaista yksityiskohtaa viikkoja. Kun häneltä kysyttiin, haluaisiko hän pitää tauon puolivälissä, kuningatar vastasi:

– Kestän kyllä. Olen vahva kuin hevonen.

 Kestän kyllä. Olen vahva kuin hevonen.

Hänen kantamansa Edvard Tunnustajan kruunu painoi yli kaksi kiloa. Regaalit eli kruununjalokivet, puku ja kärpännahkaviitta painoivat yli 20 kiloa.

Kruunajaiset televisioitiin, mutta kameroiden ei annettu seurata toimituksen pyhintä osaa. Canterburyn arkkipiispa teki ristinmerkin kuningattaren käsiin, rintaan ja päähän lausuen samalla siunauksen.

– Sinut voidellaan siunatuksi ja pyhitetyksi kuningattareksi niiden kansojen ylle, jotka Jumala on antanut sinun opastuksesi ja hallintosi alle.

Varsinaisessa kruunauksessa Elisabet sai risti- ja kyyhkysvaltikat sekä kruunun.

Suku kokoontui potrettiin uuden kuningattaren ympärille. Elisabetin edessä kruununprinssi Charles ja pikkuprinsessa Anne, kuningattaren takana aviomies, Edinburghin herttua Philip ja oikealla puolella kuningataräiti Elisabet.

Britannian 36 miljoonasta kansalaisesta 27 miljoonan arvioidaan katsoneen suoraa tv-lähetystä. Loistokas päivä alleviivasi sitä, kuinka Elisabet oli nyt ennen kaikkea instituutio.

– Olen menettänyt isäni. Olen menettänyt sisareni. Hän tulee olemaan niin kiireinen. Elämämme muuttuu, totesi liikuttunut pikkusisko, prinsessa Margaret, 22.

Seuraavana jouluna kuningatar äänitti perinteisen joulupuheensa Uudesta-Seelannista. Hän palasi valaan, jonka hän oli antanut 21-vuotiaana kansainyhteisölle.

– Annan sydämeni ja sieluni elämäni jokainen päivä tälle rotujen ja valtioiden tasavertaiselle kumppanuudelle.

Edelleen, 95-vuotiaana, hän jatkaa samaa työtä.

  • Katso video: Kuningatar Elisabet täyttää 95 vuotta

Artikkeli perustuu teoksiin Antonio Caprarica, Elisabet II – Kuningatar ja nainen sekä Sally Bedell Smith, Elizabeth The Queen, The Life of a Modern Monarch. Juttu on julkaistu aiemmin IS:n Elisabet II -erikoislehdessä keväällä 2019.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?