Kommentti: Meghan leimattiin valehtelijaksi, vaikka historia todistaa muuta – pärjääkö nainen vain silloin, kun hän pitää suunsa kiinni? - Kuninkaalliset - Ilta-Sanomat

Kommentti: Meghan leimattiin valehtelijaksi, vaikka historia todistaa muuta – pärjääkö nainen vain silloin, kun hän pitää suunsa kiinni?

Herttuatar Meghan on leimattu monien silmissä valehtelijaksi, vaikka historian valossa hänen karut väitteensä voivat varsin hyvin pitää paikkansa, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Iida Tani.

Herttuatar Meghanin kokemuksissa on hyvin paljon yhtäläisyyksiä muun muassa prinsessa Dianaan.­

8.3. 19:54

Huomionhakuinen. Draamakuningatar. Hankala ihminen.

Muun muassa näillä sanoilla herttuatar Meghania on kuvailtu sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun kohuttu Oprah-haastattelu televisioitiin Suomen aikaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. On totta, että huomiota sekä Meghan että prinssi Harry saivat tämän myötä osakseen – olihan kyseessä haastattelu, jonka jo ennalta pelättiin suistavan koko monarkian kaaokseen.

Mitä draamaan tulee, kertoi herttuatar Meghan televisiossa toki asioita, jotka kelpaisivat minkä tahansa Hollywood-tuotannon käsikirjoitukseen: prinssiin rakastunut, värillinen ja kertaalleen eronnut nainen sai kokea karulla tavalla, mitä on elää osana vanhanaikaista ja konservatiivista instituutiota, jota myös Britannian hoviksi kutsutaan.

Hän kävi läpi itsetuhoisia ajatuksia, kärsi rasismista ja median jatkuvasta pyörityksestä ja päätti paeta Yhdysvaltoihin. Pakoon hän ei kuitenkaan päässyt, ei edes muuttamalla toiselle puolelle maailmaa.

Meghanin ja Harryn Oprahille antama haastattelu on kohauttanut maailmaa.­

Monien silmissä Meghan on leimattu pyrkyriksi, jonka tavoite oli aina olla prinsessa. Harrya ja muuta kuninkaallista perhettä on pidetty sivullisina uhreina suoraan Hollywoodista Britannian kuninkaallisen perheen ytimeen lennähtäneen Meghanin juonissa.

Brittimedia puolestaan on asettunut herttuatarta vastaan yhtä kiivaasti kuin häntä on vastavuoroisesti kotimaansa otsikoissa puolustettu. Vaikka Yhdysvalloista on satanut tukea herttuattarelle, ei Meghan tähän päivään mennessä ole saanut riittävästi tukea niiltä, joilta hän olisi sitä eniten uudessa roolissaan kaivannut: Britannian kansalaisilta.

Saman kaltaisen vastaanoton sai aikanaan myös muuan Wallis Simpson. Kuningas Edvardin rakastettua ei koskaan hyväksytty osaksi kuninkaallista perhettä. Kun maailma sai tietää tuoreen kuninkaan ja eronneen naisen suhteesta, Wallisin taloa kivitettiin ja tämä pakeni Ranskaan lehdistön seuratessa. Edvard teki raskaan päätöksen ja valitsi kruunun sijasta rakastettunsa. Niin teki myös Harry luopuessaan tittelistään turvatakseen vaimonsa mielenterveyden.

Meghan kertoi kärsineensä muun muassa mielenterveysongelmista ja itsetuhoisista ajatuksista.­

Meghanin kohtaloa on niin ikään vaikea olla vertaamatta prinsessa Dianaan. Myös prinssi Harry on useaan otteeseen kertonut pelänneensä, että historia toistaisi itseään. Kuten Meghanilla, myös Dianalla oli aikanaan vaikeuksia sopeutua brittihoviin. Hän sairastui syömishäiriöön, kärsi mielenterveysongelmista ja hurjimpien väitteiden mukaan hän yritti jopa riistää itseltään hengen useampaan otteeseen.

Kun Diana vuonna 1995 antamassaan haastattelussa kertoi kaiken elämästään hovissa – aina prinssi Charlesin uskottomuudesta itse sairastamaansa bulimiaan – syntyi skandaali.

Haastattelun jälkeen Diana leimattiin hovissa vaikeaksi ja arvaamattomaksi. Dianan edustustehtäviä peruttiin, hänet yritettiin mustamaalata ja hiljentää, mutta minkä vuoksi? Nuori nainenhan vain puhui haastattelussa avoimesti kokemuksistaan ja ongelmistaan. Jo tuolloin, lähes 26 vuotta sitten tämä oli kuitenkin liikaa niin hoville kuin muulle maailmalle.

Herää kysymys: voiko nainen pärjätä yhteiskunnassa vain silloin, kun hän hyväksyy mukisematta kohtalonsa ja pitää suunsa kiinni?

Sekä Harry että Meghan puhuivat lämpimään sävyyn kuningatar Elisabetista.­

Oma syyttävä sormeni ei suinkaan osoita kuningatar Elisabetiin. Naisvihasta ei voi syyttää instituutiota, jonka johdossa on jo vuosikymmenten ajan seissyt nainen. Nainen, joka valtaan astuessaan ei itsekään välttynyt vähättelyltä tai seksismiltä ja jonka suoriutumista vaativasta tehtävästään kyseenalaistettiin monelta taholta. On vaikea uskoa, että kuningatar Elisabet olisi tieten tahtoen halunnut vaikeuttaa Meghanin elämää osana perhettään. Tätä tukee myös se, että sekä Harry että Meghan puhuivat haastattelussa kuningattaresta varsin lämpimään sävyyn.

Sen sijaan vanhoilliseksi ja konservatiiviseksi Britannian kuninkaallista perhettä voi kutsua. En itse epäile hetkeäkään, etteikö hovissa olisi oltu aidosti huolissaan pikku-Archien ihonväristä – tai oikeastaan siitä, miten tumma Archien ihosta lopulta tulisi.

Se, aiheuttivatko tämän huolen instituutiossa piilevät kolonialismin jälkeiset rakenteet, huoli ulkopuolisten suhtautumisesta vai jokin kolmas seikka, on asia erikseen. Tämän lausunnon jälkeen ei kuitenkaan liene epäilystä siitä, etteikö myös Meghanin ihonväri olisi alun alkaenkin aiheuttanut sydämen tykytyksiä jos ei hovissa, niin ainakin osassa Britannian kansaa.

Olisiko Meghan itse voinut tehdä jotakin toisin? Varmasti. Oprahin haastattelussa herttuatar itsekin tunnusti olleensa naiivi. Hän ei omien sanojensa mukaan tiennyt, mihin oli ryhtymässä. Tästä ei voi kuitenkaan syyttää pelkästään Meghania, vaikka hänen kuvitelmansa varmasti turhan ruusuiset olivatkin. Kuninkaallista elämää on vaikea ymmärtää ennen kuin sen itse kokee.

Meghanin mukaan hovissa oltiin huolissaan siitä, miten tumma iho pariskunnan Archie-pojalle tulisi.­

Vuosien saatossa on toki nähty myös tilanteita, joissa hoviin ja sen hierarkiaan solahtaminen on sujunut varsin vaivatta. Tästä esimerkkinä toimikoot herttuatar Catherine, joka on otettu avosylin vastaan niin kuninkaallisen perheen, Britannian asukkaiden kuin mediankin puolesta. Catherine ei ole herttuattareksi tultuaan kärsinyt negatiivisesta mediahuomiosta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eikä hän ole antanut siihen aihettakaan. Joku saattaisi sanoa, että hän on syntynyt kuningattareksi.

Vertailu Meghanin ja Catherinen välillä on kuitenkin monella tapaa turhaa. Catherine on syntyperäinen Britannian kansalainen, jota jo hänen vanhempansa kasvattivat kuningattaren rooliin sopivaksi. Catherine ei ole koskaan haaveillut parrasvaloista tai ottanut aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samaa ei voi sanoa Meghanista, joka muistetaan poliittisista mielipiteistään ja feministisistä kannanotoistaan. Toisin kuin Catherine, Meghan ei koskaan ollut valmis asettumaan siihen muottiin, johon herttuattaren oletetaan sopivan.

Catherine ja Meghan ovat solahtaneet osaksi kuninkaallista perhettä hyvin eri tavoin.­

Herää toinen kysymys: miksi ihmiset edelleen vuonna 2021 ihailevat instituutiota, jossa naisen oletetaan sopivan tähän kapeaan ja ennalta määrättyyn muottiin? Instituutiota, jossa nainen leimataan hankalaksi silloin, kun hän uskaltaa ottaa kantaa havaitsemiinsa epäkohtiin ja puhua niistä avoimesti?

Meghanin ja Harryn Oprahille antamaa haastattelua voidaan kutsua julkisuustempuksi, avunhuudoksi tai kaikeksi siltä väliltä riippuen pitkälti siitä, millaisten lasien läpi asiaa tarkastelee. On kuitenkin erikoista, että niin monet ovat leimanneet Meghanin valehtelijaksi, vaikka historian valossa karut väitteet voivat varsin hyvin pitää paikkansa.

Britannian hovissa kun ei ole katsottu hyvällä rajoja rikkovia, terävät mielipiteet omaavia naisia aikaisemminkaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?