Prinssi John kuoli traagisesti vain 13-vuotiaana – kuningas yritti piilottaa poikansa maailmalta, kunnes synkkä salaisuus valkeni - Kuninkaalliset - Ilta-Sanomat

Prinssi John kuoli traagisesti vain 13-vuotiaana – kuningas yritti piilottaa poikansa maailmalta, kunnes synkkä salaisuus valkeni

Julkaistu: 19.7. 7:33

Kuninkaan poika prinssi John lähetettiin pois kotoa epilepsiansa vuoksi. Nuoren prinssin elämä päättyi katseilta piilossa vain 13-vuotiaana.

Ison-Britannian hoviin syntyi 12. heinäkuuta 1905 hyvinvoiva poika, jolla oli pulleat posket ja hurmaava olemus. Tuo potra poika syntyi tulevan kuninkaan perheeseen: tuolloin tosin Yrjö V oli vielä viiden vuoden päässä valtaistuimesta, ja hänet tunnettiin nimellä Walesin prinssi. Johnin äiti oli Walesin prinsessa, tuleva kuningatar Mary.

Vanhemmat eivät olisi voineet olla onnellisempia keskikesän kauneimpana hetkenä syntyneestä kuopuksestaan. Poika oli perheen viides ja kruununperimysjärjestyksessä kuudes. Hänen edellään oli tietysti hänen isänsä, hallitsevan kuninkaan Edvard VII:n poika, sekä neljä vauhdikasta isoveljeä, joista yksi oli nykyisen kuningatar Elisabetin isä Yrjö VI. Perheessä oli myös isosisko Mary, mutta hänellä ei naisena ollut tuohon aikaan mahdollisuuksia saada kruunua.

Elokuussa lapsi kastettiin kuningasperheen omistamassa Sandringhamin kartanossa, samassa paikassa jossa hän oli syntynyt. Viralliseksi nimeksi julistettiin John Charles Francis, mutta kuopus sai perheen kesken pian hellittelynimen Johnny.

Kuningatar Mary ja vastasyntynyt prinssi John vuonna 1905.

Seuraavat vuodet olivat mitä onnellisimpia. Sandringhamin kartanon valtavilla tiluksilla kaikuivat usein perheen lasten riemunkiljahdukset heidän kirmatessaan nurmikolla. Tuleva kuningas oli ottanut aikaa perheelleen, ja hänen kerrotaan “jumaloineen vaimoaan ja istuskelleen mielellään puutarhassa perheen pienimmän nukkuessa vaunuissa linnan varjossa”.

Kaikki kuitenkin muuttui kuin varkain. Mitä lähemmäksi John oli tullut neljää ikävuotta, sitä enemmän hän tuntui olevan omissa maailmoissaan, eikä hän mielellään totellut sääntöjä. Ehkä huolestuttavinta oli kuitenkin se, että ettei John tuntunut omaksuvan uusia asioita samaan tahtiin kuin muut. Hänen kuvailtiin olevan jopa tuskallisen hidas oppimaan.

Täytettyään neljä vuotta John sai ensimmäisen kohtauksensa. Kyseessä oli epilepsiakohtaus, joka säikäytti perheen totaalisesti. Epilepsia on ollut kautta historian huonosti tunnettu sairaus, joka on luokiteltu vielä 1950-luvulla psykiatriseksi sairaudeksi. Johnin sairastuminen oli siis sanomattakin katastrofi, jonka ajateltiin tuhoavan kuningasperheen maineen puhdasverisenä hallitsijasukuna.

Kaiken lisäksi Johnilla oli vakavia piirteitä jonkinlaisesta kehityshäiriöstä, todennäköisesti autismista. Perheen sisälle laskeutui syvä huoli tulevasta.

Kuningas Yrjö V ja kuningatar Mary kruunajaistensa jälkeen otetussa potretissa.

Paljon muutakin muuttui. Samaan aikaan kun John alkoi kärsiä toistuvista kohtauksista, tuli hänen isästään Ison-Britannian hallitsija Edvard VII:n kuoltua. Tätä myötä perheen lapset saivat viralliset arvonimet, ja Johnista tuli hänen kuninkaallinen korkeutensa, prinssi John.

Kuningas Yrjö VI:n ja kuningatar Maryn kruunajaisia vietettiin 22. kesäkuuta 1911. Tapahtuma oli merkittävä, mutta 5-vuotias prinssi John ei saanut osallistua. Jälkikäteen syyksi on arvioitu häpeä ja perheen syvä pelko siitä, että heidän uskottavuutensa uusina hallitsijoina kokisi kolauksen pikkuprinssin paikoin poikkeavan käytöksen vuoksi – saati silloin, jos hän olisi saanut epilepsiakohtauksen julkisella paikalla.

Kuningas ja kuningatar perustelivat itse asiaa sillä, että osallistuminen olisi ollut aivan liian suuri riski pienen pojan terveydentilalle.

13-vuotiaana kuollut prinssi John oli nykyisen kuningatar Elisabetin setä.

Kruunajaisten jälkeen Johnia nähtiin satunnaisesti edustamassa perheensä kanssa. Johnin sairaus salattiin kuitenkin visusti, eikä siitä puhuttu kenellekään ulkopuoliselle sanaakaan. Kaikki toivoivat, että kohtaukset vähenisivät ajan myötä, eikä aiheeseen tarvitsisi palata.

Joskus John sai jopa erityiskohtelua poikkeuksellisuutensa takia. Jos kiireiset vanhemmat ehtivät, he antoivat huomiota herkästi Johnille, sillä hän tuntui tarvitsevan sitä enemmän kuin muut. Kouluun häntä ei kuitenkaan lähetetty. The Times uutisoi ytimekkäästi, että muutaman vuoden vanhempi prinssi George opiskeli, mutta prinssi John ei seuraisi isoveljensä jalanjälkiä.

Vuonna 1914, puhkesi 1. maailmansota. Se tarkoitti sitä, ettei kuningasta ja kuningatarta juuri näkynyt kotona. Heidän harteillaan lepäsi suuri velvollisuus maata kohtaan.

Prinssi Johnin tärkeimmäksi tukihenkilöksi muodostui pitkäaikainen lastenhoitaja Charlotte “Lala” Bill, jota kaikki perheen lapset rakastivat.

Ylärivissä vasemmalta oikealle Albert (eli kuningatar Elisabetin isä, kuningas Yrjö VI), perheen ainoa sisko Mary ja Edvard (myöhemmin kuningas Evard VIII). Alarivissä vasemmalta oikealle epilepsiaa sairastanut John, Henry ja George.

Muutama vuosi myöhemmin oli aika tehdä isoja päätöksiä. Muut perheen lapset olivat jo armeijassa tai kouluissa, mutta prinssi John oli 11-vuotias ja kärsi edelleen vaikeista epilepsiakohtauksista ja sopeutumisvaikeuksista. Sandringhamin kartanosta ja Buckinghamin palatsista oli tullut nuorelle, omalaatuiselle prinssille vankila, joiden seinien sisäpuolilla tuli käyttäytyä tietyllä tavalla.

Vanhemmat päättivät, että prinssi John muuttaisi pois kotoa. Kuningatar Mary valitsi uuden asuinpaikan henkilökohtaisesti. Prinssi Johnin uusi koti oli nimeltään Wood Farm, rauhallinen maalaistalo, joka sijaitsi Sandringhamin 8 000 hehtaarin tiluksilla. Paikka tunnetaan nykyään paikkana, jonne prinssi Philip, 99, on vetäytynyt viettämään eläkepäiviään.

Sata vuotta sitten maisemat olivat kuitenkin varsin erilaiset. Kuningatar Mary tuli itse tarkastamaan paikan päälle talon sisustuksen ja piti huolen siitä, että Johnin makuuhuoneen ikkunasta oli suora näkymä vieressä sijaitseville höyryjunille, joita pieni prinssi rakasti. Mukana muutti myös vanha tuttu lastenhoitaja.

Joidenkin mielestä Wood Farmista tuli paikka, jonne sairas prinssi haluttiin piilottaa. Johnia ei kuitenkaan koskaan evätty kruununperimysjärjestyksestä, ja hän oli ainakin näennäisesti kuningasperheen täysivaltainen jäsen aina muuttoonsa asti. Sen jälkeen häntä ei enää koskaan nähty julkisuudessa.

Potretti vuodelta 1906: tuleva kuningaspari kuuden lapsensa kanssa. John etualalla valkoisessa asussaan.

Prinssi John yritti päästä elämään kiinni opiskelemalla lastenhoitajansa avustuksella, mutta turhaan. John kykeni puhumaan ja ilmaisemaan itseään tiettyyn pisteeseen asti, mutta oppimisesta ei vain tullut mitään. Kuningatar Mary kuvaili eräässä kirjeessä Johnin olevan ”hieno poika, joka on 6-vuotiaan lapsen tasolla”.

Pieni prinssi rakasti pyöriä luonnon helmassa ja hänet nähtiin usein työntämässä Wood Farmin tiluksilla pieniä kärryjä, joihin hän keräsi omenoita. Hän pääsi myös ratsastamaan ja hoiti mielellään puutarhaa.

Sisaruksiaan John pääsi näkemään vain harvoin.

– Emme uskaltaneet päästää häntä näkemään veljiä ja siskoja, sillä hänen lisääntyneet ja pahentuneet kohtauksensa järkyttävät heitä niin paljon, lastenhoitajan kerrotaan pahoitelleen eräässä kirjeessä.

Prinssi John sai viettää viimeisen joulunsa poikkeuksellisesti perheensä kanssa Sandringhamissa.

Viimeisen joulunsa prinssi pääsi viettämään perheensä kanssa Sandringhamin kartanoon vuonna 1918. Pyhät sujuivat hyvässä hengessä ja prinssi John oli onnensa kukkuloilla. Kerta oli viimeinen, kun koko perhe oli koolla.

Joulun jälkeen John palasi takaisin Wood Farmille. Muutama viikko myöhemmin 13-vuotiaan urhean ja sitkeän pojan tarina päättyi traagisesti. Hän heräsi tavalliseen tapaansa tammikuun 18. päivä, ja kävi reippaalla kävelyllä siskonsa Maryn kanssa. Iltapäivällä hän sai nukkuessaan pitkän ja vaikean epilepsiakohtauksen, joka vei lopulta hänen henkensä. Voimakas kohtaus sattui iltapäivällä, ja puoli kuudelta prinssi jouduttiin toteamaan kuolleeksi.

Hänet kasvattanut lastenhoitaja seisoi hänen vierellään loppuun saakka. Hän joutui myös välittämään suru-uutisen kuningattarelle.

Prinssi John kärsi valtavasti epilepsian ja oppimisvaikeuksien takia.

Ennenaikaisen kuoleman tultua julki kuningaspari sai luonnollisesti paljon osanottoja ja hämmästyneitä yhteydenottoja. Prinssi Johnin koko iän kestänyt kamppailu terveysongelmien kanssa mainittiin julkisesti ensimmäistä kertaa vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Prinssi John siunattiin haudan lepoon heti seuraavana päivänä Sandringhamissa sijaitsevassa kirkossa läheisten ja muutamien paikallisten läsnä ollessa. Viimeisen lepopaikkansa hän sai läheiseltä hautausmaalta. Hautakivi tulvi hautajaispäivänä täynnä kukkia.

– Hänen kuolemansa tuntuu sietämättömältä, mutta ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja se on auttanut meitä paljon, kuningatar Maryn kirjoitti päiväkirjaansa.

Perheen vanhin lapsi, tuleva kuningas prinssi Edvard, oli pikkuveljensä kuoleman aikaan 25-vuotias. Hän ei suhtautunut kuolemaan yhtä suurella herkkyydellä, vaan kirjoitti silloiselle rakastetulleen suorapuheisen kirjeen.

– Hän on elänyt täysin eristyksissä viimeiset kaksi vuotta. Perhe on nähnyt häntä kerran tai kaksi vuodessa. Hänen kuolemansa on suurin mahdollinen helpotus. Tuosta onnettomasta pojasta oli tullut ennen kaikkea eläin. Hän oli minulle veli vain veren kautta, ei muuta, prinssi Edvard kirjoitti.

Prinssi John siunattiin haudan lepoon vuonna 1919 samassa kirkossa, jossa prinssi Williamin ja herttuatar Catherinen tytär prinsessa Charlotte kastettiin vuonna 2015.

Prinssi Johnin elämäntarinasta tiedettiin pitkään todella vähän, sillä salaisuuden verho hulmusi tiheänä aiheen ympärillä. Epilepsiajärjestöjen edustajat ovat myöhemmin muistuttaneet, että kuninkaan ja kuningattaren tapa toimia oli ainoastaan heijastus ajan hengestä ja tietämättömyydestä.

– Tuollainen ei ollut yhtään epätavallista. Siihen aikaan epilepsiasta kärsivät ihmiset siirrettiin syrjään yhteiskunnasta.

Valtavan salaisuuden ja häpeän kanssa kanssa elänyt kuningaspari yritti todennäköisesti parhaansa vallitsevissa olosuhteissa. Varsinkin äidin rakkaus poikaansa kohtaan on myöhemmin paljastunut hänen kirjoittamista päiväkirjoistaan.

– Tämä on suuri järkytys, mutta kun ajattelee sen pienen poikarukan levotonta sielua, kuoleman on täytynyt olla hänelle suuri helpotus. Minä niin kaipaan rakasta lastani.

Lähteet: The Times, Regency Times, Daily Mail

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?