Tällainen oli kuningatar Elisabetin anopin elämä – prinsessa Alice kuuli taivaallisia viestejä, huijasi natseja ja hänen libidonsa haluttiin tuhota röntgenillä

Julkaistu:

Kuningatar Elisabetin anoppi, prinssi Philipin äiti eli hämmästyttävän elämän. Kuuro nunna teljettiin mielisairaalaan, mutta palasi sieltä toisen maailmansodan aikana juutalaisten auttajaksi.
Kuningatar Elisabetin kruunajaisissa kirkon käytävää pitkin lipui timantteihin ja juhlapukuihin koristautuneiden aatelisten keskellä yksinäinen nunnakaapuinen vanha nainen.

Vaatimaton olemus kätki sisäänsä huiman tarinan. Nunna oli oikeasti prinsessa, kuuro sellainen, ja hänet oli aikoinaan passitettu vasten tahtoaan mielisairaalaan. Hänen viidestä lapsestaan yksi oli kuollut traagisesti, mutta nyt hänestä oli tullut Englannin kuningattaren anoppi.

Aloitetaan tarina ihan alusta.

Battenbergin prinsessa Alice syntyi Windsorin linnassa vuonna 1885 isoisoäitinsä kuningatar Viktorian läsnä ollessa. Tuossa vaiheessa kaikki oli hyvin: Alicen isä oli Saksan prinssi Louis ja äiti Viktorian tyttärentytär, Viktoria itsekin. Kahdeksanvuotiaana Alice sai diagnoosin: hän oli kuuro, mutta hän opetteli lukemaan huulilta sekä englantia että saksaa.

Sukulaiset uskoivat kuurouden olleen yksinäisiä ja eristyksissä olevia auttaneen Alicen valtavan empatiakyvyn taustalla.


17-vuotiaana Alice osallistui serkkunsa Edvard VII:n kruunajaisiin ja rakastui päätä pahkaa Kreikan ja Tanskan prinssi Andreasiin. Pariskunta meni naimisiin jo seuraavana vuonna suurissa häissä, joihin kokoontuivat kaikki kuningatar Viktorian ja Tanskan kuningas Kristianin jälkeläiset, joita riitti pitkin Euroopan hoveja.

Pari sai yhteensä viisi lasta, joista nuorin, prinssi Philip, syntyi vuonna 1921.


Pian asiat alkoivat mennä pahasti pieleen. Kreikkaan asettunut perhe joutui lähtemään maanpakoon Ranskaan ja elämään sukulaisten ja tuttavien avustuksella, kun Philip oli alle 2-vuotias. Jonkin ajan kuluttua Alicen ennestään vahva uskonnollisuus alkoi saada outoja sävyjä: hän väitti saavansa taivaallisia viestejä ja kommunikoivansa erinäisten hahmojen kanssa.

Vuonna 1930 hänellä diagnosoitiin paranoidi skitsofrenia. Alice raahattiin vasten tahtoaan saamaan hoitoa Saksaan.

Siellä Alicen psykiatrit päättivät konsultoida kuulun Sigmund Freudin menetelmiä, joiden mukaan Alicen ongelmat johtuivat seksuaalisista turhautumista. Hoidoksi ehdotettiin munasarjojen pommittamista röntgensäteillä libidon nujertamiseksi. Alice yritti paeta useasti.

Tällä välin puoliso Andreas oli häipynyt rakastajattarensa kanssa Rivieralle, ja Philip lähetetty Englantiin asumaan Mountbatten-enojensa luokse. Tyttäret menivät naimisiin saksalaisten aatelismiesten kanssa, joilla oli myöhemmin kiusallisen läheisiksi muodostuneet yhteydet natsipuolueeseen.

Päästyään parantolasta Alice ei enää koskaan elänyt yhdessä miehensä kanssa. Hän kierteli ensin pitkin Saksaa, kunnes asettui yksin Kreikkaan. Pariskunta ja Philip kohtasivat ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen traagisissa olosuhteissa hautajaisissa vuonna 1937, kun tytär Cecile kuoli 26-vuotiaana lento-onnettomuudessa yhdessä miehensä ja lastensa kanssa. Paikalla hautajaisissa oli myös Luftwaffen suurmies Hermann Göring.

Alice olisi halunnut 16-vuotiaaksi varttuneen Philipin muuttavan kanssansa Ateenaan, mutta häntä odotti Britannian laivasto. Vuonna 1941 Saksa oli hyökännyt Kreikkaan ja Alice oli jumissa Ateenassa.

Kaikki kotoa lähetetyt ruokapaketit Alice jakoi tarvitseville. Vuoden ajan hän piilotteli erästä juutalaisperhettä vintillään vain lyhyen matkan päässä Gestapon päämajasta. Kun Gestapon epäilykset heräsivät ja Alicea kuulusteltiin, hän esitti ettei kuuroutensa takia ymmärtänyt mitään.

Brittien kauhuksi Alice uhmasi taisteluja kävellen avoimesti kaduilla ja jakaen apupaketteja ulkonaliikkumiskiellosta huolimatta. Kun häntä varoitettiin harhaluodeista, hänen kerrotaan vastanneen: “On sanonta, ettet kuule sitä luotia joka tappaa sinut - ja joka tapauksessa olen kuuro. Joten miksi murehtia sitä?”


Sodan jälkeen Alicen tiaran timantit pantiin parempaan käyttöön ja niistä rakennettiin kihlasormus Philipin valitulle, Elisabetille. Lopuilla kivillä Alice rahoitti uskonnollisen sisarkuntansa alullepanon ja rakennutti luostarin ja orpokodin Ateenaan vuonna 1949. Hän vetäytyi maailmasta nunnanelämäänsä.

Kuningatar Elisabetin kruunajaisiin hän sentään ilmestyi vuonna 1953 – silloinkin nunnan asussa.


Vuonna 1967 Alicen terveys alkoi reistailla pahasti, jolloin Philip, joka oli kaikista käänteistä huolimatta pitänyt tiiviit yhteydet äitiinsä, pyysi tätä muuttamaan Englantiin. Lopulta yksityislentokone nouti vastustelleen Alicen viettämään viimeiset vuotensa Buckinghamin palatsiin.

– He sanoivat, että leijuva tupakansavun tuoksu paljasti, koska hän oli tulossa käytävää pitkin. Ajatus Edinburghin herttuan äidistä, nunnan asussa, tupruttelemassa Woodbine-savukkeitaan. Se on huikea! kuvaili prinssi Philipin elämakertakirjailija Gyles Brandreth joitakin vuosia sitten esitetyssä dokumentissa.


Hieman ennen 84-vuotiaana koittanutta kuolemaa Alice kirjoitti pienestä asti yksin selviytymään joutuneelle pojalleen kirjeen:

”Rakkain Philip, ole rohkea ja muista etten koskaan jätä sinua ja löydät minut aina silloin kun tarvitset minua eniten. Kaikella hartaalla rakkaudellani, sinun vanha Äitisi”.


Alice toivoi, että hänet haudattaisiin Jerusalemiin ja näin lopulta tapahtui. Sankariprinsessa ei koskaan puhunut sodanaikaisista teoistaan ja nämä selvisivät omalle perheellekin vasta paljon tämän kuoleman jälkeen. Holokaustin muistosäätiö palkitsi hänet vuonna 1994:

– Epäilen, että hänelle ei tullut mieleenkään, että hänen tekonsa olivat jollakin lailla erityisiä. Hän piti sitä varmasti täysin luonnollisena inhimillisenä reaktiona hädässä olevia kohtaan, prinssi Philip lausui muistotilaisuudessa.

Lue lisää Britannian hovin elämästä kuningatar Elisabet II:n aikana Ilta-Sanomien uudesta erikoisjulkaisusta.


Korjaukset 20.3.2019 klo 13.39 ja 15.55: Toisin kuin jutussa kerrottiin, Alice osallistui serkkunsa Edvard VII:n, ei Edvard II:n kruunajaisiin. Lisäksi korjattu Viktorian ja Hermannin kirjoitusasut.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt