Kuningatar Viktorian rinnassa roihahti, kun serkkumies pelmahti paikalle – hovin suljetut ovet kätkivät oudot tavat ja ristiriitaiset mielihalut

Julkaistu:

Viktoriaanisesta aikaa kuvataan tiukan moralismin kautena, mutta kuningatar Viktoria palvoi intohimoisesti puolisoaan Albertia.
Kuningatar Viktoria (1819–1901) oli outo sekoitus konservatiivisuutta ja normien rikkojaa. Hän myös ilmaisi kiihkeästi tunteitaan, jotka tosin kohdistuivat lähinnä vain puolisoon.

Kun kuningatar Viktoria nousi valtaan Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa 18-vuotiaana, hän ei jäänyt ihmettelemään asemaansa, vaan otti päivittäin vastaan kirkonmiehiä ja poliitikkoja.

Sedältään Vilhelm IV:ltä kruunun perineen Viktorian valtakausi kesti 63 vuotta, mutta vielä pidemmän uran tekee kuningatar Elisabeth II.


Kuningattaren valta ulottui pitkään moneen suuntaan, hän oli jopa armeijan ja laivaston ylipäällikkö. Kuningatar Viktoria oli myös ensimmäinen mediamonarkki, kun lehtiä alettiin tehdä ammattimaisesti.

Kodikseen Viktoria valitsi Buckinghamin palatsin. Windsorin linna oli hänen toinen kotinsa – ikään kuin kakkosasunto.


Joukko prinssejä kävi Euroopasta kosiomatkalla, mutta Viktoria halusi mennä naimisiin vain rakkaudesta.

Rakkaus leimahti, kun paikalle pelmahti syksyllä 1839 Viktorian saksalainen serkku Albert, joka oli Saksi-Coburg-Gothanin herttuakunnan prinssi. Kuningattaren tehtävänä oli kosinta. He avioituivat helmikuussa 1840.

Viktoria palvoi miestään, mutta Albertin tunteista on erilaisia näkemyksiä. Lytton Stachey väittää Kuningatar Viktoria -kirjassaan (Into), ettei prinssipuoliso tuntenut rakkautta puolisoaan kohtaan. Kirja ilmestyi suomeksi tammikuussa.


Kirjan mukaan Albertissa heräsi vain kunnianhimo, ei intohimo: ”Vaikka hän havaitsi pitävänsä Viktoriasta kovin paljon, kiinnosti häntä tässä omituisessa asemassa enemmän oma itsensä kuin Viktoria”, Stachey kirjoittaa.

Joidenkin tietojen mukaan he olivat erittäin onnellisia ja intohimoakin piisasi. Makuuhuoneestaan he tekivät äänieristetyn ja antoivat toisilleen lahjaksi eroottisia maalauksia.

Kuningatar Viktoria kuvasi kirjeissään tunteitaan rohkeasti, vaikka häneltä odotettiin kainoutta. Jäyhäluonteinen Albert piti hiljaisen linjan.


Albert oli aamuvirkku, mutta Viktoria valvoi myöhään. Kerrotaan, että Viktoria myös piristi itseään sekoituksella, jossa oli viiniä ja kokaiinia.

Viktorian ruokatavat olivat oudot. Hän saattoi hotkia lukuisia ruokalajeja ennen kuin muut olivat edes aloittaneet syömistä. Syöminen myös näkyi hänen vartalossaan.

Viktoria oli aluksi vapaamielinen, mutta taipui pian miehensä vanhoillisiin ajatuksiin. Hän ei esimerkiksi hyväksynyt kihlaparien vapaata seurustelua.

Viktoria ja Albert saivat yhdeksän lasta, joten makuuhuoneen äänieristäminen ei ollut vain toiveajattelua.

 

Kerrotaan, että Viktoria myös piristi itseään sekoituksella, jossa oli viiniä ja kokaiinia.

Kuningatar Viktorian oma lapsuus oli apea. Hänen äitinsä oli saksalaissyntyinen Sachsen-Saalfeld-Coburgin prinsessa Viktoire, johon tytär otti aikuisena etäisyyttä. Isä oli Kentin herttua Edvard, joka kuoli varhain.

Viktoria ei ollut innostunut lastensa kanssa olemisesta. Imettämistä hän piti suorastaan vastenmielisenä.

Kun perheen kaksi tytärtä imettivät vauvojaan, Viktoria ilmoitti, että he eivät ole lehmiä parempia. Vauvat olivat hänen mielestään sammakon näköisiä.

”En pidä lainkaan pikkulapsista. Ruma vauva on ruokoton näky – ja ilman vaatteita sievinkin vauva on kammottava”, hän kirjoitti raskaana olevalle tyttärelleen.


Tuo oli kuitenkin vain pieni osa kirjeestä, jossa hän myös ylisti kypsempien vauvojen suloisuutta.

Leopold-pojastaan Viktoria totesi: ”Lapsi rukka, hän on todella epäonnistunut.”

Ei ehkä pidä ihmetellä, miksi Beatrice-tytär editoi kuningattaren alkuperäiset päiväkirjat tämän kuoleman jälkeen.

Odottaessaan ensimmäistä lastaan Viktoria kirjoitti pokkana: ”En todellakaan voisi olla onnettomampi.” Raskausajat olivat hänelle pelkkää piinaa.


Prinssipuolison asema kasvoi, kun Viktoria oli jatkuvasti raskaana. Albert oli kuin kruunaamaton kuningas ja saikin paljon aikaan. Hän oli innostunut taiteesta ja tieteestä. 1851 Albert toteutti ensimmäisen maailmannäyttelyn.

”Hän oli ankara ja lempeä, hän oli vaatimaton ja ivallinen, hän kaihosi rakkautta ja oli kylmä”, Stachey kirjoittaa prinssipuolisosta.

Viktoria jaksoi hehkuttaa miehensä saavutuksia. Ilmeisesti hän olisi ollut ihan tyytyväinen, jos Albert olisi ollut kuningas. ”Nainen ei sovi hallitsemaan, jos haluaa olla rakastettu ja kotoisa”, Viktoria kirjoitti päiväkirjaansa.

Kuninkaallinen pari rakennutti Wightsaarelle kartanon, jossa Viktoria viihtyi mainiosti. Skotlantiin he rakensivat linnan.

Kuningatar Viktoria lahjoitti varojaan Irlannin nälänhädän helpottamiseen ja tuki köyhien asuinolojen parantamista, mutta isompia mielenilmaisuja ongelmien poistamiseksi hän ei hyväksynyt.

 

”Nainen ei sovi hallitsemaan, jos haluaa olla rakastettu ja kotoisa”, Viktoria kirjoitti päiväkirjaansa.

Kuninkaallisessa kuplassa elämistä helpotti se, ettei kuningatar tykännyt lukea sanomalehtiä. Sen hän hoksasi, että lehtikuvissa näkyminen lisää kansan suosiota.

Kuningatar Viktorian valtakaudesta puhutaan viktoriaanisena aikakautena, mikä tuo mieleen ahdasmielisyyden. Viktoriassa oli tosin räväkkyyttäkin, mutta ehkä hän soi sitä vain itselleen.

Viktoria ja Albert olivat myötämielisiä modernisaatiolle. Albert oli erittäin kiinnostunut tekniikan kehityksestä.

Koska kuningatar oli ollut salamurhaajien kohteena, he päättivät kokeilla matkustamista vaunujen sijasta junalla. He totesivat kuitenkin junan vauhdin (30 km/t) liian hurjaksi.

Iso osa vallasta meni pääministerille, kun valtakunta muuttui demokraattis-parlamentaariseksi monarkiaksi, mutta kansan silmissä kuningatar oli edelleen ykkönen.

Kun Albert kuoli 1861, kuningatar Viktorian elämä romahti. Hän sisusti Windsorin linnan mustilla kankailla ja vältteli julkisia esiintymisiä kymmenen vuotta.

Albertin kuolema 42-vuotiaana ei ollut yllätys, sillä hän kulutti itsensä loppuun eikä ollut ruumiillisesti hyvinvoiva. Hän muuttui myös alakuloiseksi.

Kuningatar vei loppuun Albertin suunnitelmia, pystytti patsaita hänen kunniakseen ja mainitsi aina puheissaan rakkaansa.

Lämmin suhde hänellä oli palvelijaansa John Browniin sekä intialaiseen kirjuriinsa Abdul Karimiin. Kuningatar oli myös Intian keisarinna vuodesta 1876.

Varsinkin Brownissa on haluttu nähdä salaista rakastettua, mutta todisteita siitä ei ole.


Lastenlapsia Viktorialle tuli 42. Isoäitinä hän oli yllättävän hemmotteleva. Ehkä hänellä riitti kiinnostusta lapsiin vasta, kun miestä ei enää ollut.

Kuningatar Viktoria kuoli Wightsaarella kartanossaan 22.1.1901. Hän oli vaatinut itselleen sotilaalliset hautajaiset.

Hän ei onneksi tiennyt, mitä kaikkea hänen jälkipolvelleen tapahtuu. Sitäkään kuningatar ei tiennyt, että hänessä tapahtui ehkä harvinainen geenimutaatio, jonka takia Euroopan hallitsijasukuja tulee rasittamaan eräs verenvuototaudin muoto.

Lähes kaikki Euroopan monarkit polveutuvat kuningatar Viktoriasta, sillä kahdeksan hänen lapsistaan avioitui eurooppalaiseen hallitsijasukuun – äitinsä aktiivisella myötävaikutuksella.

Lue lisää elämästä brittihovissa ja kuningatar Elisabet II:sta Ilta-Sanomien uudesta erikoisjulkaisusta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt