Niin oli kuulutettu, että eräänä myrskyisenä iltana helsinkiläiset kirkon vanhimmat kokoontuivat salaiseen kryptaan pohdiskelemaan uskon olemusta.
Usko oli ongelmissa, seurakuntalaiset katoamassa.
Eivät auttaneet kirkossa esitetyt ”heviversiot” kauneimmista joululauluista.
Paavalin seurakunnan sambakarnevaalit eivät saaneet kansaa polvistumaan Jumalan eteen, vaan jostain kumman syystä sambaamaan.
Kirkkoherra Kari Kanala Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa ei ajanut lohtua hakevaa sielua uskon tai edes seksin pariin, vaan pidättäytymään molemmista.
Jotain oli tehtävä. Tulisiko kristinuskon sanomassa vähentää sekä uskon että sanoman osuutta? Olisiko aika hylätä Jumala ja syleillä jumalankaltaisia?
Vastaus tulevaisuuden ongelmiin löytyi menneisyyden tv-ohjelmista.
Kolmen viimeisimmän Kirkko ja kaupunki -lehden kansikuvaäijinä jumalaisilla silmillään kameraa katsovat Jari Sarasvuo, Tuomas Enbuske ja Mikael Jungner. Kaikki nöyriä menneisyyden tv-kasvoja, jotka kuullessaan jumalanpalveluksessa papin julistavan ”Kiitos Herralle!” vastaavat kohteliaasti ”Ole hyvä vaan!”.
Taivaallisia valintoja. Toimitusjohtaja Jungner sai jopa pitää Helsingin tuomiokirkossa messun, vaikka kuvaa itseään uskovaisen sijasta ”toivovaiseksi”, Jeesus sentään.
Messussaan Jungner sanoi 27 kertaa ”armo” ja messu kosketti kuin imartelevan henkilöhaastattelun, terapiapuheen ja uskon profeetallinen törmäys, josta kukaan ei selvinnyt kolhuitta.
”Olisiko aika hylätä Jumala ja syleillä jumalankaltaisia?
Podcastaaja Tuomas Enbuske on aina ollut ylpeä ”rationaalisuudestaan” niin kuin äijät usein ovat. Kolmisen vuotta sitten Enbuske kertoi haastattelussa, että ”olisi coolia” tulla uskoon, mutta ”aivoni on rakennettu niin, ettei se ole helppoa”.
Sittemmin Enbuske tuli ”pitkän loogisen päättelyketjun” tuloksena uskoon eikä joutunut naulaamaan tiedotetta brändiuudistuksestaan Lutherin lailla kirkon oveen, koska nykyaikana on kätevämpiäkin kanavia julistaa sanomaa ylimaallisuudestaan.
Jumalan kunniaksi turkulaisia pilkannut Enbuske piti pääsiäissaarnan Turun tuomiokirkossa ja alkoi kirjoittaa kolumneja Kirkko ja kaupunkiin.
Ensimmäisessä kolumnissaan Enbuske kertoi Pyhän Hengen koskettaneen häntä ”kolme kertaa”. Niille vuosikymmeniä uskoneille, jotka eivät ole tv-ruudusta tuttuja ja joita Pyhä Henki ei ole koskettanut ”kolme kertaa”, tiedoksi annettakoon että ”fiilis on vähän kuin orgasmi”, voi Jeesus.
Uuden ajan usko on taivaallinen pyrkimys kiinnittää huomio uskon sijasta uskovan omaan Jeesuksen kaltaiseen rohkeuteen, joten Enbuske kirjoitti, kuinka Pyhä Henki oli antanut hänelle tehtävän ”auttaa lapsiinsekaantujia, murhamiehiä, ihmiskauppiaita”.
Jeesus sai opetuksillaan niin kiitosta kuin vastustusta. Enbuske toi kristinuskoon myötähäpeän, kiitos Herralle!
Liikemies Jari Sarasvuon suhde uskoon on äijistä mysteerisin.
Sarasvuo ei ole ehkä niinkään löytänyt Jumalaa kuin Sarasvuon, joka Kirkko ja kaupunki -lehden erinomaisesta haastattelusta päätellen voi olla sama asia.
Sarasvuo on suostunut isoon henkilöjuttuun ”sillä ehdolla, että saa tavallista laajemman vaikutusvallan artikkelin sisältöön”. Ilmeisesti sen takia, ettei pyyntöön suostuttu, Sarasvuo ei ole järin armollisella tuulella, vaikka Sarasvuon mukaan armo parantaakin yrityksen tulosta ”vaikka kuinka monella tavalla”.
Uskosta puhuessaan Sarasvuolla on Jari mielessä. Hän julistaa, että ”Saarnastuolista ei kannata julistaa Jari Sarasvuon vastaisia haista paska -juttuja ja kutsua minua verovälttelijäksi. Se ei kuulu jumalanpalvelukseen”, koska ilmeisesti jumalanpalveluksissa käsitellään nykyään Sarasvuota.
Jungner, Enbuske ja Sarasvuo ovat aktiivisia saarnamiehiä viestipalvelu X:ssä.
Armosta saarnaavia äijiä yhdistää se, että kaikki ovat hanakoita blokkaamaan eli estämään vääräuskoisia seuraamasta itseään.
Seuraavassa kirkon vanhimpien kryptakokouksessa voisi ehkä pohtia, olisiko Jeesus blokannut, estänyt harhautuneita seuraamasta itseään, suuttunut ja hyökännyt päälle, jos alempi olisi todistanut väärin.
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.
