Byääh!
Katsokaa, ottakaa kuva! Meitä itkettää!
Valumme suolaista vettä lailla vuolaasti tuntevan ihmisen. Riikalta lirahtaa kyynel, Jussi näyttää siltä kuin olisi nukkunut sipulien seassa. Legendaarisen Iben laulun sanoin: ”Onko nää nyt niitä tunteit, hei?”
On! Me perussuomalaiset olemme tunteellisia kärsijöitä, jotka liikutumme velloessamme siinä, kuinka huonosti meitä kohdellaan. Olemme Stalinin ajan toisinajattelijoita, mutta vailla toivoa Siperian rennosta leirielämästä.
Byääh! Itkettää, kun ajattelemmekin heikoimpia eli itseämme ja sitä kuinka raastavaa meidän on olla vallassa.
Emme pyydä anteeksi, että olemme kehittäneet anteeksipyynnöstä ikiliikkujan, jossa emme pyydä anteeksi.
Miksi meidän pitäisi pyytää anteeksi? Meidän, uhrien? Meidän, tavallisten päähänpotkittujen suomalaisten!
Sosialistimedia on syyttänyt meitä empatiakyvyttömiksi.
”Pystymme tuntemaan empatiaa itseämme kohtaan muiden syrjittyjen nahkoihin asettumalla.
Räikeä valhe! Pystymme tuntemaan empatiaa itseämme kohtaan muiden syrjittyjen nahkoihin asettumalla. Me olemme yömetrossa istuva maahanmuuttaja humalaisten pilkan kohteena, vaikka olemme sentään suomalaisia. Me olemme yksinhuoltaja, jonka käsistä viedään viimeisetkin rahat. Me olemme rikkinäinen evakkoreki, josta Erkki Liikanen (ei se kommunisti-Liikanen!) lauloi koskettavasti: ”da dag daga dag da deg da da!”
Silti vaino vain jatkuu. Eivätkö suomalaiset tiedä, mitä on armo? Se on sitä, jota ihminen osoittaa itseään kohtaan voidakseen hoitaa maan talouden kuntoon osoittamatta armoa kenellekään.
Mediaa pelottaa totuus, joten ne puuttuvat valheelliseen menneisyyteemme.
Turhaan, sillä Oasis-yhtyeenkään mukaan ei kannata katsoa suutuspäissään taaksepäin. Olisi jo korkea aika keskittyä eilisen huumorin sijasta nykyhetken vakaviin ongelmiin: lasten mielenterveyttä järkyttäneeseen Sanna Marinin Flow-mekkoon, kaikkien muiden paitsi perussuomalaisten menneisyyteen ja siihen, että nollatoleranssi tarkoittaa perussuomalaisten nollatoleranssia median meitä koskeville väitteille ja analyyseille.
Media on syypää siihen, millaisia olemme. Jos media ei olisi keskittynyt eilisen turhiin muistoihin, olisimme voineet jo heikentää työelämää, unohtaa vähäosaiset marisijat ja lopettaa turhat terveyskeskukset (kaikki me kuolemme kuitenkin!), mutta nyt aika on kulunut omissa kyyneleissä kylpiessä.
Vasemmistomedia ei anna totuudelle mahdollisuutta. Se on marxilaisilla sormillaan leiponut taistolaiskakun, jolla on ehkä kaunis kuori, mutta sisältä se on täynnä maolaismyrkkyä.
Niin kuin armoitettu psykoterapeutti Sun Tzu aikoinaan sydäntäsärkevästi ennusti: ”Välillä olet varpuseni”.
Sellaisia me perussuomalaiset nykyään olemme, Sanomatalon ansaikkunoihin törmänneitä varpusia makaamassa puolustuskyvyttöminä asfaltilla, kun kommunistit kävelevät päältämme matkallaan mielenosoitukseen turhien oikeuksien puolesta.
Byääh! Itseämme kohtaan tuntemaamme sääliä ei voi liioitella!